Morjens Moottorisaha!
Esitit pari kiperää kysymystä. Ensimmäiseen en osaa vastata. En tiedä, miten pystytään vakuuttamaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua kuunnella. Varsinkin avosuhdeasiassa tämä on erittäin vaikeaa, kun oma tahto ja oma liha saavat toisistaan hyvän työparin puolustusten keksimisessä.
Toiseen kysymykseen sitä vastoin yritän antaa vastauksen. (Kysymys muuten sisälsi varsin terveellisen muistutuksen Nettipapin kuolevaisuudesta, kun avioliittoa tukevia perusteluja kaivattiin nettipapilta TAI joltain viisaalta.
) Pyrin aina mielelläni perustelemaan näkökulmani Raamatulla, ja niinpä nytkin yritän kaivaa argumenttini sieltä. Kuitenkin heti kättelyssä pitää sanoa, että Raamatun aikaan on ollut hyvin itsestään selvää se, että vain julkisesti solmittu avioliitto on ainoa hyväksyttävä parisuhteen muoto. Siksi asiasta ei ole tarvittu niin paljon opetusta kuin sitä tarvitsisi nykyään. Tämän vuoksi materiaalia on aika vähän. Mutta katsotaan, mitä löytyy...
Koko parisuhdekuvion peruste löytyy Raamatun ensilehdiltä. Jumala asetti avioliiton jo luomisessa, kun hän teki miehen ja naisen toisiaan varten:
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,
niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)Tästä raamatunkohdasta löytyy kolme perustavaa asiaa:
1. ”Jättää isänsä ja äitinsä” – Puolisot elävät toisiaan varten. Avioliitto ei toimi, jos yhteiseen kotiin kannetaan vanhemmat mukana edes kuvainnollisesti.
2. ”Liittyy vaimoonsa” – Julkinen sitoutuminen kuuluu parisuhteeseen. Koko maailman historian läpi kaikissa kulttuureissa on ollut jonkinlainen julkisen sitoutumisen malli, jolla mies ja nainen koko yhteisön silmissä julistetaan toisilleen kuuluviksi.
3. ”Tulevat yhdeksi lihaksi” – Sukupuolinen yhteys kuuluu avioliittoon. Ilman sitä avioliitto ei ole kokonainen.
Tätä samaa sanamuotoa lainaavat avioliitto-opetuksissaan myös Jeesus (Matt. 19:4-6; Mark. 10:7-8) ja Paavali (Ef. 5:31). Kaikki kolme kohtaa siis kuuluvat yhteen. Siksi julkinen sitoutuminen (vihkiminen) ja sukupuoliyhteys tarvitaan Raamatun mukaiseen parisuhteeseen. Avosuhde ei täytä tätä vaatimusta, koska siinä on poimittu luomisjärjestyksestä vain seksi, mutta jätetty julkinen sitoutuminen huomiotta. Vihkimistä ja yhdyselämää ei saa erottaa toisistaan. Kun toinen on voimassa, on toisenkin oltava voimassa. Raamatussa käytetään prostituoituun yhtymistä varoittavana esimerkkinä siksi, että silloin täytetään osa avioliitosta, vaikka toinen osa jää puuttumaan.
Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan?
Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (1. Kor. 6:16).Sukupuolisuhde synnyttää jo itsessään tietynlaisen liitoksen. Siksi tämä sidos saa syntyä vain kahden toisilleen sitoutuneen ihmisen välille.
Jos mies viettelee neitsyen, jota ei ole kihlattu, ja makaa hänen kanssaan,
hän maksakoon hänestä täyden morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen.
(2. Moos. 22:15)Kohdan opetus ei tietenkään ole se, että avioliiton osaset voi kasailla missä järjestyksessä tahansa. Ne pitää pystyttää yhtä aikaa. Jos kuitenkin synnin seurauksena sukupuolinen sidos pääsi syntymään ennen aikojaan, tilanne oli korjattava sellaiseksi kuin sen pitikin olla. Kahden koskemattoman ihmisen tapauksessa tilanne oli vielä korjattavissa. Jos kyse oli toisille ihmisille kihlatuista ihmisistä – avioliitossa olevista puhumattakaan – tilanne oli riistäytynyt käsistä. Kyseessä oli tällöin aviorikos, josta rangaistiin kuolemalla. (5. Moos. 22:22-24).
Yhdeksi lihaksi tuleminen kuuluu yhteen vain puolisoon liittymisen kanssa. Raamatun mukainen tapa liittyä puolisoon on se, mikä yhteiskunnassa on kaikkein sitovin malli. Raamatun maailmassa tunnettiin luonnollisestikin avioliitto, joten kihlaus ei ollut vielä riittävä liittymisen aste:
Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti,
oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu,
kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana.
Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan
julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
(Matt. 1:18-19)Jos kihlaus olisi ollut hyväksyttävä parisuhteen muoto, ei Joosefilla olisi ollut syytä hylätä Mariaa. Mutta nyt siihen oli syy, koska Joosef tiesi, että oli teknisesti mahdotonta, että hän olisi lapsen isä. Hän oli Jumalan lakia kunnioittava mies, joten hän ei ollut koskenut kihlattuunsa niin, että tämä olisi voinut tulla raskaaksi.
Myöskään yhdessä asuminen ei ollut hyväksyttävä malli.
Jeesus sanoi hänelle: "Mene hakemaan miehesikin tänne."
"Ei minulla ole miestä", nainen vastasi.
Jeesus sanoi: "Totta puhuit: ei sinulla ole miestä.
Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät,
ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta." (Joh. 4:16-18)Yhdessä asuminen ei tehnyt asuinkumppaneista Jeesuksen silmissä puolisoita. Olihan Jeesus itsekin lainannut opetuksessaan luomisessa asetettua järjestystä, jossa puolisoon sitoutuminen ja sukupuolielämä kuuluivat yhteen.
Yhdessä asumista saatetaan joskus perustella sillä, että uskoville ihmisille keskinäinen sopimus on yhtä vahva kuin ei-uskoville vihkiminen. Mutta siinä ei ole mitään perää.
- Ensinnäkin Raamatun ohjeiden vastainen elämä ei ole osoitus uskosta vaan epäuskosta kyseisen asian suhteen. Jos Jumalan sana puhuu vihkimisen ja sukupuolielämän kuulumisesta yhteen, ei uskovaisuus anna oikeutta myönnytyksiin. Se pikemminkin tekee synnin entistä raskaammaksi, kun Jumalan seuraajaksi tunnustautuva ihminen kieltää teoillaan Jumalan sanan.
- Toiseksi avioliitto ei ole hengellinen asia vaan maallinen asia. Avioliitto on asetettu luomisessa, joten se koskettaa kaikkia luotuja, ei vain uskovia tai ei-uskovia.
- Kolmanneksi uskovan ihmisen pitäisi erityisen hyvin tietää se, että ihmisen hyvyyteen ja omiin päätöksiin ei saa luottaa. Parisuhde on niin tuulinen asia, että kestääkseen pystyssä se tarvitsee kaiken ulkopuolisenkin tuen. Julkisen sitoutumisen idea on juuri julkisuudessa eikä vain kahden ihmisen keskenään tekemässä päätöksessä.
Avosuhde ei täytä avioliitolle asetettuja kriteereitä. Siksi avosuhteeseen pätevät ne Raamatun kohdat, jotka puhuvat ennen avioliittoa harrastetuista sukupuolisuhteista. Jumalan antamaan lakiin kuului tämä selvä käsky:
Jos mies otettuaan itselleen vaimon ja maattuaan hänen kanssaan alkaa
tuntea vaimoaan kohtaan vastenmielisyyttä, esittää häntä vastaan perättömiä
syytöksiä ja parjaa häntä sanoen: ”Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta
kun makasin hänen kanssaan, huomasin, ettei hän ollut neitsyt”, tytön isän ja
äidin on vietävä todiste tytön neitsyydestä portin luo kaupungin vanhimmille.
Tytön isän tulee sanoa vanhimmille: ”Minä annoin tyttäreni tuolle miehelle
vaimoksi, mutta mies alkoi vihata häntä. Hän on puhunut perättömiä ja väittää,
ettei tyttö ollut neitsyt. Tässä on todistus tyttäreni neitsyydestä.” Sitten vanhempien
tulee levittää veren tahrima vaate kaupungin vanhimpien eteen, ja näiden on
ruoskittava mies ja määrättävä hänelle sakkoa sata hopeasekeliä, jotka annetaan
tytön isälle, koska mies on mustannut koskemattoman israelilaisen tytön mainetta.
Tyttö jääköön miehen vaimoksi, eikä mies saa koko elinaikanaan hylätä häntä.
Jos taas miehen esittämä väite pitää paikkansa eikä voida näyttää toteen, että
tyttö oli koskematon, vanhimpien tulee viedä tyttö isänsä talon ovelle ja kaupungin
miesten on kivitettävä hänet hengiltä; hän on harjoittanut haureutta ja tuottanut
häpeää isänsä talolle ja koko Israelille. Hävittäkää paha keskuudestanne.
(5. Moos. 22:13-21)Tämä kohta herättää varmasti monenlaisia tuntemuksia länsimaisessa ihmisessä, mutta haluan kiinnittää huomion viimeiseen jakeeseen. Siinä annetaan edellä kuvatulle tapahtumalle nimi. Raamatussa ennen avioliittoa harrastettuja sukupuolisuhteita nimitetään sanalla ”haureus”. Seuraavassa muutama kohta, joissa haureus tuomitaan varsin yksiselitteisesti.
Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa
ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. (1. Kor. 7:2)
Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,
että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,
(1. Tess. 4:3-4 - KR38)
Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee,
kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko
osuu ihmisen omaan ruumiiseen. (1. Kor. 6:18)
Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja
juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa
(Room. 13:13 - KR38)
Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista mitä ei
tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa. (1. Kor. 5:1)
Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat,
ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. (1. Kor. 10:8 - KR38)
ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että
joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet
sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet. (2. Kor. 12:21 - KR38)
Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako
teidän keskuudessanne (Ef. 5:3 - KR38)KR38-lyhenteellä tarkoitan vanhaa Raamatun käännöstä. Uusi käännös käyttää haureus sanan tilalla usein sanaa siveettömyys. Jotta asiayhteys säilyy paremmin, otin lainauksen vanhan käännöksen mukaan sellaisissa tapauksissa, joissa uudessa käännöksessä haureus sana oli korvattu siveettömyydellä.
Monesti kuulee puhuttavan siitä, miten rakkaus on ihmissuhteen perusta ja kuinka sitä ei saa kahlita millään ”tosi rakkaus odottaa” hirvityksillä. Mutta minun mielestäni Raamatun vastainen teko ei voi koskaan olla todellista rakkautta, koska ”Rakkaus toteuttaa koko lain” (Room. 13:10). Jeesuskin totesi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15). Jumalan sanassa on mielestäni erittäin selvät sävelet siitä, mikä hänen lakinsa on esiaviollisia suhteita koskien.
Tämän paremmin en nyt tähän hätään osaa perustella kantaani siitä, miksi avioliitto on Jumalan tahdon mukainen ja miksi avosuhde ei ole. Toivottavasti näistä mietteistä oli kuitenkin apua kysymykseesi.