Tervehdys, Eno!
Täällä mustan makkaran luvatussa maassa kysymyksesi on aina ajankohtainen, joten pyrin antamaan mahdollisimman yksiselitteisen vastauksen.
Vanhassa testamentissa annettiin heti vedenpaisumuksen jälkeen kaikille ihmisille ohje:
Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt
teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima,
veri, te ette saa syödä. (1. Moos. 9:3-4)
Myöhemmin isrealin kansalle annetussa Mooseksen laissa sama ajatus toistui yhä uudelleen. Tässä ehkä perusteellisimmin ilmaistu kohta VT:n verensyöntikiellosta:
Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen syö verta, missä
muodossa tahansa, minä vihastun häneen ja poistan hänet kansansa keskuudesta.
Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava
alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima
tuottaa sovituksen. Sen tähden minä sanon israelilaisille: yksikään teistä ei saa syödä verta,
eikä sitä myöskään saa syödä kukaan teidän keskuudessanne asuva siirtolainen. Kun joku
israelilainen tai heidän keskuudessaan asuva siirtolainen pyydystää syötäväksi kelpaavan
eläimen tai linnun, hänen tulee valuttaa sen veri maahan ja peittää veri hiekalla, sillä veressä
on jokaisen elävän olennon elämänvoima. Siksi minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään
elävän olennon verta, sillä veressä on sen elämänvoima. Jokainen, joka syö verta, on
poistettava kansansa keskuudesta. (3. Moos. 17:10-14)
Verensyöntikielto liitetään siihen, että veri on elämänvoima. Ilman verta mikään eläin ei elä. Uskoisin, että tämä on ollut yksi merkittävimmistä syistä verensyöntikiellolle. Veren vuodatus aiheuttaa kuoleman, ja veren vuodattamisella oli yksi erittäin pyhä tarkoitus. Se käy ilmi edellisestä lainauksestakin, mutta tässä sama Uuden testamentin sanoin:
Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen,
ellei vuodateta uhriverta. (Hepr. 9:22)
Synnin palkka on kuolema, ja siitä vapautuu vain verenvuodatuksen kautta saadulla anteeksiannolla. VT:ssa vuodatettiin toistuvasti uhrieläinten verta syntien anteeksiannon takia. Uuden testamentin aikana uhraaminen kuitenkin loppui, koska Jeesuksen uhri oli viimeinen ja ainoa todella tarpeellinen uhri. Kaikki uhrit ennen sitä vain viittasivat lopulliseen uhriin. Koska Vanhan testamentin laki sai tällä tavalla täyttymyksensä, uhrilaki säädöksineen sai tilalleen Jeesuksen. Ja Jeesus tarkensi juutalaisten lakiin kuuluneita ruokasäännöksiäkin:
Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta
ulos. ... Ettekö käsitä, että se, mikä menee suusta sisään, jatkaa kulkuaan vatsaan, ja sitten
se ulostetaan. Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa
ihmisen. (Matt. 15:11, 17-18)
Hän sanoi heille: "Oletteko tekin noin ymmärtämättömiä? Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin
ihmiseen tuleva voi saastuttaa häntä? Eihän se mene hänen sydämeensä - vatsaan se menee,
ja sieltä se sitten ulostuu." Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.
(Mark. 7:18-19)
Lisäksi apostolit kirjoittivat tästä aiheesta. Nämä lainaukset sisältyivät laajempina jo kysymykseesi, mutta otan sieltä tarkemmin rajatut kohdat. Ne liittyvät suurempaan kokonaisuuteen, epäjumalille uhrattuun lihaan, mutta mielestäni ne sisältävät muutamia yleispäteviä periaatteita ruuasta:
Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä.
"Herran on maa ja kaikki mitä siinä on." Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja
te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä
teille tarjotaan. ... Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä, mistä
itse kiitän? Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.
(1. Kor. 10:25-27, 30-31)
Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä,
emmekä voita mitään, jos syömme. (1. Kor. 8:8 )
Mitä näiden kohtien valossa siis tarkoittavat ne kohdat, jotka kysymyksessäsi nostit esille? Miksi apostolit päättivät näin:
Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista,
minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta
ei ole laskettu. (Apt.15:20)
Tässä on kyse siitä, että Jerusalemin kokouksessa (Ap. t. 15) 12 apostolia ja Paavali keskustelivat siitä, miten he tekevät parhaiten yhteistyötä. 12 apostoliahan olivat saaneet tehtäväkseen evankeliumin viemisen juutalaisille ja Paavali pakanoille. Monissa tapauksissa pakanakristittyjä ja juutalaisuudesta kääntyneitä kristittyjä oli samoilla alueilla ja samoissa seurakunnissa. Juutalaistaustaisilla kristityillä oli niskassaan 1200 vuoden perinne ja tarkat puhtaussäännöt. Pakanakristityt tulivat puolestaan aivan toisenlaisesta taustasta.
Tällä ohjeella apostolit noudattivat niin sanottua "heikon veljen sääntöä", eli sitä, että kristityn vapaus ei saa olla loukkaukseksi heikkouskoiselle. Eli pakanat eivät saaneet omalla elämällään aiheuttaa turhaa ahdistusta, loukkausta ja epätietoisuutta juutalaiselle, jolle kristityn vapaus oli varmasti paljon vaikeampi omaksua kuin pakanakristitylle.
Juutalaiskristittyjen keskuudessa elävät pakanat velvoitettiin juutalaiskristittyjen omientuntojen takia olemaan 1. syömättä verta 2. syömättä lihaa, jossa veri vielä on 3. syömättä epäjumalille uhrattua 4. harjoittamatta haureutta.
1. ja 2. kohta ovat jo Jeesuksen sanojen mukaan itsessään luvallisia.
3. kohta käsitellään esim. 1. Korinttolaiskirjeessä tarkasti ja sanotaan, että se on luvallista, jos ei loukata toisia.
4. kohta selitetään alaviitteessä, ja sanotaan, että tämä tarkoittaa sukulaisavioliittoja, jotka olivat juutalaisille kiellettyjä, mutta pakanoiden lakien mukaan luvallisia. Kyseessä eivät siis ole aviorikokset tai esiaviolliset suhteet, joita haureudella yleensä tarkoitetaan, ja jotka ovat syntiä yhtä hyvin pakanoille kuin juutalaiskristityillekin.
Nämä apostolien kokouksessa annetut säännökset koskevat siis sellaista tilannetta, jossa joku itsessään luvallinen asia on jätettävä tekemättä, ettei heikkouskoinen loukkaannu ja ehkä luovu uskostaan sen takia.
Summa summarum: veriruokien syöminen on luvallista kristitylle.