Kirjoittaja Aihe: "ei ihminen voi olla jumalalle hyödyksi"?  (Luettu 3932 kertaa)

P.M

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 61
  • Panu-Petteri
    • Profiili
luin tuossa Raamattua ja ei oikein aukene millään tavalla tuo job 22:1-4 että mitä siinä oikein sitten tarkoitetaan, joten voisiko marko tätä hieman selittää. ??? Kiitos jo etukäteen!

P.M

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 151
    • Profiili
Hei P.M!

Laitan kysymäsi kohdan vielä näkyviin, niin muutkin vastauksen lukijat pääsevät nopeammin jyvälle:

     Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
     - Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle? Ei. Vain itseään
     viisainkin ihminen voi hyödyttää. Onko siitä jotakin etua
     Kaikkivaltiaalle, että sinä elät oikein? Onko hänelle hyötyä
     siitä, että sinä vaellat nuhteettomasti? Jumalanpelkosi
     vuoksiko hän sitten sinua kurittaa, senkö tähden hän
     kävisi oikeutta kanssasi? (Job 22:1-4)


Minulla on välillä vaikeuksia Jobin kirjan kanssa. Osa Jobin ystävistä saa lopussa Jumalalta moitteita siitä, että ovat puhuneet väärin Jumalasta. Myös Jobia moititaan, mutta vähän eri tavalla. En siis aina tiedä, mitkä osat Jobin kirjasta pitäisi lukea varoittavana esimerkkinä vääristä opetuksista ja mitkä juurikin oikeina opetuksina. Tämä Elifasin sana saa kuitenkin tukea monista muista Raamatun kohdista.

Yksinkertaisuudessaan Elifas lausahtaa sen tosiasian, että Jumala on kaikkivaltias, suvereeni ja riippumaton. Jumala on täydellinen itsessään. Ihminen ei voi antaa Jumalalle mitään, mikä auttaisi Jumalaa tai tekisi Jumalana olemisesta mukavampaa, arvokkaampaa, helpompaa tai parempaa. Jumala on Jumala. Ihminen on maan tomua sen rinnalla.

Elifas oli yksi Jobin kolmesta ystävästä, jotka saivat moitteita. Elihu on neljäs ystävä, jota ei moitittu. Hän sanoi saman asian vielä selvemmin kuin Elifas. Ja Jumala itse Jobin kirjan lopussa vääntää asian rautalangasta:

     Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun
     yläpuolellasi. Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet
     vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee? Tai jos elät oikein,
     mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan! Ihmistä,
     itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se,
     että elät oikein. (Job 35:5-8)

     Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta
     palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun? (Job 41:3)


Uuden testamentin puolella Paavali sanoo samalla tavalla kuin Jumala Jobille:

     Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen
     viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen
     tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea
     Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on
     antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?
     (Room. 11:33-35)


Ihminen voi kiittää Jumalaa, noudattaa hänen käskyjään, ylistää ja kunnioittaa, rukoilla, pyytää anteeksi ja niin edelleen. Mutta mikään asia ei muuta Jumalaa tai tee palvelusta Jumalalle. Niin synnit ja pahat teot kuin hyvät teotkin vaikuttavat vain ihmiseen itseensä tai lähimmäisiin. Jumala ei istu pilven reunalla itkemässä, kun hänet on jätetty hiekkalaatikkoleikeissä ulkopuoliseksi. Eri puolilla Raamattua Jumalasta sanotaan, että tämä vihastuu, on surullinen, iloitsee tai kokee jotain muita tunteita. Mutta nämä käsittelyssä olevat Raamatun lausahdukset haluavat muistuttaa, että ne Jumalan ajatukset ja "tunteet" ovat iloa tai surua ihmisen puolesta. Synti särkee ihmistä, mikä on Jumalan mielestä pahaa, ikävää ja surullista. Hyvät teot tekevät ihmiselle itselleen ja hänen läheisilleen hyvää, mistä Jumala iloitsee. Silti ihminen ei voi oikeasti palvella, auttaa, tukea, rohkaista tai neuvoa Jumalaa.
Marko Sagulin