Moi moi, Aani!
Raamattu ei suoranaisesti ota kantaa armeijaan. Kaikki Raamatun aiheeseen liittyvät ohjeet näyttävät pitävän sotapalvelusta tsestäänselvänä järjestelmänä. Eli syntinen ihmiskunta on sellainen, että myös rauhaan pyrkivässä maassa armeija on tarpeen, koska naapurimaa ei välttämättä halua olla rauhallinen. Ja tästä lähtökohdasta mielestäni Raamatun ohjeetkin ponnistavat.
Israelissa oli jo Vanhan testamentin aikaan sotapalvelus. Väestönlaskennoissa huomioon otettiin nimenomaan sotakelpoiset miehet:
Herra sanoi Moosekselle ja pappi Eleasarille, Aaronin pojalle:
"Laskekaa suvuittain Israelin kaikki kaksikymmentä vuotta
täyttäneet sotakelpoiset miehet." (4. Moos. 26:1-2)
Sitä en tiedä, millainen armeijajärjestelmä silloin oli, mutta ilmeisesti sodan syttyessä kaikki sotakelpoiset miehet kutsuttiin palvelukseen. Siitä on yksi varsin romanttinen sääntökin annettu:
Jos mies on vastikään mennyt naimisiin, hänen ei tarvitse lähteä sotaan
eikä häntä saa kutsua muuhunkaan palvelukseen. Hän saa vuoden ajan
olla vapaa ja pysyä kotona vaimonsa ilona. (5. Moos. 24:5)
Lisäksi samassa Mooseksen kirjassa on pitkä pätkä sodankäyntiä koskevia ohjeita:
Kun lähdette sotaan vihollisianne vastaan ja näette teitä suuremman
sotajoukon, kaikki sen hevoset ja vaunut, älkää pelätkö. Teidän kanssanne
on Herra, teidän Jumalanne, joka toi teidät pois Egyptistä. Ennen kuin ryhdytte
taisteluun, papin on astuttava esiin puhumaan sotajoukolle. Hänen tulee sanoa
sotilaille: "Kuulkaa, Israelin miehet! Te käytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan.
Älkää menettäkö rohkeuttanne, älkää pelätkö, älkää hätääntykö älkääkä
kauhistuko heitä. Herra, teidän Jumalanne, on teidän kanssanne. Hän sotii
teidän rinnallanne vihollisianne vastaan ja auttaa teidät voittoon." Katselmuksen
toimittajien on sanottava sotajoukolle: "Jos täällä on joku, joka on rakentanut
uuden talon mutta ei ole vielä asettunut siihen asumaan, hän saa palata kotiinsa,
ettei kaatuisi sodassa ja ettei joku toinen asettuisi hänen taloonsa. Jos joku teistä
on istuttanut viinitarhan mutta ei ole vielä päässyt nauttimaan sen hedelmiä, hän
saa palata kotiinsa, ettei kaatuisi sodassa ja ettei joku toinen pääsisi nauttimaan
hänen viinitarhansa hedelmiä. Jos joku on kihlannut naisen mutta ei ole vielä
ottanut häntä vaimokseen, hän saa palata kotiinsa, ettei kaatuisi sodassa ja
ettei joku toinen ottaisi hänen kihlattuaan vaimokseen." Katselmuksen toimittajien
on vielä sanottava kansalle: "Jos joukossanne on joku, joka on menettänyt
rohkeutensa ja pelkää, hänen on palattava kotiinsa, etteivät hänen toverinsakin
menettäisi rohkeuttaan." Kun katselmuksen toimittajat ovat puhuneet sotajoukolle,
sille on valittava päälliköt. ... Jos joudutte pitkään piirittämään jotakin kaupunkia,
älkää ryhtykö kirves kädessä hävittämään sen ympäristössä kasvavia puita.
Älkää hakatko niitä maahan, sillä saatte niistä syötävää. Eiväthän puut ole ihmisiä,
ei teidän tarvitse käydä niiden kimppuun. Saatte kuitenkin katkoa sellaisia puita,
joista tiedätte, etteivät ne tuota syötävää hedelmää. Niitä voitte kaataa ja niistä
voitte rakentaa piirityslaitteita viholliskaupunkia vastaan, kunnes se kukistuu.
(5. Moos. 20:1-9, 19-20)
Näistä kohdista ei sinänsä tule mitään sen ihmeempää uutta valoa armeijaan, mutta jotain sanoo se, että sotapalvelukseen itseensä ei suhtauduta kielteisesti. Myös Johannes Kastaja, kun hän antoi ohjeita Rooman sotilaille, ei sanonut mitään kielteistä heidän ammatistaan, vaan käski heidän olla työssään rehellisiä:
Sotilaatkin kysyivät häneltä: "Entä me, mitä meidän tulee tehdä?"
Hän sanoi heille: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään,
vaan tyytykää palkkaanne." (Luuk. 3:14)
Raamattu ei tietenkään kannusta sotaan. Sitä nyt vain ei voi välttää. Ei ole mahdollista, että olisi syntinen ihmiskunta, jossa ei ole sotia. Mutta ihanne on nähtävissä esimerkiksi siinä, että Vanhan testamentin ennustuksissa Jumalan valtakunnasta puhutaan ylistävään sävyyn seuraavasti:
Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille
kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään
kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.
(Jes. 2:4)
Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville
kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät
vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä
harjoittele sotataitoja. (Miika 4:3)
Raamattu ei siis suoraan ota kantaa esimerkiksi Suomen armeijaan. Ja vielä vähemmän se ottaa kantaa naisten armeijaan menemiseen. Tosin siitä kysyit myös minun henkilökohtaista mielipidettäni. Itse ajattelen, että armeija on niitä asioita, joissa miesten ja naisten erot näkyvät selvimmin. Mielestäni armeija ei ole naisten paikka. Ja kaikkein vähiten naisten armeijaan meneminen on tasa-arvokysymys. Se lienee yksi epätasa-arvoisimpia asioita. Ennen mies ja nainen olivat tasa-arvoisessa asemassa: miehen oli pakko mennä armeijaan, nainen ei saanut mennä - kummallakin vain yksi vaihtoehto. Nyt miehen on edelleen pakko, nainen saa tehdä mitä haluaa. Ei ole kovin tasa-arvoista. Mutta eipä siitä muuta tällä erää.
