Kirjoittaja Aihe: Keinohedelmöitys  (Luettu 15267 kertaa)

Keino&Hedelmöitys

  • Vieras
teemme kaverini kanssa etiikan esitelmää keinohedelmöityksestä ja olemme aivan tiedottomia asiasta! ???
Mikä on kirkon kanta keinohedelmöitykseen?
Toivottavasti ehdit vastata ennen 17. päivää tätä kuuta. Muuten tulee kiire...!

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Morjens!

Vastaus tulee ennen 17. päivää tätä kuuta. Mutta ikävä kyllä minulla on ollut niin kiirettä, että taitaa tulla liian myöhään silti. Toivottavasti vielä jotain apua vastauksestani on.

Tai no ... En tiedä, mitä apua on siitä, että vastaan jälleen samoin kuin monien muiden eettisten kysymysten kanssa. En näet voi sanoa, mikä kirkon linja on keinohedelmöitykseen. Luterilainen kirkko ei ole ottanut mitään virallista kantaa useimpiin etiikkaa koskeviin asioihin. Kirkolla on virallinen tunnustus, joka kertoo meidän oppimme pelastusta, Raamattua ja uskoa koskien. Mutta arkielämän eettiset kysymykset ovat joskus sellaisia, että ei niihin voida sanoa suoraan vastausta. Esimerkiksi eräältä afrikkalaiselta lähetyskentältä kuulin, että siellä rintaliivejä käyttivät ainoastaan prostituoidut. Seurakunnan pastoreiden täytyi siveellisyyssyistä käskeä heitä tulemaan yläosattomissa kirkkoon, niin kuin tekivät kaikki muutkin sen heimon "kunnolliset" naiset. Siellä tällainen toimintatapa oli paras, mutta ohjetta ei todellakaan voi soveltaa sellaisenaan Suomeen.

Keinohedelmöitystäkin voitaisiin ajatella monelta eri kantilta. Tässä muutama osittain keskenään ristiriitainen kysymyksenasettelu:

1. Jos joku pariskunta ei saa esim. sairauden takia luonnollisella tavalla lasta, niin onko se Jumalan tahto? Hänhän on sallinut sen sairauden, jonka vuoksi lasta ei voi saada. Onko siis keinohedelmöitys Jumalan tahtoa vastaan sotimista?

2. Jos keinotekoinen hedelmöitys on Jumalan tahdon vastaista toimintaa, silloinhan kaikki muukin lääketiede on sitä. Jos Jumalan tahto on, että joku ihminen katkaisee kätensä, eikö sen lastoittaminen ole Jumalan tahdon vastaista?

3. Vai onko suorastaan Jumalan tahdon mukaista turvautua keinohedelmöitykseen? Sitä kauttahan toteutettaisiin paremmin käskyä: lisääntykää ja täyttäkää maa.

4. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät voi saada lapsia. Maailmassa on myös paljon orpolapsia, jotka tarvitsisivat kodin. Onko oikein, että kalliilla keinohedelmöityksellä hankitaan lapsia, kun olisi mahdollisuus tarjota adoptiokoti sellaiselle, joka muuten jäisi orvoksi?

Näihin kysymyksiin voidaan antaa niin monta vastausta kuin on vastaajiakin. Minä itse en pysty pitämään keinohedelmöitystä vääränä ratkaisuna. Raamatulla sitä ei voi perustella synniksi. Mutta siitä voidaan kyllä vääntää kättä, ovatko jossain tilanteessa esimerkiksi adoptio tai lapsettomuus parempia ratkaisuja. Mutta niihin kysymyksiin kirkolla ei todellakaan ole mitään virallista tai edes epävirallista kantaa.
« Viimeksi muokattu: 16.03.2014 - klo:18:39 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

pyrski

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 848
  • oma teksti
    • Profiili
    • Blogini maailmalta
Voidaanko Raamatusta vetää johtopäätöstä, keille keinohedelmöitys pitäisi sallia, jos joillekin? Oma mielipiteeni taipuisi siihen, että jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään (etenkin kun sen tässä tapauksessa saa valita). Mutta voidaanko sitä Raamatulla suoraan sanoa?
Arrested by your truth and righteousness
Your grace has overwhelmed my brokenness
Convicted by your Spirit, led by your Word
Your love will never fail, Your love will never fail

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Moi Pyrski!

Mielestäni rajat pitäisi vetää siihen, missä se luonnostaan menee. Eli ajattelen, että keinohedelmöitystä ei saisi soveltaa alueelle, johon lapsien hankkiminen ei muutenkaan kuulu. Unohdin tämän problematiikan edellisestä vastauksestani. Eli

5. Saako keinohedelmöitystä käyttää tilanteissa, joissa nainen ei halua itselleen miestä - ainoastaan lapsen? Tai saako lesbopari hankkia perheeseen lapsen keinohedelmöityksellä?

Mielestäni tällaisissa tapauksissa keinohedelmöitys ei ole hyväksyttävää. Tosin taaskaan itse keinohedelmöitys ei mielestäni ole se itsessään väärä asia. Pitäisin vääränä sitä, että keinohedelmöityksellä hankitaan lapsia tilanteessa, johon se Raamatun seksuaalietiikan ohjeiden mukaan ei muutenkaan kuulu. Ajattelen Jumalan tarkoittaneen, että lapsella on sekä isä että äiti, koska yksinäinen ihminen ei voi saada lapsia - siis Raamatun avioliittoetiikan mukaan. Keinohedelmöityksellä ei saa tätä järjestystä lähteä tietoisesti muuttamaan.

(Aika tiiviisti sanottu suuri asia, mutta ajattelin tällä kertaa olla suorasukainen.)
« Viimeksi muokattu: 16.03.2014 - klo:18:42 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Elfslayer.

  • Vieras
Olen hiukan eri mieltä asiasta kuin nettipappi. Eikös keinohedelmöityksen yhteydessä tuhota tuhansia alkioita? Sellainen ei mielestäni ole kovin hyväksyttävää!

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Morjens, Elfslayer!

En tunne tarkasti kaikkea, mitä keinohedelmöitykseen sisältyy. Kuten huomaat, olen vastannut edellä oleviin kysymyksiin vain yhdestä näkökulmasta. Eli onko oikein, että ihminen tieteen keinoin peukaloi sitä tilannetta, että joku äidiksi haluava ei tule ns. luonnollisella tavalla raskaaksi?

Jos tarkastelunäkökulmaa laajennetaan, minulta loppuu tarkka tietotaito. Eikä minulla ole oikein selvää mielipidettäkään - mikä sinänsä on harvinaista. ;D En näet ole lyönyt lukkoon mielipidettäni siitä, missä vaiheessa elämä alkaa. Jos minulla olisi tästä selvä näkemys, osaisin muodostaa paremmin mielipiteeni myös keinohedelmöityksessä mahdollisesti tuhoutuviin alkioihin. Psalmin 51 rukouksessaan Daavid kirjoittaa: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun". Tätä kohtaa käytetään usein perisynnistä puhuttaessa, mutta toisaalta siinä käy myös ilmi, että jollain tavalla Daavid pitää itseään elollisena olentona sikiämisestään asti. Mutta toisaalta - jos halutaan hiuksia halkoa - siinä puhutaan myös äidin kohdusta. Lasketaanko sitä elämän alkamiseksi, että on tapahtunut hedelmöittyminen ympäristössä, jossa alkion kehitys ei voi jatkua syntymään asti? Pitäisikö elämän alkamiseksi tällaisessa tapauksessa laskea se, että alkio on istutettu äidin kohtuun?
« Viimeksi muokattu: 16.03.2014 - klo:18:43 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

mkvvmkl

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Evankelisluterilaisen kirkon kanta lapsettomuuteen ja sen hoitoon?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Tervehdys mkvvmkl!

Kysymykseesi on hyvin helppo vastata: Evankelisluterilaisella kirkolla ei ole virallista kantaa lapsettomuuteen ja sen hoitamiseen. En kyllä usko, että kovin monella muullakaan kirkkokunnalla olisi. Syntyvyyden säännöstelyyn ja ehkäisyyn jotkut kirkkokunnat ottavat kantaa, mutta vastaani ei ole vielä tullut kannanottoa lapsettomuushoitoja koskien.

En tiedä, osunko oikeaan, kun epäilen, että kysymyksesi liittyy kovasti etiikan esitelmien tekemiseen, joten siksi ajattelin vastata jotain siitä huolimatta, että varsinainen kysymyksesi tulikin jo käsiteltyä. :) Sitä ennen kuitenkin liitin vastauksesi tällaisen keinohedelmöitystä koskevan ketjun jatkoksi. Sekin on lähtenyt liikkeelle etiikan esitelmien laatijoiden kysymyksestä. Ja käytännössä samassa aihepiirissä ollaankin.

Edellä olevat viestit ovat aika kevyellä pohtimisella kirjoitettuja, ja niissä on enemmänkin kysymyksiä kuin vastauksia. En kyllä juurikaan osaa niihin esittämiini kysymyksiin paljoa mitään sanoa. Tiivistetysti kokoaisin omaa ajatteluani siinä yhteen, että perusajatuksena lapsettomuuden hoitaminen on itsessään aivan oikein ja luvallista. Raamatun vanhimmissa kertomuksissakin käy ilmi, että ihmisillä oli jonkinlaisia uskomuksia tai hoitokeinoja lapsettomuuteen. Raamattu ei opeta niitä eikä kiellä niitä. Kertomuksista käy vain ilmi, että näin ihmiset toimivat. Lemmenmarjojen esimerkiksi ajateltiin auttavan lapsettomuuteen, ja Jaakobin vaimoina olleet sisarukset Lea ja Raakel väänsivät niistä kerran kättä. Lapsettomuus kun oli silloin naiselle erityisen suuri kivun ja häpeän aihe, eikä se ole helppo asia vieläkään.

     Kun Raakel näki, ettei hän saanut lapsia, hän alkoi kadehtia
     sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Auta minua saamaan lapsia,
     tai muuten minä kuolen!" Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi:
     "Olenko minä muka Jumala? Minäkö olen estänyt sinua
     saamasta lapsia?" ... Kerran vehnänleikkuun aikaan Ruuben
     lähti ulos kävelemään. Hän löysi vainiolta lemmenmarjoja
     ja vei ne äidilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Lealle: "Anna
     minullekin poikasi tuomia lemmenmarjoja." Mutta Lea vastasi
     hänelle: "Eikö riitä, että sinä olet jo vienyt minulta mieheni,
     kun nyt vielä tahdot poikani lemmenmarjat?" Raakel sanoi:
     "Olkoon menneeksi, Jaakob saa ensi yönä maata sinun
     kanssasi, kunhan minä saan poikasi lemmenmarjat."
     (1. Moos. 30:1-2, 14-15)


Raamatussa on monia kertomuksia lapsettomista pariskunnista ja heidän hartaista rukouksistaan, joihin aikanaan vastattiin. Näitä kauan odotettuja rukouksen lapsia olivat mm. Iisak, Joosef, Simson, Samuel ja Johannes Kastaja. Kertomuksien yhteydessä puhutaan lapsettomuuden surusta ja häpeästä, mutta koska mitään lääketieteellistä ja radikaalia hoitokeinoa ei osattu tehdä, ei niissä yhteyksissä ollut mitään tarvetta puhua lapsettomuushoitojen eettisistä ratkaisuista.

Lapsettomuuden hoitaminen itsessään on neutraali asia. Mutta eettiseksi ongelmaksi muodostuvat heti jatkokysymykset "miten", "miksi" ja "milloin". Onko lapsettomuuden hoitaminen oikein millä tavalla tahansa tai mistä syystä tahansa tai missä tilanteessa tahansa? En kirjoittele kysymyksiäni uudelleen. Edellisissä viesteissä niitä olen herätellyt. Sen sijaan voisin varovaisesti maistellen sanoa omia ajatuksiani.

Minulle pari Psalmin sanaa puhuu siitä, miten ihminen on Jumalan silmissä jo äitinsä kohdussa alusta asti luomisen kohteena:

     Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa
     olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän
     sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
     Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin
     syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole
     salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun
     kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt
     päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. (Ps. 139:13-16)

     Syntinen olin jo syntyessäni,
     synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. (Ps. 51:7)


Itselleni olisi ehkä aika kova miettimisen asia se, kuinka suhtautuisin alkoiden tuhoamiseen uuden elämän syntymisen ohessa. En voi väittää, että keinohedelmöitys olisi väärin, mutta itse joutuisin tätä kysymystä pohtimaan.

Lisäksi minulle on merkittävä asia se, että Jumala on luonut tietynlaisen parisuhdemallin ja perhemallin, jossa uusi elämä syntyy miehen ja naisen yhteen liittymisestä. Ajattelen tämän olevan Jumalan luomistyön suunnitelma sekä vanhempien että lapsen parhaaksi. En pidä siksi oikeana sitä, että esimerkiksi yksin asuva ihminen hankkisi lapsettomuushoitojen avulla itselleen lapsen siksi, että itse niin haluaa, enkä pitäisi sitä oikeana myöskään samaa sukupuolta olevien parisuhteissa.

Tiedän, että nykyisessä arvoilmapiirissä tällaisen asian sanominen leimataan hyvin jyrkäksi ja tuomitsevaksi, mutta niin minä silti Raamattuni ymmärrän. Vaikka ihmisellä on taito auttaa luontoa, koen, että Luoja itse on antanut myös ohjeet avioliitto- ja seksuaalietiikkaan. Eivät Raamatun ohjeet niissä kysymyksissä myötäile yleisiä länsimaisia käytäntöjä. Koska pidän Raamatun avioliittokeskeistä seksuaalietiikkaa Jumalan tahdon mukaisena, en pysty ajattelemaan, että irrottaisin lapsien hankkimisen Raamatun seksuaalietiikasta omaksi kysymyksekseen.

Vastauksellani en halua kiistää sitä tosiasiaa, että kaikilla lapsilla ei ole isää tai äitiä tai kumpaakaan, vaikka lähtökohta olisi mikä. Se ei kuitenkaan ole tavoittelemisen arvoinen tilanne, joten siksi en osaisi kannattaa lapsettomuushoitoja tilanteessa, jossa jo lähtökohtaisesti ohitetaan lapsen mahdollisuus isään ja äitiin.
« Viimeksi muokattu: 16.03.2014 - klo:22:08 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin