Hei Malla!
En voi tietää tarkasti, mistä tuo sanonta tulee, mutta vahvasti aavistelen.
Ensinnäkin ihan yleisesti oman maan omistaminen tarkoittaa omaa paikkaa ja turvaa ja rauhaa. Enkä siis tarkoita omaa valtiota vaan ihan vain omaa maatilkkua. Maanomistaja ja tilallinen on ihan eri asemassa kuin torppari, vuokralainen, päivätyöläinen tai orja. Toinen on paikan omistaja ja herra, toinen on vieras. Eli maan periminen on siis kuva onnesta, vauraudesta ja hyvinvoinnista.
Mutta todennäköisesti Raamatussa käytettynä tuo sanonta juontaa juurensa juutalaisen kansan historiasta. Abraham sai suuren lupauksen Jumalalta. Hänelle ja hänen jälkeläisilleen luvattiin kokonainen maa omaksi. Abraham ei vielä itse nähnyt tämän lupauksen täyttymistä, vaan hän kulki Palestiinan aluetta kiertelevänä paimentolaisena. Eikä hän yksinään olisikaan voinut olla itsestä polveutuvan kansansa ja maan hallitsija... Lupaus voitiin laittaa täytäntöön vasta sitten, kun hänestä polveutuva kansa pystyi ottamaan koko maan haltuunsa. 400-500 vuotta myöhemmin juutalainen kansa oli kasvanut Egyptissä riittävän suureksi. Samalla kansa oli joutunut orjuuteen. Heille maan periminen oli todellakin valtavan suuri onni ja autuus - vaikka suurin osa ei käytännössä tätä vaikean erämaavaelluksen aikana uskonutkaan, vaan narisi Jumalalle koko ajan. Jumala oli kuitenkin Mooseksen kautta luvannut, että kansa vapautuu orjuudesta ja se viedään maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa - ja he saavat sen maan omaksi.
Abrahamin pojanpoika Jaakob sai Jumalalta saman lupauksen jo ennakolta. Hän kertoi tästä lupauksesta omalle pojalleen Joosefille ja käytti sanamuotoja, joissa puhutaan maan perimisestä:
Kun Jaakob sai tietää, että hänen poikansa Joosef oli tullut, hän kokosi voimansa
ja nousi istumaan vuoteessa. Hän sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi
minulle Lusissa Kanaaninmaassa, siunasi minut ja sanoi minulle: 'Minä teen sinut
hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saavat alkunsa monet
kansat, ja annan sinun jälkeläisillesi tämän maan pysyväksi perintömaaksi.' Ja nyt
sinun kaksi poikaasi, jotka olivat syntyneet Egyptissä jo ennen minun tänne tuloani,
ovat minun poikiani. Olkoot Efraim ja Manasse minulle kuin Ruuben ja Simeon!
Sinun muut lapsesi, jotka ovat syntyneet heidän jälkeensä, olkoot sinun omiasi,
mutta heitä kutsuttakoon veljiensä heimojen mukaan siinä maassa, jonka he
saavat periä. (1. Moos. 48:2-6)Ja kun lupauksen täyttymisen aika tuli, Jumala palautti Moosekselle mieleen sen, mitä oli luvannut kansan kantaisille:
Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen Jahve, Herra. Abrahamille, Iisakille
ja Jaakobille minä olen ilmestynyt Jumalan, Kaikkivaltiaan nimisenä, mutta
nimeäni Jahve minä en heille ilmoittanut. Minä annoin heille myös lupauksen,
että he saavat omakseen Kanaaninmaan, vieraan maan, jossa he asuivat
muukalaisina. Nyt olen kuullut, miten israelilaiset vaikertavat egyptiläisten
orjuuttamina, ja niin olen muistanut lupaukseni. Sano siis israelilaisille:
'Minä olen Herra, minä vien teidät pois pakkotyöstä Egyptistä ja pelastan
teidät orjuudesta. Minä vapautan teidät kohotetun käteni voimalla ja
ankarilla rangaistuksilla. Minä otan teidät omaksi kansakseni ja olen teidän
Jumalanne, ja te saatte nähdä, että minä, Herra, teidän Jumalanne,
vien teidät pois pakkotyöstä Egyptistä. Minä vien teidät siihen maahan,
jonka vannoin antavani Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Minä annan sen
teille perintömaaksi, minä, Herra.'" (2. Moos. 6:2-8) Siksi minä olen sanonut teille: 'Te saatte periä heidän maansa. Minä
annan teille omaksi maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa.' Minä, Herra, teidän
Jumalanne, olen valinnut teidät ja tehnyt eron teidän ja muiden kansojen
välillä. (3. Moos. 20:24) Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä runsaasti siinä maassa, jonka hän
antaa teille perintöosaksi. Sen tähden teidän keskuudessanne ei pitäisi
olla köyhiä, eikä heitä olekaan, jos vain kaikessa tottelette Herraa ja tarkoin
noudatatte tätä käskyä, jonka minä nyt olen teille ilmoittanut. Kun Herra,
teidän Jumalanne, lupauksensa mukaisesti on siunannut teitä, te pystytte
antamaan lainaa monille muille kansoille, mutta ette itse joudu lainaamaan
niiltä. Te saatte hallita monia kansoja, mutta ne eivät hallitse teitä.
(5. Moos. 15:4-6)Maan periminen oli siis vähintäänkin lottovoittoon rinnastettava onni ja autuus. Tämä sopii erittäin hyvin taustaksi mainitsemiisi raamatunkohtiin.
psalmi 37:9: "Väärintekijät joutuvat tuhoon mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan saavat periä maan."
37:11: "Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan."
37:22: "Ne, joita Herra siunaa saavat periä maan, ne , jotka hän kiroaa joutuvat perikatoon."
37:29: "Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä aina".
Matt. 5:5: "Autuaita kärsivälliset: he perivät maan".
Erämaavaellus ja luvattuun maahan pääseminen ovat sellaisia kuvia, jotka UT:ssa rinnastetaan ikuiseen onneen ja autuuteen, kristityn maanpäälliseen vaellukseen ja taivaaseen pääsemiseen. Siksi maan periminen sopii hyvin taustaksi myös mainitsemaasi Ilmestyskirjan kohtaan:
"Minä näin uuden taivaan ja UUDEN MAAN. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten."
