Kirjoittaja Aihe: Löytöjä Raamatusta  (Luettu 171 kertaa)

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 937
    • Profiili
Minun on ihan liian helppo lukea Raamattua kuin päivänkakkaran terälehtiä nyppien: "rakastaa ... ei rakasta ... rakastaa ... ei rakasta". Raamatun äärellä tämä vaihtelu kuuluu: "tuttua, menen ohi ... vähän vaikea, menen ohi ... tuttua, menen ohi ..." Kun luen Sanaa itsekseni, en pysähdy helppojen enkä vaikeiden kohtien äärelle. Ehkä kuvittelen, että pysäyttävät löydöt hyppäävät tekstistä esiin ihan ilman vaivannäköä. Kunhan vaan teksti soljuu silmissä. Ei tunnu toimivan.

Olenkin huomannut, että parhaat löytöni ja sykähdyttävimmät oivallukseni olen saanut opetuksia valmistellessa. Silloin on pakko miettiä syvemmin ihan vain kuulijoiden takia. Työpöydän äärellä huomaan rauhoittuvani ja pysähtyväni. Siinä hetkessä tuttuja asioita katselee uusin silmin. Vaikeista täytyy ottaa selvää.

Viimeisen vuoden aikana elämääni on tullut toinen, vielä hedelmällisempi raamatunlukutapa. Vaimoni Marjan kanssa olemme ottaneet tavoitteeksi, että joskus olemme yhdessä kahlanneet Vihkiraamatun läpi. Kuluneen vuoden aikana olemme pyrkineet aloittamaan yhteiset vapaapäivät lukaisemalla seuraavana vuorossa oleva luku. Sillä vauhdilla takakansi ei tule vastaan vielä muutamaan vuoteen. Mutta keskustellen eteneminen on sen sijaan saanut tajuamaan ihan uusia juttuja.

Tähän ketjuun ajattelin jakaa jotain löytöjä, joita Marjan kanssa vietetyissä hetkissä tai opetuksia valmistellessa on tullut vastaan.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 937
    • Profiili
Tämä oivallus ei tullut kummassakaan johdannossa mainituista tilanteista. Viikko sitten jumalanpalveluksen evankeliumitekstiä kuunnellessa tajusin nykyisestä raamatunkäännöksestä yhden upean asian. Yleensä käännöksiä moititaan siitä, että ne eivät tavoita jotain sellaista syvyyttä, jota alkukieli tarjoaa. Toisinaan moititaan käännöksiä taitamattomuudesta. Hyvän paimenen sunnuntain toisen vuosikerran evankeliumissa on kuitenkin tarjolla sekä syvyyttä että ainakin yhdestä näkökulmasta erityisen hieno käännös.

Kreikan kielessä on neljä erilaista rakkautta kuvaavaa sanaa. Suomessa näitä sävyjä ei voida kuvata neljällä eri sanalla, kun meillä on vain yksi. Mutta tajusin, että kyllähän mekin käytämme rakkaudesta erilaisia sävyjä. Jos minä sanon vaimolleni: "minä rakastan sinua", on siinä hyvin selvä ja suoraviivainen viesti. Sen sijaan, jos sanon: "olet minulle rakas", voitaisiin sitä pitää vähän lievempänä ilmaisuna. Myös ystävistä voidaan sanoa, että he ovat "rakkaita ystäviä". Jos minä rakastan jotakuta, on se aktiivista toimintaa. Jos sanon, että joku ihminen tai asia on minulle rakas, on siinä vähän passiivisempi sävy.

Kreikan kielessä 'agapaoo' verbi kuvaa pyyteetöntä ja uhrautuvaa rakkautta, johon kristittyjä velvoitetaan, mutta jota vain Jumala voi osoittaa täydellisesti. Sen sijaan 'fileoo' kuvaa ystävän rakkautta, jolla esimerkiksi hyvät ystävät rakastavat toisiaan. Suomen kielessä on olemassa vain yksi rakkautta kuvaava sana, mutta sekä nykyinen että edellinen kirkkoraamattu tekevät silti eron, milloin Jeesuksen ja Pietarin välisessä keskustelussa käytetään verbiä 'agapaoo' (rakastaa) ja milloin 'fileoo' (olla rakas).

Jeesus ja Pietari

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"  "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."  Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?"  "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."  Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?"  Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?" , ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. (Joh. 21:15-17)


Muutamaa päivää aikaisemmin Pietari oli uhonnut, että vaikka muut opetuslapset hylkäisivät Jeesuksen, hän menee Jeesuksen rinnalla tai hänen puolestaan vaikka kuolemaan. Kolmen kieltämisen jälkeen totuus omasta itsestä ja jaloista aikomuksista paljastui karvaasti.

"Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut." (Luuk. 22:32-34)

Ennen kuin Pietari ehti uhota ja ennen kuin Jeesus ennusti Pietarin kieltämisen, tapahtui jotain erityisen suurta. Jeesus kertoi rukoilleensa Pietarin puolesta. Ja äärimmäisen armollisesti hän vielä sanoi, että Pietarin tehtävä on opetuslapsijoukon etunenässä tulla vahvempana takaisin. Pietari oli se, joka kielsi. Muilla opetuslapsilla ei ollut sitä mahdollisuutta, koska arkoina he olivat paenneet jo ennen kuin ehtivät kieltämään.

Niinpä Jeesus nyt kohtaa Pietarin entistä armollisemmin. Hän kysyy kolmesti Pietarilta, rakastaako tämä häntä. Ensin pistetään rima niin korkealle, mitä Pietarikin asetti ennen kieltämistään: enemmän kuin muut. Pietari vastaa, että Jeesus on rakas. Seuraavaksi kysytään ylipäätään, rakastaako Pietari. Siihenkin Pietari vastaa nöyrtyneenä: hän ei uskalla käytää 'rakastaa' sanaa, vaan toteaa, että Jeesus on rakas. Lopuksi Jeesus laskee rakkauden vaatimuksen riman sille tasolle, johon Pietari voi vastata samalla tavalla: "Olenko sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi. Onhan se raskasta tajuta, miten ei pysty olemaan sitä, mitä haluaisi. Mutta Jeesus on armollinen. Pietarilla oli tehtävä juuri sellaisena kuin hän oli.

Vaikka Jeesus olisi sinulle "vain" rakas, hän tietää, ettet parempaan pystykään. Silti sinut on kutsuttu mukaan. Silti sinulla on tehtävä.
« Viimeksi muokattu: 03.05.2020 - klo:12:52 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 937
    • Profiili
Tulin äskettäin vertailleeksi kaste- ja lähetyskäskyn vanhaa ja nykyistä sanamuotoa. Lopussa oleva lupaus tuntuu olevan poikkeuksellisesti "väärin päin". Normaalisti kun vanha käännös kuulostaa kankealta ja uusi sujuvalta, niin tällä erää uusi tuntuu vaikeammin sanoitetulta:

Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. (Matt. 28:20 - Kirkkoraamattu -38)

Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:20 - Kirkkoraamattu -92)


Tarkemmin ajateltuna tässä kohdassa sujuvuus ei ole kaiken a ja o. On näet ihan eri asia, sanonko minä: "pelaan tietokoneella joka päivä", vai sanonko minä: "pelaan tietokoneella kaiket päivät".

Jeesus ei luvannut pistäytyä meidän luonamme joka päivä. Hän on meidän kanssamme kaikki päivät.
Marko Sagulin