Morjens KidJohn!
Esitit hyvin avoimen ja henkilökohtaisen kysymyksen.
Elämässäni taustavoimana on usko, mutta miksi on pakko silti joskus juoda?
Valitettavasti tässä tilanteessa minulla ei ole sinulle antaa mitään perusteluja sille, miksi sinä juot. En tunne sinua enkä tiedä elämäntilannettasi. Täsmällisesti on siis tosi vaikea vastata.
Lukemassani kirjassa (Andrew Solomon: Keskipäivän demoni) eräs ajatus on, että erilaiset riippuvuudet johtuvat elämässä olevan tuskan lievittämisestä.
Tämä on ilman muuta mahdollista, mutta ei ainoa vaihtoehto. Ylipäätään kaikki asiat, jotka tuovat ihmiselle mielihyvää, voivat olla riippuvuutta aiheuttavia. Toki voidaan sanoa, että kofeiinista riippuvainen ihminen juo kahvia siksi, että hän lievittäisi päänsärkyään, jonka kofeiinin puutos aiheuttaa. Mutta toisaalta keskimäärin ihminen haluaa kahvia jo paljon ennen kuin hänelle tulee päänsärkyä kofeiinin puutoksesta johtuen. Ihminen nyt vain on tunteva olento, ja yksi tunteista on halu tai himo. Miksi näin on, en osaa sanoa. Vastaus siihen löytyy vain Jumalan luomistyön visioita koskevista arkistoista. Saatat juoda siksi, että haluat paeta jotain asiaa, mitä et halua kohdata selvänä. Tai saatat juoda siksi, että olet koukussa siihen hyvänolontunteeseen, jonka nousuhumala tuo.
Raamatussa ihmisen haluista ja himoista puhutaan mm. avioliitto-opetuksen yhteydessä.
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin
aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan
Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
(1. Kor. 7:5)Ajattelen niin, että ihmisen ei kannata käyttää energiaa itsensä syyllistämiseen siitä, että hänellä on haluja ja himoja. Sellainen aiheuttaa vain lisää pahaa oloa ja tekee juomiseen lankeamisen entistä helpommaksi. Halu on luonnollinen asia. Merkitystä on sillä, miten sen halun kanssa elää. Seksi on yksi mielihyvää tuottavista asioista, johon ihminen on tavallaan jo luontonsa puolesta koukussa. Raamattu ei kuitenkaan syyllistä ihmistä tästä taipumuksesta vaan näyttää keinon elää tämän himon kanssa Jumalan tahdon mukaisesti.
Alkoholiakaan ei ole kielletty kokonaan, vaan sen käyttöön pyritään antamaan oikeanlaiset suuntaviitat. Toki tämä on helppo sanoa teoriassa. Käytäntöhän tässä on tietenkin kaikkein vaikeinta. Sellainen ihminen, joka himoitsee kovasti alkoholia, ei näet hyvinkään todennäköisesti osaa käyttää sitä kohtuudella.
Mistä se tuska sitten tulee? Onko tarkoitettu, että kaikilla on tuskaa? Ja miksi toisilla on enemmän tuskaa? Rakkaus lievittää ja auttaa, mutta tuntuu siltä, että rakkautta ei kaikille anneta? (Eikä kaikki edes osaa sitä ottaa vastaan.)
Kauhean suuria kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Jumalan tarkoitus joka tapauksessa ei ole jakaa ihmisille kärsimystä ja tuskaa. Syntisten ihmisten keksinäisessä elämässä ei koskaan ole kaikki hyvin - ei ennen kuin taivaassa. Jumalan tavoite on pikemminkin auttaa ja helpottaa, mutta kaiken tuskan kokonaan poistaminen vaatisi jo meidän elämämmekin lopettamista. Jumalan viesti kärsimyksen ongelman keskellä - esimerkiksi Jobin kirjassa - ei ole selittää asiaa järkevästi. Hän vain toteaa, että kaiken mielettömyydenkin keskellä jollain selittämättömällä tavalla hänellä ovat kaikki langat käsissään.
Kuinka Jeesus ottaa ihmiseltä alkoholinhimon pois, jos alkoholi tuntuu auttavan ihmisen stressiin ja rentoutumiseen?
Niinpä. Juuri siksihän ihminen pystyy himoitsemaan, koska hänellä on kyky tuntea hyviä tunteita. Jos Jumala haluaisi sammuttaa himon kokonaan, täytyisi ihmisyydestäkin ottaa jotain pois.
Jumala ei toimi täysin saman kaavan mukaan kaikkien ihmisten kohdalla. On ihmisiä, joilta Jumala näyttää sammuttaneen pahan himon lähes kokonaan - ainakin tilapäisesti. Toisaalta on ihmisiä, jotka joutuvat myös uskossa ollessaan kamppailemaan tämän asian kanssa. Veikkaisin, että hyvin usein tämä johtuu siitä, että äskettäin uskoon tulleella ihmisellä on aluksi niin valtavan hyvä olo uskosta, että muut himot ja halut ovat sen rinnalla käytännössä olemattomia. Kun aikaa myöten ihmine tottuu uskossa olemiseen, myös vanhat taipumukset nousevat helpommin pintaan.
Siis loppuviimeksi haluaisin kysyä, että olenko surkea näennäisuskossa oleva, kun ei voi olla juomatta?
Tämä on kysymyksistäsi yksiselitteisin. Et ole surkea näennäisuskova. Kaikki uskovat on kutsuttu kilvoittelemaan Jumalan tahdon mukaisessa elämässä. Eikä ketään tarvitsisi kehottaa sellaiseen, joka tapahtuu itsessään. Kristityille annetaan Raamatussa tosi paljon erilaisia ohjeita. Ja niitä annetaan ihan vain siksi, että vääriä taipumuksia ja vääriä himoja on myös uskovassa ihmisessä. Yhtä hyvin voisi kysyä, olenko näennäisuskova siksi, että en voi olla tekemättä syntiä. En. Olen uskova juuri siksi, että tarvitsen Jeesusta, koska en voi olla tekemättä syntiä.
