Morjens, Roman!
Varsinainen kysymyksesi koskee sitä, mistä tunnistaa ihmisen, joka on pilkannut Pyhää Henkeä. Ehkä toimivin ja muitakin lukijoita parhaiten palveleva tapa vastata on paneutua ensin siihen, mitä Pyhän Hengen pilkka on. Ensimmäiseksi esittelen kolmen evankeliumin rinnakkaiskohdat, joissa puhutaan Pyhän Hengen pilkkaamisesta.
Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan,
annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä,
ei anteeksi anneta. (Luuk. 12:10)
Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi,
kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin.
Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi
vaan on syypää ikuiseen syntiin. (Mark. 3:28-29)
Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan
antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista
ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan,
hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä
vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa
maailmanajassa. (Matt. 12:31-32)
Herkällä tunnolla oleva ihminen ahdistuu helposti näiden kohtien äärellä. Minäkin olen ensimmäisen kerran elämässäni tarvinnut kahdenkeskistä keskustelua papin kanssa, kun pelkäsin tehneeni syntiä, jota en voisi enää ikinä saada anteeksi.
Jeesus opetti, että myös mielessään voi tehdä syntiä, ei vain teoilla ja sanoilla. (Esim. joka katsoo naista himoiten...) Erityisesti, kun jotain kielletään, asia alkaa kiehtoa niin, että sitä haluaa tehdä ainakin ajatuksissaan. Kukapa ei olisi ajatellut jotain Pyhän Hengen vastaista, kun näitä sanoja lukee?
Tehdään testi: Ota kellosta aikaa. Seuraavan 10 sekunnin aikana et saa ajatella vaaleanpunaista elefanttia. Aika alkaa nyt!
1 - - - - - - - - 10
No, miten kävi? Jos Pyhän Hengen pilkkaamista on pahojen asioiden sanominen – tai edes ajatteleminen – Pyhästä Hengestä, kukaan ei pelastu. Jos Pyhän Hengen pilkkaaminen on noin helppoa, saat ollakin rauhaton, kaikki toivo on jo mennyt. Itse en kuitenkaan ajattele näin. Jeesus tuskin tuli maailmaan opettaakseen, että kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta pelastua.
Jeesus sanoi ankarat sanansa erityisessä tilanteessa. Fariseukset näkivät kuinka Jeesus paransi riivattuja ihmisiä. He eivät pitäneet tästä ja sanoivat, että Jeesuksessa on paha henki. ”Itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.” Fariseukset torjuivat Jeesuksen väittäen, että hän ei ole lähtöisin Jumalasta vaan Saatanasta. Siinä tilanteessa Jeesus varoitti Pyhän Hengen pilkasta. Fariseukset onnistuivat siis syyllistymään siihen, vaikkeivät puhuneet mitään Pyhästä Hengestä. Heprealaiskirje avaa tätä kysymystä lisää.
Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet
valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi
Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja
kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan.
Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka
nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet
kaikkien pilkattavaksi! (Hepr. 6:4-6)
Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen,
kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään
uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea
tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.
Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä
kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana.
Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan
mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää
epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja
häpäisee armon Henkeä! (Hepr. 10:26-29)
Jeesus sanoi, että kaikki synnit annetaan anteeksi, paitsi yksi. Myös Heprealaiskirjeen kohdissa puhutaan synnistä, jota ei saa anteeksi. Itse uskon Raamattuun Jumalan sanana, joten tässä ei ole tapahtunut virhettä, vaan kummatkin kohdat puhuvat samasta asiasta. ”Uskosta luopuminen”, ”synnin tekeminen ehdoin tahdoin”, ”Jumalan Pojan tallaaminen jalkoihinsa” ja ”armon Hengen häpäiseminen” ovat kaikki Pyhän Hengen pilkkaamisen synonyymejä. Pyhän Hengen pilkkaaminen ei siis ole joku yksittäinen teko, jota ei voi enää katua, vaan yksinkertaisuudessaan se on Jeesuksen sovitustyön hylkäämistä, syvää paatumista. Tämä on myös varsin loogisesti pääteltävissä: Jos Jeesukseen uskova saa aivan kaikki synnit anteeksi, on yksi synti, mitä ei voi saada anteeksi. Eli tietenkin Jeesuksen hylkäämistä ei voi saada anteeksi, koska Jeesus on ainoa, jonka tähden voi saada synnit anteeksi.
Olisi mielestäni outoa, että Kolmiyhteisen Jumalan yhden persoonan pilkkaaminen pahoilla sanoilla johtaisi varmaan kadotustuomioon, mutta kahden muun persoonan pilkkaaminen olisi mahdollista saada anteeksi. Pyhän Hengen pilkkaamisessa onkin kyse jostain enemmästä kuin epäuskoisen ihmisen tietämättömistä herjaamisista, tai edes uskovan ihmisen ailahtelevista mielenliikkeistä tai harkitsemattomista sanoista.
Fariseukset näkivät Jeesuksen suuret työt ja julistivat ne Perkeleen teoiksi. Silloin Jeesus varoitti heitä Pyhän Hengen pilkasta. Pyhä Henki auttaa ymmärtämään Jeesuksen merkityksen ja Pyhä Henki lahjoittaa uskon. Joka kokee, näkee tai ymmärtää tämän ja pääsee niin lähelle Jumalaa kuin mahdollista tässä ajassa – ja silti hylkää sen, on syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan. Hän on täysin paatunut ja kääntänyt selkänsä Jumalan pelastaville teoille. Itse asiassa ajattelen, että ei-uskova ihminen ei edes voi syyllistyä Pyhän Hengen pilkkaan. Tarvitaan ensin Jumalan tuntemista, jotta voi hylätä näin raskaasti Pyhän Hengen ja Jeesuksen pelastustyön. (Ja miksi ylipäätään ei-uskovia pitäisi varottaa Pyhän Hengen pilkasta, kun he ovat jo valmiiksi pelastuksen ulkopuolella.)
Tämän vuoksi sellainen ihminen, joka pelkää syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaan, ei ole sitä voinut tehdä. Synnin pelkohan on juuri osoitus siitä, että Pyhä Henki toimii hänen sisimmässään ja osoittaa hänelle synnin ja kehottaa parannukseen ja anteeksiantamuksen vastaanottamiseen. Siellä missä on katumusta ja synnintuntoa, on myös uskon ja anteeksiantamuksen mahdollisuus.
Romanin kysymykseen viitaten, tällainen tietoinen paatumus on ilmeisesti (ainakin joissain tapauksissa) nähtävissä ulospäinkin, koska Johannes kirjoittaa surullisen lopullisesti:
Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan,
hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä,
joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa
kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.
Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei
johda kuolemaan. (1. Joh. 5:16-17)
Joka tieten tahtoen haluaa sulkea sydämensä Pyhän Hengen työltä, on tehnyt valintansa. Jumala ei pelasta väkisin ketään.
