Kirjoittaja Aihe: Synnistä, rakkaudesta ja Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä  (Luettu 172 kertaa)

JoJo

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Morjesta Marko!

Tuntuu, että Nettipapin kantava teema on aikojen alusta alkaen ollut se, että nuoret ja nuoret aikuiset kyselevät elämän (/kirkollispolitiikan) suurista kysymyksistä ja sinä kaivat Raamatusta niihin vastauksen. Rohkaistun kuitenkin kysymään kysymyksen Raamatusta itsestään, ja luotan siihen, että vastaus pohjaa totuttuun tapaan rautaiseen raamatuntuntemukseesi.

Siispä asiaan!

Luin taannoin Ensimmäistä Johanneksen kirjettä, jonka tavoitteena mitä ilmeisimmin on kirjeen omien sanojen mukaan se, että ”ilomme tulisi täydelliseksi”, ja Wikipedian mukaan vielä kaupanpäällisinä Jeesuksen ihmisyyden ja jumaluuden todistaminen ynnä sen kautta harhaopin kitkeminen. Kirjeen keskeinen punainen lanka tuntuu olevan sensuuntaisessa väittämässä, että Jeesus oli Jumala ja ihminen, ja jos Hän rakasti meitä, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Yhtenä langan paksummista säikeistä kulkee erilaisia syntiä käsitteleviä pohdintoja ja väitteitä, joihin kaipaan selvyyttä.

Kirjeen alussa (1:8-10) lähdetään liikkeelle tutuista peruspalikoista: olemme kaikki syntisiä ja Jumalan armossa saamme synnit anteeksi. Helppoa ja kivaa. Tältä pohjalta luvuissa 1 ja 2 Johannes selittää käskyjä ja niiden tarkoitusta. Tuntuu, että ollaan aivan evankeliumin peruspalikoiden äärellä: ihminen on syntinen, Jumala antaa synnit anteeksi, koettakaa olla tekemättä syntiä niin elämä on parempaa. Johtunnee omasta ymmärtämättömyydestäni, mutta kolmannesta luvusta alkaen synnin käsittely alkaa tuntua aiempaan verrattuna melko twistaavalta.

Kirjeen puolestavälistä loppuun löytyy useampia syntiä käsitteleviä, paradoksaalisen kuuloisia väittämiä:
”Kristus --- tuli ottamaan pois synnit” (ei sovittamaan syntejä, vaan ottamaan ne pois) (3:4)
”Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt...” (3:6)
”Yksikään Jumalasta syntynyt --- ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta” (3:9)
”...se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta...” (3:10)

Viides luku tuntuu viitteineenkin kirjeen hämmentävimmältä osalta, testiltä siitä, olenko ymmärtänyt aiemmat luvut. Selvästi en!
”Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan” (5:17)
”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä...” (5:18)

Kysymykseni on ylimalkaan tässä: mitä Ensimmäisen Johanneksen kirjeen kirjoittaja mielestäsi koettaa sanoa synnistä? Alussa hän toteaa, että ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme” ja ylipäätään syntiä tekevään ihmiseen viitataan kautta kirjeen (vielä lopussakin 5:16). Samaan aikaan hän toteaa, että ”Me tiedämme olevamme Jumalasta...” (5:19), mutta myös, että ”me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä”.

Mistä siis on kyse? Mitä synti missäkin kohtaa tarkoittaa? Mikä ero on jakeiden 5:16 ja 5:17 kuolemaan johtavalla synnillä ja ei-kuolemaan-johtavalla synnillä? Onko kuolemaan johtava synti se, ettei usko Jeesuksen pelastustyöhön, ja kaikki muu synti sitten toissijaista syntiä? Miten tämä eroaa siitä, että Hepr. 6:4-6 & 10:26-31 mukaisesti ensin uskoo, mutta sitten kieltää Jeesuksen?

Viittaako ilmaisu ”Jumalasta syntynyt” kristityihin? Mitä tarkoittaa se, että yksikään Jumalasta syntynyt ei voi tehdä syntiä, kun ainoa synnittömästi elänyt ihminen oli tiettävästi Jeesus?




Ihmettelyni synnin tematiikasta lienee tässä kohtaa tullut selväksi siinä määrin, että pystyt sitä valaisemaan. Nyt kun päästiin vauhtiin, niin minä vedänkin vaihteen kakkoselle ja heitän vielä lyhyen kyssärin käskyistä ja jumalasuhteesta. Mikä on Johanneksen mielestä käskyjen tarkoitus? 3:23 kiteyttää edeltävän luvun pohjalta, että Jumalan käsky on uskoa Jeesukseen ja rakastaa toinen toistamme. 3:24 jatkaa, että ”joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä”. Mitä Jumalassa pysyminen ja Jumalan [meissä] pysyminen tässä kohtaa tarkoittavat?
Saan tuosta kiinni ainakin sen ajatuksen, että toisten rakastaminen ”teoin ja totuudessa” auttaa elämään Jumalan tahdon mukaan eli hyvin, ja siten ”pysymään Jumalassa”, ja usko Jeesukseen luonnollisesti on koko homman ydin ja perusedellytys. Olenko kartalla?



Pahoittelut venähtäneestä kysymyksestä! Olen pohtinut tätä kirjettä reilun kuukauden verran tasaisin väliajoin, ja syntyneitä kysymyksiä ajatuksia on melkoisesti. Koetin pitäytyä jotenkin rajatussa aiheessa, jotta kerkeät tekemään muitakin töitä kuin selittämään koko Johanneksen kirjettä nettifoorumilla. Vaikka sitä minä oikeastaan pohjimmiltaan pyydänkin.
Jos tiedät hyviä selitysteoksia / opetuksia / pohdintoja aiheesta, kuulen niistä mielelläni.

Kiitos paljon vastauksestasi!

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 937
    • Profiili
Tervehdys JoJo,

Olen koko palstan olemassaolon ajan aivan erityisesti ilahtunut suorista raamatunselitystä kaipaavista kysymyksistä. On ymmärrettävää, että eettiset ongelmat kirvoittavat keskimääräistä enemmän pohdintaa kuin raamattutiedolliset tai opilliset kysymykset. Siksi esittämäsi kysymys on erityisen kiehtova - vaikka se äkkiseltään tuntuu vaativan lähes koko Johanneksen teologian auki kirjoittamista. Lopulta johdattelit kysymyksesi kuitenkin muutaman teeman ympärille, joten vastaukseni saattaa pysyä inhimillisen mittaisena.

Yllättävän monen ihmisen suusta olen kuullut teesin: "Raamatun lukeminen kannattaa aloittaa Johanneksen evankeliumista". En itse ajattele samoin. Johannes kirjoittaa siten, että hän ikään kuin olettaa muut evankeliumit tunnetuiksi. Lisäksi Johanneksen käyttämä kieli on hyvin monisäikeistä, ja sen ymmärtäminen vaatii pohjatietoa kristillisestä opista ja Raamatusta. Ei Johannes missään tapauksessa johda harhaan ensikertalaistakaan, mutta hänen tekstiensä äärellä saattaa joutua raapimaan päätään paljon useammin. Varsinkin jos lukija pyrkii saamaan haltuun kokonaisuuksia, niin kuin sinä teit. Yksittäisten jakeiden äärellä Johannes tarjoaa aloittelevalle lukijallekin paljon pohdittavaa ja hienoa syvyyttä, mutta kokonaisuus voi tuntua vaikealta. Olet törmännyt juuri tähän ilmiöön.

Evankeliumien erot voitaisiin hahmotella seuraavasti:
  • Matteus puhuu juutalaisille menneisyydestä käsin: Jeesus on Vanhan testamentin lupaama Messias-kuningas.
  • Markus puhuu aikalaisilleen nykyhetkestä käsin: Salaperäinen Messias on Herran palvelija, joka osoittaa voimansa ihmeteoilla.
  • Luukas puhuu pakanoille tulevaisuudesta käsin: Laupias Ihmisen Poika tulee olemaan koko maailman Vapahtaja.
  • Johannes puhuu lukijoille hengellisestä todellisuudesta käsin: Jeesus on ikuinen Jumalan Poika.

Ensimmäinen Johanneksen kirje jatkaa tällä hengellisen todellisuuden tarkastelulla, mikä ei kielellisesti ole aina kovin yksiselitteistä. Siksi synnistäkin puhutaan laajasti ja monessa eri merkityksessä. Vaikka kirjeen edetessä tuntuu, että näkökulmat vaihtuvat päinvastaisiksi, niin silti Johannes ei ole lähimuistinsa menettänyt tuuliviiri. Hengelliset asiat ja ikuisuudesta käsin katsellut todellisuudet vaan ovat niin laajoja, että ne täytyy selittää useaan otteeseen eri tavoilla. Ja ne kaikki ovat yhtä aikaa totta.

Teen seuraavaksi jonkinlaista hahmotelmaa siitä, mitä kaikkia asioita synti Raamatun lehdillä voi tarkoittaa. En usko, että lista on kattava, mutta se on riittävän laaja, jotta voin näiden näkökulmien avulla vastata kysymiisi kohtiin.

#1 Synti on yksittäisiä Jumalan tahdon ja käskyjen vastaisia tekoja:
  • Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. (1. Joh. 3:4)
#2 Synti on syntisyyttä, ihmisen jatkuvaa armon tarvetta, vaikka hän ei sillä hetkellä tekisikään syntisiä tekoja:
  • Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. (Ps. 51:7)
  • Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. (Room. 7:17)
#3 Synti tarkoittaa olotilaa, joka on pelastettuna olemisen vastakohta:
  • Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun. (Joh. 16:9)
  • Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. (Room. 5:8 )
  • Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto. (Kol. 1:13-14)
#4 Synti on pahuuden omistusoikeus ihmisestä, jonka Jeesus kumosi:
  • Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. (Joh. 8:34-36)
  • Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29)
#5 Julkisynti on kristityn ihmisen tietoinen ja näkyvä valinta toimia vastoin Jumalan tahtoa:
  • Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! (Room. 6:15)
  • Jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. (1. Kor. 5:11) (Tämä kappale 1. Kor. 5:1-13 ei sisällä sanaa synti, mutta kuvaa julkisynnin käsitettä)
#6 Synti on kosminen voima, joka vastustaa ja tuhoaa Jumalan hyvää työtä:
  • Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. (Room. 5:12)
Synti on siis valtavan laaja käsite, jota voidaan katsoa monesta eri näkökulmasta. Yksinkertaisin näkökulma (#1) on tekojen luokitteleminen oikeisiin ja vääriin tekoihin: "Onko tämä teko syntiä?" Laajinta tai monisäikeisintä näkökulmaa (#3) edustaa ajattelu, jossa synti tai synnittömyys tarkoittavat pikemminkin Jumalan valtakunnassa pelastettuna elämistä tai sen vastakohtaa.

Lainaus
Kysymykseni on ylimalkaan tässä: mitä Ensimmäisen Johanneksen kirjeen kirjoittaja mielestäsi koettaa sanoa synnistä?

Minun mielestäni Johannes ei loppujen lopuksi yritä sanoa synnistä mitään. Tai ainakaan hänen tarkoituksensa ei ole yrittää määritellä syntiä. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen ymmärtämiseksi on tajuttava se, että Johannes puhuu hengellisen opetuksensa lomassa synnin eri puolista. Sujuvasti, ilman mitään selittelyjä hän vaihtaa näkökulmasta toiseen käsiteltävästä asiasta riippuen. Yritän nyt tältä pohjalta tutkailla esiin nostamiasi kohtia. Ryhmittelen ne uudelleen järjestykseen, joka auttaa minua käsittelemään asian mahdollisimman tiiviisti.

Lainaus
”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme”

Tässä Johannes lähestyy syntiä #1 ja #2 näkökulmien suunnasta. Eli hän toteaa, että jokainen ihminen on tehnyt syntisiä tekoja ja jokainen tarvitsee jatkuvasti armahdusta syntisyydestään. Asia käy erittäin hyvin ilmi, kun luetaan se kokonaisuus, johon tuo lainaamasi lause sisältyy.

Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman. (1. Joh. 1:8-2:2)

Lainaus
”Kristus --- tuli ottamaan pois synnit” (ei sovittamaan syntejä, vaan ottamaan ne pois) (3:4)

Tässä kohdassa Johannes lähestyy syntiä pikemminkin kohtien #3 ja #4 näkökulmasta. Jeesuksen ristinkuolema murskasi synnin omistusoikeuden ihmiseen. Jumala sanoi jo paratiisissa säännön: "Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." (1. Moos. 2:17) Syntiinlankeemuksesta alkaen ihminen on kuulunut kuolemalle. Jeesuksen ristinkuolema vapauttaa ihmisen tästä synnin alaisuudesta ja avaa oikeuden astua vapaana Jumalan lapsena paratiisiin. Siksi ikuisuuden näkökulmasta katsottuna Jeesus on ottanut pois synnin. Todellisuudessa ihminen ei muutu synnittömäksi, mutta kun Jumala Jeesuksen ansiosta julistaa ihmisen synnittömäksi, kristitty saa käydä autuaan vaihtokaupan: Jeesus kantaa synnit ja syntinen ihminen saa Jeesuksen synnittömyyden osakseen.

Lainaus
”Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt...” (3:6)
”Yksikään Jumalasta syntynyt --- ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta” (3:9)
”...se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta...” (3:10)
”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä...” (5:18)
ylipäätään syntiä tekevään ihmiseen viitataan kautta kirjeen (vielä lopussakin 5:16). Samaan aikaan hän toteaa, että ”Me tiedämme olevamme Jumalasta...” (5:19), mutta myös, että ”me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä”.

Nämä lausahdukset ovat monimerkityksisiä. Mielestäni ne kaikki ovat voimassa yhtä aikaa.

Ensinnäkin on täysin selvää, että pahuuden tekeminen ei ole jumalallista, pyhää ja hyvää. On siis oikein sanoa, että synnin tekeminen ei voi olla Jumalasta lähtöisin.

Toiseksi Jeesus on synnin tekemisen vastakohta. Nikean uskontunnustuksenkin mukaan hän on se, "joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu". Raamatun todistuksen mukaan hän on todellisesti Jumalasta syntynyt ja hän on myös ainoa todellisesti synnitön.

Kolmanneksi Johannes näyttää puhuvan myös ihmisistä, jotka ovat Jumalasta syntyisin. Ja ikuisuuden näkökulmasta näin on sanottu jo "Pienoisevankeliumin johdannossa", eli Jeesuksen sanoissa Nikodemokselle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." (Joh. 3:3) Jumalan silmissä Jeesukseen uskova ihminen on syntynyt uudesti. Eli Jumala katsoo kristittyä kuin synnitöntä, koska hänessä on jotain, mikä on syntynyt Jumalasta, vaikka hänessä on yhtä aikaa myös ihmisestä syntynyt syntinen liha.

Nämä näkökulmat yhdistyvät silloin, kun syntinen ihminen liittyy uskon ja kasteen kautta Jeesukseen:
  • Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (2. Kor. 5:17)
  • Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. (Gal. 3:27)
Kun Jumala katsoo Jeesukseen uskovaa, hän pelastuksen näkökulmasta katselee synnitöntä Jeesusta. Eli näissäkin lauseissa minä näen noita #3 ja #4 kohdan mukaisia tulkintoja syntisyydestä, joka saadaan anteeksi niin, että Jumala voi nimittää meitä pyhiksi, vaikka yhtä aikaa todellisuudessa teemme syntisiä tekoja ja tarvitsemme armoa.

Lainaus
”Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan” (5:17)

Kirkkoraamatun käännöksen sanamuoto - kun oikein maistellaan ja suurennuslasin kanssa syynätään - antaa sellaisen sävyn, että on olemassa paljon kuolemaan johtavaa syntiä, ja sitten pienenä poikkeuksena on myös sellaisia syntejä, jotka eivät johda kuolemaan. Vanha käännös on vähän tarkempi, ja siinä on myös erilainen sävy. Minä ainakin ymmärrän seuraavan kohdan niin, että kuolemaan johtavat synnit eivät ole kristittyjen joukossa ainakaan automaattisesti se yleisempi synnin muoto.

Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi. (1. Joh. 5:16-17 KR38)

Kuolemaan johtavaa syntiä ei tässä yhteydessä määritellä. Minun ymmärrykseni ja tulkintani on, että kuolemaan johtava synti on sitä, että kristitty kääntää selkänsä Kristukselle:

Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. ... Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! (Hepr. 10:26, 29)

Ihminen ei kovin helposti hylkää Jumalaa kertarysäyksellä. Suurempi vaara on alkaa turruttaa omatuntoaan hyväksymällä syntejä osaksi elämäänsä. Tällaisesta käyttäytymisestä on vanhastaan käytetty nimitystä julkisynti. Sen voi hylätä ja siitä voi tehdä parannuksen, mutta mitä pidemmälle sitä tietä kulkee, sitä suurempi vaara on joutua kuolemaan johtavan synnin pauloihin. Siksi kysymäsi kohta on mielestäni ymmärrettävin, kun sitä luetaan tekemäni luettelon #5 kohdan mukaisen synnin näkökulman läpi.

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa. (1. Joh. 5:18-19)

Tässä kohdassa on edelleen #3 ja #4 kohdan mukaisia synnin tulkintamalleja, mutta sen lisäksi myös #6 kohdan mukaista ajatusta synnin kosmisesta voimasta. Synti aiheuttaa lainalaisuuksia, jotka vaikuttavat ihmiskunnassa, vaikka itse yrittäisi karttaa syntiä mahdollisimman tarkasti ja huolellisesti.

Tässä oli pikaversio synnistä, mutta kysyit vielä rakastamisestakin.

Lainaus
Mikä on Johanneksen mielestä käskyjen tarkoitus? 3:23 kiteyttää edeltävän luvun pohjalta, että Jumalan käsky on uskoa Jeesukseen ja rakastaa toinen toistamme. 3:24 jatkaa, että ”joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä”. Mitä Jumalassa pysyminen ja Jumalan [meissä] pysyminen tässä kohtaa tarkoittavat?
Saan tuosta kiinni ainakin sen ajatuksen, että toisten rakastaminen ”teoin ja totuudessa” auttaa elämään Jumalan tahdon mukaan eli hyvin, ja siten ”pysymään Jumalassa”, ja usko Jeesukseen luonnollisesti on koko homman ydin ja perusedellytys. Olenko kartalla?

Olet oikein hyvin kartalla. Käskyt ja rakkaus ovat myös laajoja teemoja niin kristillisessä uskossa yleisesti kuin Johanneksella erityisesti. Edellä olen kirjoittanut auki ajatuksia siitä, että ihminen ei voi olla matemaattisesti synnitön, mutta voi silti hänestä voidaan Kristuksen tähden puhua synnittömänä. Samalla tavalla rakkaus, käskyjen noudattaminen ja Jumalassa pysyminen ovat teemoja, jotka matemaattisesti mitaten ja tiukasti tulkiten eivät tule koskaan kenenkään kristityn kohdalla toteutumaan. Ja silti Kristuksen tähden epätäydellisesti käskyjen joudattamisessa onnistunut ihminen voi "pitää käskyt" oman elämänsä ohjenuorana ja "pitää käskyjä" luovuttamattomana totuutena. Käskyt voi pitää noudattamalla niitä ja käskyt voi pitää omanaan ja omistaa ne, vaikkei onnistuisi aina niiden mukaan elämään.

Usko, rakkaus ja Kristuksessa pysyminen ovat aina epätäydellisiä, heikkoja ja vajaita toimintoja, kun tarkastellaan ihmisen osuutta. Sen sijaan uskon ja rakkauden kohde Kristus on vahva ja täydellinen, ja hän pitää omalta puoleltaan tiukasti kiinni kristitystä. Eli kaikissa näissä elementeissä on inhimillinen vajavaisuus ja Kristuksen täydellisyys toisiinsa kietoutuneina. Horjuva ja hauras usko on pelastavaa uskoa, kun sen kohde on järkkymätön. Johanneksen tekstejä lukiessa tulee siis arka tai luottavainen olo riippuen siitä, tarkastellaanko ihmisen vai Kristuksen osuutta tässä yhtälössä.

Olin kysymystesi laajuuteen nähden ehkä kovin tiivis ja lyhytsanainen. Toivottavasti onnistuin kuitekin jotenkin auttamaan sinua pohdinnoissasi eteenpäin. Aina saat esittää lisäkysymyksiä. Ja suositukseni annan tietenkin kattavasta ja kansantajuisesta Jukka Norvannon Raamattu Elämään kommentaarisarjasta, joka on itselleni hyvä perusteos melkein minkä tahansa raamatunkohdan äärellä.
« Viimeksi muokattu: 09.07.2020 - klo:11:31 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin