Tervehdys eduu!
Pohdintojesi kohteena oleva teksti on siis vähän laajempana kokonaisuutena tämä:
Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa,
vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan
laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus
kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista
ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta,
kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio.
Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo.
Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet
valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä
Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet
tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä
voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka nyt
itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien
pilkattavaksi! (Hepr. 6:1-6)
Tämän tekstin perusteella on mahdotonta sanoa, millainen Jeesuksesta luopujien uskonaste on ollut. Yleensä jo hyvin vähän aikaa uskoon tutustunut ihminen oppii, että on syytä tehdä parannusta vääristä teoista ja uskoa Jeesukseen, joka on pelastus. Harva pitkään uskossa ollutkaan osaan selittää mitään "oppia kasteista ja puhdistusmenoista". Heprealaiskirjeen kirjoittajan luettelo uskon opin alkeista ei siis sovi itsessään tarkistuslistaksi, jonka perusteella voidaan todeta, ovatko uskon alkeet hallinnassa.
Vastauksena varsinaiseen kysymykseesi voisin tiivistää Norvannon Jukan kommentaarista löytämäni ajatuksen. Näissä jakeissa pyritään yksinkertaisesti sanomaan, että uskossa olevalle ei ole olemassa muita apukeinoja, jos hän luopuu Jeesuksesta. Ei ole olemassa jotain vaihtoehtoista perustusta. Jeesusta ei voida uudelleen ristiinnaulita. Siksi uskossa olevia kannustetaan pysymään kiinni siinä Jeesus-perustuksessa, joka on jo uskon alkeista tuttu. Paavalin sanoin asian voisi ilmaista näin:
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo
pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten
myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta
uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."
(Room. 1:16-17)
Jumalalta saatava vanhurskaus ilmestyy "uskosta uskoon". Sanonta "päivästä päivään" kuvaa sitä, miten joku asia tapahtuu tänään, huomenna, ylihuomenna jne. Aina samalla tavalla. Jumalan vanhurskaus, eli ihmisen pelastus, saadaan uskosta. Eikä se tosiasia muutu, vaikka uskon tietä olisi tallustanut kuinka monta vuotta tahansa. Perustus ja perusasiat ovat aina samat.
Jatkokysymyksiähän tällainen herättää. On muun muassa pohdittu sitä, voiko uskova ihminen oikeasti edes luopua. Olen kuullut sellaista pohdintaa näiden Jeesuksen sanojen äärellä:
Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni,
ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. ...
lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään
niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan
viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. (Joh. 6:37, 39)
Olen kuullut väitettävän, että tämän kohdan mukaan uskosta luopuminen on merkki siitä, ettei ihminen ole koskaan oikeassa uskossa ollutkaan, koska Jeesus ei päästä irti. Ajatus on harhaanjohtava, sillä ei Raamattu hyvin monessa muussa kohdassa varottaisi luopumisesta, jos ihminen ei halutessaan voisi kääntää selkäänsä.
Toinen mahdollinen jatkokysymys on pelko siitä, että entä jos itsellä tulee lankeemuksia tai epäuskon hetkiä, missä menee raja, että enää ei pääsekään takaisin, vaan ovi on kiinni lopullisesti. Sellaista peruuttamatonta tilannetta ei ole olemassa:
Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät
toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin
ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle.
Jumalalle on kaikki mahdollista." (Mark. 10:26-27)
Heprealaiskirjeen kohdassa sanotaan, että "mahdotonta on auttaa". Kun ihminen on saanut kuulla Jeesuksesta ja hänen tuomastaan rauhasta ja vapaudesta, ja jos hän on vielä saanut kokea sen kaiken, ei ole olemassa enää jotain mainospuhetta, joka toisi jotain lisää. Ei ole mitään "eikä siinä vielä kaikki" -lausetta, joka paljastaakin, että Jeesukseen kyllästyneelle on olemassa joku Jeesus 2.0 -versio, uusi perustus ja uusi ristiinnaulitseminen. Tällaiselle ihmiselle on inhimillisesti mahdotonta pitää opetusta, joka hänet kääntäisi. Vain Jumala voi tällaisen ihmisen pelastaa.
Pelastus on aina Jumalan teko. Jumala on silti jättänyt evankeliumin ihmisten vietäväksi. Oikea julistus ja opetus Jeesuksesta kääntää sydämiä kohtaamaan Vapahtajan. Oikeanlainen mainostus ja seurakuntaelämän houkuttelevaksi järjestäminen ovat myös hyviä työkaluja kutsumaan mukaan niitä, jotka eivät mitään Jeesuksesta tiedä. Vaikea on vain keksiä enää inhimillisesti mitään sellaiselle ihmiselle, joka on kaiken sen kokenut, mutta silti syystä tai toisesta luopunut.
Emme siis tiedä, millaisella uskonasteella nämä Heprealaiskirjeen kuudennen luvun ihmiset ovat olleet. Emmekä edes tiedä, ajatteleeko kirjoittaja joitain tiettyjä ihmisiä. Hänen tarkoituksensa on opettaa, että Jeesukselle on mahdollista kääntää selkä. Se on tuhoisaa, koska ei ole olemassa jotain muuta perustusta ja pelastusta. Jos se selän kääntäminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun on saanut jo maistaa Jeesuksen tuntemista ja sydämen rauhaa, on kenenkään julistajan lopulta mahdotonta enää "mainostaa Jeesusta". Jumalan mahdollisuudet eivät kuitenkaan koskaan lopu.
