Moro Aani!
Katsotaan, miten papit tarttuvat haasteeseen ja kirjoittelevat omia mielipiteitään papin työstä. Minä vastailen omalta osaltani ensin jotain. Ja toki voit kysellä lisää tarkennuksia, jos vastaukset ovat kovin ympäripyöreitä. Ensinnäkin muutama sana siitä, miten papiksi tullaan.
Pastoroituminen teknisesti:
1. Mahdollisia kouluttautumispaikkoja Suomessa ovat Helsinki, Joensuu ja Åbo.
2. Yliopiston teologisen tiedekunnan tutkinto, eli Teologian maisterin tutkinto (TM). Kestää n. 5 vuotta suositellun lukujärjestyksen mukaan. Tiedän joitain alle 3 vuodessa lukeneita. Keskiarvo taitaa kuitenkin olla n. 7 vuotta.
3. Yhteydenotto hiippakuntaan tai hiippakuntiin. Piispan kanssa keskustellaan siitä, onko hakija sovelias papiksi, suostuuko piispa vihkimään kyseisen henkilön ja miltä näyttää työtilanne.
4. Yhteydenotto seurakuntiin. Teologian maisteri voi hakea avoinna olevia seurakuntapastorin paikkoja. Seurakunta haastattelee hakijat ja valitsee, kuka kutsutaan papin työhön.
5. Kohdat 3 ja 4 kulkevat rinnakkain. Niiden jälkeen piispa vihkii papiksi henkilön, jonka katsoo sopivaksi papin työhön JA jolla on työpaikka selvillä. Uusia pappeja ei vihitä kortistoon. Pappisvihkimyksiä järjestetään 2-3 kertaa vuodessa kussakin hiippakunnassa.
6. Tämän jälkeen tuore seurakuntapastori alkaa opetella papin työtä. Seurakunnassa papille osoitetaan henkilö, joka toimii työhönopastajana.
7. Työn alkuun päästyään seurakuntapastorit aloittavat työn ohessa muutaman vuoden kestävän pastoraalikoulutuksen. Se on kurssimuotoinen koulutus, jossa yliopiston antamaa koulutusta täydennetään kirkon omalla koulutuksella. Sen jälkeen on mahdollisuus hakea kappalaisen tai kirkkoherran virkoja.
Pastoroituminen hengellisesti:
Papiksi kouluttautuminen on periaatteessa varsin helppoa. Ja piispojen seulastakin pääsee kivuttomasti läpi. Pääsääntöisesti vain ne, jotka kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä naispappien kanssa, eivät saa pappisvihkimystä. Mutta papiksi hakeutumisessa ja opiskelussa on myös toinen puoli. Papin työtä ei saa ajatella vain työnä ja teknisenä suorituksena. Työ on Jumalan valtakunnan työtä ja silloin on otettava huomioon se suurin työnantaja. Jokainen pappi käy läpi erilaisen kasvutarinan. Minä itse olen tähän työhön valmistautuessani pohtinut mm. seuraavia raamatunkohtia:
Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan,
tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton,
yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen
ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen
eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. Hänen on pidettävä hyvää
huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja
saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta
omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?
Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi
tuomittavaksi Paholaisen kanssa. Hänen on nautittava myös ulkopuolisten
arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi
Paholaisen virittämään ansaan. (1. Tim. 3:1-7)
Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies,
ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman
maineessa. Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska
hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla
ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen
eikä oman edun tavoittelija, vaan hänen on oltava vieraanvarainen,
hyväntahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä.
Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta,
niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella
ja kumoamaan vastustajien väitteet. (Tit. 1:6-9)
Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte,
että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. (Jaak. 3:1)
Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne
ovat vanhimman asemassa - minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen
kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on
ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää
pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään
alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko
niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana.
Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen,
joka ei kuihdu. (1. Piet. 5:1-4)
Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki
on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään
on itselleen lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne
tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. (Ap. t. 20:28-29)
Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan,
ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee.
Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman,
koska palkkapaimen ei välitä lampaista. (Joh. 10:12-13)
Sinut, ihminen, minä olen pannut Israelin kansan vartiomieheksi. Kun kuulet
suustani sanan, sinun tulee varoittaa maanmiehiäsi minusta. Kun minä
uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet
sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee
syntiensä tähden - ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. Mutta jos
sinä varoitat jumalatonta hänen vaelluksestaan ja kehotat häntä kääntymään
tieltään eikä hän silti käänny, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä
pelastat elämäsi. (Hes. 33:7-9)
Tämä viimeisin kohta oli sanottu profeetta Hesekielille, mutta en osaa sivuuttaa sitä ajatellessani papin työtä. Se on karmean ankara sana ja en missään tapauksessa osaa toimia aina sen mukaan. Mutta yritän oppia sitä pikkuhiljaa. Papin työ on antoisaa, mutta siinä on kova vastuu. Teen siitä aiheesta oman viestinsä.