Hei Eero!
Ehdonvallanasioiksi sanotaan yleensä asioita, jotka eivät ole aivan yhdentekeviä, mutta joihin Raamattu ei anna selviä ohjeita. Mitään luokittelua ja listausta ehdonvallanasioista ei ole olemassa, mutta nimitys tulee juuri siitä, että kyseisiin asioihin voi soveltaa omaa harkintaa ja valinnat ovat tilannesidonnaisia. Niiden suhteen on siis rukoiltava Jumalalta viisautta ja toimittava parhaan ymmärryksensä mukaan. Tässä oli periaatteessa kaikki, mitä osaan aiheesta sanoa. Mutta ehkäpä muutaman esimerkin voisi aiheesta kehitellä ja etsiä myös jotain raamatunkohtia.
Esimerkiksi alkoholin käyttäminen on yksi useimmin keskustelua herättänyt ehdonvallanasia. Raamattu antaa sen selvän ohjeen, ettei saa juopua, koska siitä ei seuraa hyvää. Mutta keskustelut kohtuukäytön järkevyydestä ja rajoista menevät ehdonvallanasioiden puolelle. Kristitty joutuu tekemään ratkaisut eri tilanteissa omalla ymmärryksellään. Muutama esimerkki:
1. Pappina minun ei ole hyvä juosta jatkuvasti Alkossa, vaikka käyttäisinkin alkoholia kohtuullisesti. Antaisin seurakuntalaisille oudon kuvan ja turhaa aihetta pahoihin puheisiin, koska Suomessa alkoholin kohtuukäyttö on välillä liian teoreettinen käsite.
2. Pitkän juomaputken juuri poikki saaneen alkoholistin läsnäollessa ei kannata tuoda ruokapöytään viiniä ja todeta, että kyllä Raamattu kohtuukäytön hyväksyy. Toiselle ihmiselle luvallinen asia voi olla toiselle suuren lankeemuksen aihe.
3. Välimeren maissa ruokaviinistä ei mielestäni ole järkeä kieltäytyä sanomalla: "Ei kiitos, olen uskovainen". Kuulostaisi varmaan samalta kuin Suomessa sanottaisiin: "Me uskovaiset emme juo maitoa."
Jumala ei ole tehnyt minuuttiaikataulua meidän elämästämme. Hän antoi "vain" käyttöohjeet. Hän käski ja kielsi asioita, jotka ovat kiveen kirjoitettuja, mutta eläminen jäi meidän tehtäväksemme. Kyllähän elämästä menisi mielenkiinto, jos ei voisi itse päättää, mitä pukee päälleen, mitä tilaa ruuaksi, millaisen auton ostaa jne. Näissä asioissa ihmisillä on täysi vapaus, mutta harkintaa ja viisautta on aina syytä käyttää asioissa, jotka voivat loukata toisia tai pahimmillaan saada lähimmäisessä aikaan väärinkäsityksiä ja jopa lankeemuksia. Paavali kirjoitti parin kirjeensä alussa asiasta, jota hän rukoili seurakuntalaisten puolesta:
Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta
rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti
hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan
Jumalan tahdon. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja
kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää
tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa.
Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan
aina kestäviä ja kärsivällisiä. (Kol. 1:9-11)
Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä
parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa,
mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne
Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain
mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus. (Fil. 1:9-11)Yksi parhaista ehdonvallanasioita käsittelevistä kohdista liittyy Paavalin antamiin ohjeisiin epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Hänen lähetyskentillään käytännössä kaikki lihakaupoissa myytävä liha oli uhrattu epäjumalien temppelissä, joten nuori uskova saattoi ajatella osallistuvansa epäjumalanpalvelukseen, jos söi sitä lihaa. Paavali selittää, että lihaa sai syödä, mutta hän itse teki elämässään sen suhteen ylimääräisiä rajotuksia, jotta ei vahingossakaan loukkaisia lähimmäisensä omatuntoa ja saisi tätä ehkä luopumaan Jumalasta. Tämä on hyvä perusperiaate myös muihin ehdonvallanasioihin:
Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme,
ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala.
Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia,
moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä.
Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla.
Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on
kaikki luotu, niin myös meidät. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole.
Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin
ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän
epävarman omantuntonsa. Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa.
Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään,
jos syömme. Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne
saa heikkoja kompastumaan. Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on
tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa
tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? Näin sinun tietosi
vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut.
Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän
horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. Näin ollen:
jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en
viettelisi veljeäni. (1. Kor. 8:4-13)
"Kaikki on luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi.
"Kaikki on luvallista" - mutta kaikki ei ole rakentavaa.
Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.
Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä
omantunnonsyistä. "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on."
Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun
vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea
mitä teille tarjotaan. Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa",
jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia.
En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen. Miksi antaisin
toisen ihmisen omantunnon määrätä omaa vapauttani?
Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä,
mistä itse kiitän? Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa,
tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää loukatko sen enempää
juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa.
Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani
vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat. (1. Kor. 10:23-33)miksi kristitty saa käyttää järkeä?
Raamattu sanoo useimmiten viisaudeksi Jumalan tahtoon suostumista ja sen ymmärtämistä, mutta ei se tarkoita, että kristitty ei saisi käyttää aivojaan. Viisaus ja järki eivät ole vastakohta Jumalan tahdon tuntemiselle. Salomo sai nimenomaan Jumalalta suuren viisauden, jotta hän pystyi taitavasti hallitsemaan Israelin kansaa. Mutta totta on sekin, että synti sotkee kaikenlaisia asioita, myös ihmisen viisautta. Oma viisaus ei saa koskaan muodostua jumalaksi kristitylle:
Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja
pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin
käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. (Kol. 2:8 )
Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja
kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet
turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi...
(Room. 1:21-22)Viisaus ei ole enää viisautta, jos Raamattua aletaan vääntää oman mielen mukaiseksi. Se on ylpeyttä Jumalaa vastaan.
Herran pelko on viisauden alku,
Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.
(Sananl. 9:10)Pohjimmiltaan viisaus on viisautta kuulla Jumalan sanaa ja elää sen mukaan. Ja sitä, mitä ei Raamatussa sanota, pitää miettiä ja yrittää tehdä järkevästi. Eräs Paavalin antama ohje Timoteukselle on tässä ehkä vähän irrotettu yhteydestään, mutta se sopii erinomaisesti myös ehdonvallanasioihin:
Mieti sanojani! Herra kyllä antaa sinulle ymmärrystä kaikkeen.
(2. Tim. 2:7)
