Kirjoittaja Aihe: Pään peittäminen ja naisen asema  (Luettu 12960 kertaa)

Annika

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 3
    • Profiili
Ensimmäisessä kirjeessä Korinttilaisille luvussa 11:3-16 Paavali antaa ohjeita pään peittämisestä jumalanpalveluksessa. Siinä sanotaan näin yleisesti ottaen, että naisen tulee peittää päänsä/hiuksensa ja miehen tulee olla avopäin. 13:ssa jakeessa sanotaan, että "päätelkää itse onko naisen sopivaa rukoilla avopäin".

Onko siis suositeltavaa, että nainen peittäisi päänsä jumalanpalveluksessa, rukoillessa tai profetoidessa? Aika selväsanaisestihan se siellä kyllä sanotaan. Miksi näin ei sitten tehdä?

1.Kor. 14:34-35 :ssa taas sanotaan selvästi, että naisen ei pidä puhua seurakunnan kokouksissa. Kaikki tietää mikä todellinen tilanne on.

Sitten on tämä homous, jota pidetään syntinä, koska raamatussa se myös selvästi sanotaan. Homouden "vääryyttä" tuodaan esille tämän tästä, mutta naisen asemaa koskevat suositukset/ohjeet/säännöt...mitä ne nyt sitten onkaan jätetään huomiotta. Miksi on näin?

Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa...
« Viimeksi muokattu: 09.09.2006 - klo:12:53 kirjoittanut Nettipappi Marko »

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Tervehdys Annika!

Kysyit vaikean kysymyksen, joka sisälsi vielä useita sivulauseissa olevia kysymyksiä. Jotta pysyn suunnilleen antamassasi otsikossa, en nyt pureudu kysymyksiin homoudesta tai naispappeudesta. Niistä on jo omat kysymyksensä tällä palstalla, vaikkakaan jälkimmäiseen en ole vielä vastannutkaan. Pohdintapalstan puolella naispappeuskysymystä on jo käsitelty. Keskityn nyt siis naisen asemaan nimenomaan esittämäsi raamatunkohdan valossa.

Raamatussa on kaikille kansoille ja aikakausille tarkoitettuja Jumalan ehdottomia ohjeita. (Esimerkiksi 10 käskyä tai pelastuminen ainoastaan Jeesuksen ristinkuoleman tähden.) Lisäksi Raamatussa on materiaalia, joka heijastaa omaa aikaansa, eikä ole sovellettavissa suoraan myöhempään aikaan ja eri kulttuureihin. (Esimerkiksi Vanhan testamentin orjuussäädökset eivät sovi Yhdysvalloissa aikanaan harjoitettuun orjuuteen.) Uusi testamentti on minun mielestäni Vanhaa testamenttia enemmän yleispätevä, mutta sielläkin on kohtia, jotka näyttävät olevan kulttuurisidonnaisia.

Pään peittäminen rukoillessa on mielestäni yksi selvimpiä kulttuurisidonnaisia asioita. Otan kohtia esille nostamastasi Korinttilaiskirjeen luvusta.

     Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus,
     naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. Jos miehellä on päähine
     päässään, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. Sen sijaan
     jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä,
     sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. Ellei nainen
     peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran
     hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee
     peittää päänsä. Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan
     kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa.
     Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen
     takia vaan nainen miehen takia. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa
     merkkiä enkeleiden takia. (1. Kor. 11:3-10)


Paavali ei vetoa tässä kohdassa mihinkään Jumalan käskyyn. En tehnyt kovin perusteellista hakua, mutta alaviitteet eivät ainakaan osoita, että Vanhassa testamentissa olisi jokin ohje pään peittämiseen. Toki Paavali apostolina saattoi välittää Jumalan käskyjä ilman viittauksiakin, mutta tässä hän näyttää viittaavan nimenomaan ajan tapoihin: Miehen ei sovi rukoilla pää peitettynä eikä naisen sovi rukoilla pää paljaana. He olisivat toimineet niin, mikä oli paheksuttavaa yleisesti. Paavali myös kertoo, mistä tämä tapa on saanut alkunsa. Pään peittämisellä tai peittämättä jättämisellä osoitettiin vallanalaisuutta tai kunniaa.

En tunne ajan tapoja paremmin, joten en oikein pääse kyseisen kulttuurin ideaan kunnolla kiinni. Sen mukaanhan Jumalan kunniaa osoitettiin paljaalla päällä ja miehen kunniaa peitetyllä päällä. Jos naiset kokivat pään peittämisen vallan alaisuuden merkkinä, niin samalla miehet saivat huomata, että heidän kunniansa on aika vähäistä, kun se joutaa peittää Jumalan kunnian sijasta. No joo. Kun tapaa siis ei selitetä, niin sen spekulointihan sitten vasta hauskaa onkin … :)

Pari jaetta myöhemmin kulttuurisidonnaisuus vielä korostuu.

     Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin.
     Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi
     mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi.
     Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole
     sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla. (1. Kor. 11:13-16)


Jos kyseessä olisi Jumalan käsky, Paavali varmaan sanoisi jotain muuta kuin "päätelkää itse" tai "opettaahan jo luontokin". Samassa Korinttilaiskirjeessä on ainakin kaksi kohtaa, joissa Paavali sanoo: "Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra..." (1. Kor. 7:10) ja "hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky..." (1. Kor. 14:37). Nyt Paavali ei siis jyrähdä samalla tavalla, vaan kehottaa tekemään itse johtopäätöksiä ajan tavoista ja siitä, mikä on häpeällistä.

Ainakin nykyisissä länsimaissa luonto ei opeta miehen pitkän tukan tai naisen lyhyen tukan häpeällisyyttä. Tuskin saisin kovasti vastakaikua, kun alkaisin nuorisoporukassa vaahdota siitä, miten häpeällistä on, kun naiset harrastavat kampauksia, joissa tukkaa leikataan lyhemmäksi. Miesten pitkää tukkaa paheksutaan tietyissä piireissä, mutta sekään ei mene Paavalin kuvaaman kulttuurin tasolle.

Kaikkein vahvin osoitus tämän kohdan kulttuurisidonnaisuudesta löytyy mielestäni kuitenkin viimeisestä jakeesta 16. Paavali kuvittelee mielessään tilanteen, jossa joku inttää vastaan hänen antamiaan ohjeita. Hän ei puolustaudu Jumalan käskyyn vedoten - kuten hän tekee siis muualla tässä samassa kirjeessä - vaan puhuu siitä, ettei poikkeavaa tapaa nyt vain ole käytössä edes muissa seurakunnissa.

Väliin jättämissäni jakeissa 11-12 Paavali näyttää hetkeksi siirtyvän pois kulttuurista ja toteaa kristinopillisia asioita:

     Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista,
     sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta.
     Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. (1. Kor. 11:11-12)


Paavali korostaa, kuinka Jumalan edessä mies ja nainen eivät voi tapella ja asettaa toisiaan paremmuusjärjestykseen luomisjärjestyksen perusteella. Luomisjärjestystä kunnioittaen oli miehillä ja naisilla erilaiset käytännöt pään peittämisen suhteen. Vaikka "tehtävät" olivat erilaiset, ihmisarvo oli sama. Tämäkin Paavalin välihuomautus puhuu minulle siitä, miten kyseessä on kulttuuriin liittyvä tapa.

Kulttuuriin liittyvät tavat eivät siis saa aiheuttaa meille omantunnon tuskia ja velvollisuuksia. Niitä on hyvä pohtia – ja ennen kaikkea hyvä on tunnistaa, milloin puhutaan kulttuurillisesta asiasta ja milloin selvästä Jumalan antamasta ohjeesta. Rajanveto ei kaikissa asioissa ole todellakaan helppoa. Otitkin esille muutamia kirkossa kovasti mielipiteitä jakaneita esimerkkejä. Pään peittäminen ei ole ollut viime aikoina kuuma peruna - jos koskaan se sitä on ollutkaan. Naispappeus sitä vastoin on ollut. Homoseksuaalisuus hiertää hieman ja tulevaisuudessa varmasti paljon. Mistä tietää, mitkä näistä kysymyksistä ovat kulttuurillisia?

Jokainen tapaus on ratkaistava erikseen. Minua huolestuttaa kovasti se, että nyt kehitys on menossa kovasti siihen suuntaan, että Raamatun auktoriteettia halutaan mielellään lieventää nimittämällä mahdollisimman moni asia kulttuurisidonnaiseksi. Äärimmäisyyteen vietynä tämä johtaa siihen, että Raamattu ei sano enää mitään mistään. Se on vain kuvausta aikansa ihmisten mielipiteistä. Ikävä kyllä olen varma, että jo käydyissä ja tulevaisuudessa käytävissä kädenväännöissä ratkaiseva tekijä ei ole se, mitä Raamattu opettaa. Merkitystä on sillä, mikä on yleinen mielipide. Tämä on oikea tapa menetellä, jos käsitellään asiaa, joka Raamatussa on kulttuurillinen asia. Mutta se on todella väärä tapa silloin, kun puhutaan Jumalan muuttumattomista ohjeista.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Nimimerkki "EiKukaan" esitti aiheessa "Ovatko jotkut Raamatun ohjeet vanhentuneet?" kysymyksiä, joista yksi kosketti erityisesti tämän otsikon aiheita. Kopioin kysymyksen tähän:

Lisäksi tahtoisin vielä viestissäni ihmetellä paria jaetta: 1.Kor.11:10

Kysymäsi jae kuuluu siis seuraavasti:

     Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia.
     (1. Kor. 11:10)


Lueskelin muutaman selityksen aiheesta. Yksinkertaisimmin asian mielestäni selitti Bo Giertz omassa kommentaarissaan. Ensinnäkin naisen arvon merkki - päähine, joka yleensä oli huntu - oli tuossa kulttuurissa säädyllisen ja arvokkaan naisen merkki. Tämä merkki osoitti, että julkisilla paikoilla liikkuessaan naisen oli oikeutettua odottaa kunnioitusta muilta. Sitä vastoin julkisesti paljain päin, tukka lyhyeksi ajeltuna tai kokonaan ajeltuna, esiintyivät prostituoidut. Ilman päähinettä julkisesti esiintyvä nainen olisi herättänyt tuossa kulttuurissa erittäin suurta pahennusta.

Tästä syystä naisten ei todellakaan ollut soveliasta toimia näin, kun he seurakunnan kokouksessa profetoivat tai rukoilivat. Se olisi ollut kovin ristiriitaista. Hartaissa ja Jumalaa kunnioittavissa tilanteissa säädyttömästi esiintyvä ihminen ei todellakaan toimi oikein.

On siis ymmärrettävää, miksi Paavali antaa ohjeen, että naisten on peitettävä päänsä. Mutta miksi enkeleiden takia? Asiaan voidaan antaa useampia - ehkä mutkikkaampiakin selityksiä - mutta mielestäni jälleen Bo Giertziltä löytyi yksinkertaisin selitys. Enkelit ovat sanansaattajia ja heidät nähdään viestinviejinä ihmisten ja Jumalan maailmojen välillä. Paavali mahdollisesti varoittaakin sopimattomasta käytöksestä vetoamalla siihen, että enkelit seuraavat ihmisten elämää täällä maan päällä. Heidän murehduttamisensa on Jumalan murehduttamista, eikä sellaista sovi tehdä varsinkaan tällaisessa Jumalan palvelemiseen liittyvässä asiassa.
Marko Sagulin

pyrski

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 848
  • oma teksti
    • Profiili
    • Blogini maailmalta
Tuleeko profetia aina suoraan Jumalalta vai voiko sen tuoda myös enkeli?

tai siis sekin saattaisi selittää asiaa:

"enkelien takia" koska enkeli välittää profetian sanan...
Arrested by your truth and righteousness
Your grace has overwhelmed my brokenness
Convicted by your Spirit, led by your Word
Your love will never fail, Your love will never fail

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Morjens Pyrski!

Nyt pistit kyllä todella pahan. Enkelit kyllä tuovat Raamatussakin profetioita: Abrahamin pojan Iisakin syntymä kerrottiin enkelin välityksellä, kuten myös Simsonin, Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymät. Mutta jos ajoit takaa sitä, että puhuuko enkeli suoraan ihmisen sydämelle, sitä en voi tietää. Apostolien teoissa on yksi mielenkiintoinen ja hauskakin kohta:

     Meteli kävi yhä kovemmaksi, ja fariseusten joukosta muutamat
     lainopettajat alkoivat jo väittää: "Me emme voi havaita tässä
     miehessä mitään pahaa. Jospa henki tai enkeli on puhunut hänelle."
     (Ap. t. 23:9)


Tämä lausahdus on tahallaan ärsyttämään tarkoitettu huuto, kun fariseukset ja saddukeukset tappelivat keskenään. Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen eivätkä enkeleihin. Fariseukset kiusasivat heitä väittämällä, että ehkäpä Paavalille on puhunut enkeli. Vaikka huuto oli puhdasta kiusantekoa, ehkä sanamuoto oli samalla täysin heidän oman uskonsa mukainen. Enkelithän ovat tuoneet halki Raamatun milloin mitäkin sanomia. Joskus profetioita, joskus muita sanomia.

Ylipäätään Vanhassa testamensissa on mielenkiintoista kielenkäyttöä. Esimerkiksi erämaavaelluksen aikana kansaa johdattaneesta pilvipatsaasta sanotaan toisinaan, että se oli enkeli ja toisinaan että se oli Jumala. Raamattu antaa myös ymmärtää, että Jumala antoi 10 käskyä Moosekselle vuorella, mutta UT sanoo asiasta seuraavasti:

     Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet.
     (Ap. t. 7:53)

     Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. (Gal. 3:19b)


Jumala on henki, ja hän on kaikkialla. Olisi toisaalta aika absurdia, että hän sulloutuisi yhteen savupatsaaseen 40 vuodeksi kansaa johdattamaan. Toki hänelle kaikki on mahdollista, eikä savupatsaassa oleminen tarkoita, etteikö Jumala voisi samalla olla jossain muuallakin. Mutta Raamattu ei näytä tekevän kovin suurta eroa siinä, onko jonkun asian takana enkeli vai Jumala. Syy on yksinkertainen: vaikka joku asia olisi enkelien tekemä, Jumala olisi senkin taustalla. Enkelit ovat Jumalan palvelijoita ja toimivat hänen käskystään.

Esittämäsi enkeli-teoria ei ole epäraamatullinen. Mutta onko se kyseisen lausahduksen takana, siitä ei voi sanoa mitään varmaa.
« Viimeksi muokattu: 23.10.2007 - klo:14:48 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

erilainensamanlainen.kom

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 15
    • Profiili
Mietin vain, että onko "opettaahan jo luontokin" mikään peruste sille, etteikö tätä hius- ja pään peittämis -kehotusta tulisi ottaa todesta. Onko "opettaahan jo luontokin" -sanavalinnalla ja asioiden luonnollisuudella mitään yhteyttä?

Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. (Room.1:26-27)

"Ainakin nykyisissä länsimaissa luonto ei opeta miehen pitkän tukan tai naisen lyhyen tukan häpeällisyyttä." Hmm.. Eikö luonto varmasti opeta niin? Emmekö vain huomaa, koska olemme luopuneet luonnollisista tavoista ja harhautuneet?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Hei Erilainensamanlainen.kom!

Pelkästään tuo yksittäinen sanamuoto "opettaahan jo luontokin" ei tietenkään ole mikään peruste mihinkään suuntaan. Mutta osana isompaa kokonaisuutta se on mielestäni yksi osoitus kohdan kulttuurisidonnaisuudesta. Paavali vetoaa jaksossa 1. Kor. 13:3-16 toistuvasti erilaisiin asioihin, mutta ei missään kohden Jumalan sanaan. Hän vetoaa mm. seuraavilla sanamuodoilla:

- Opettaahan jo luontokin...
- Päätelkää itse, onko sopivaa...
- Meillä ei ole sellaista tapaa...
- Jos tekee näin, häpäisee itsensä...

Minulle nämä sanamuodot puhuvat nimenomaan siitä, että joku asia ei ole siinä kulttuurissa sopivaa. Jos pään peittäminen olisi Jumalan käsky, ei Paavalin tarvitsisi asiaa perustella niin monilla kiertoilmaisuilla. Muissa asioissahan hän vain yksiselitteisesti ilmoittaa, että Jumala on näin käskenyt, joten niin tehdään.

Mutta siinä olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi, että kulttuurin muutosten mukana ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä pääsee helposti kieroutumaan. Tässä nimenomaisessa kysymyksessä en osaa sitä nähdä samalla tavalla, koska se edellyttäisi, että naisten pitkän ja miesten lyhyen tukan asioissa voitaisiin näyttää, että se on Jumalan määräys.
Marko Sagulin

pyrski

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 848
  • oma teksti
    • Profiili
    • Blogini maailmalta
Hei!

Osallistuin äskettäin hengelliseen tilaisuuteen, jota ei pidetty kirkossa eikä muussakaan rukoushuoneessa, vaan vuokratuissa kokoustiloissa. Osallistuin tilaisuuteen lippis päässä, mistä kokouksen jälkeen sain negatiivista palautetta eräältä paikallaolevalta. Asiasta en ollut moksiskaan, mutta lupasin rukoilla viisautta asiaan ensi kertaa varten. Eräs toinen paikallaolijoista puolestaan puolusti raamatunkohdan kulttuurisidonnaisuutta.

Edellisistä viesteistä sain kuvan, että koet vahvasti kyseisen asian kulttuurisidonnaiseksi. Tämän asian suhteen Suomessa on vielä paikoin sama kulttuuri: kirkkoon mennessä miehet riisuvat hattunsa. Itse taas koen voivani toteuttaa Jumalan sanaa, mutta silti pukeutua nykyaikaisen vastakulttuurin mukaan. Ketään en tahdo väkisin ärsyttää ja siksi kirkkoon mennessäni otankin hatun pois, ellei sitten kirkkokansa koostu pääasiallisesti alle 20-vuotiaasta festariväestä... Yhtä kysymystä on näistä lähtökohdista vaikea muotoilla, mutta ehkä se menisi näin:

Jos Paavali antoi ohjeensa, jotta seurakuntaelämä ei aiheuttaisi turhia väittelyitä, antaisiko hän saman ohjeen miesten päähineistä tämän päivän Suomessa?

Tässä on toisessa puntarissa kristityn vapaus olla oma itsensä, perinnäissäännösten hylkääminen ja uskonnon sijasta uskoon keskittyminen. Toisessa puntarissa taas painaa heikomman veljen rakastaminen ja omista oikeuksista luopuminen rakkauden tähden.

Saapas näinkin mitättömästä asiasta ison kuuloisen asian, kun koittaa omantuntonsa kanssa olla herkkä :D Toivottavasti saat jostain kiinni.
Arrested by your truth and righteousness
Your grace has overwhelmed my brokenness
Convicted by your Spirit, led by your Word
Your love will never fail, Your love will never fail

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Hei, Pyrski!

Enpä tosiaan osaa arvata, millä sanamuodolla Paavali nykyisiä seurakuntalaisia ohjeistaisi pukeutumisen suhteen. Hänen aikaansa muoti ei varmaan muuttunut yhtä nopeasti kuin meidän päivinämme. Uskoisin silti, että ohjeistus kehottaisi lakin riisumiseen. Perusteluni ovat seuraavat.

Edelleen etiketin mukaisiin hyviin tapoihin kuuluu, että miehet riisuvat lakin sisällä ja kaikissa muissakin tilanteissa, joissa halutaan osoittaa kunnioitusta. Esimerkiksi kohtelias tervehdys tehdään ilman lakkia. Armeijassa opitaan, että hyviin ja kunnioittaviin tapoihin kuuluvat muun muassa ruokailu ja rukoilu ilman päähinettä. Vanha ja upea tapa - jota ei kyllä näe enää juuri koskaan - on pysähtyä ja ottaa lakki päästä, kun hautajaissaattue ajaa ohi.

Mitä nuoremmista miehistä tai pojista on kyse, sitä enemmän lakin pitäminen on tyyli- ja muotikysymys. Mitä vanhempiin ihmisiin tullaan, sitä enemmän kyse on myös kunnioituksesta eri tilanteita ja ihmisiä kohtaan. Muoti ja tavat muuttuvat pikkuhiljaa. Edelläkävijät joutuvat aina jäljessä tulevia suurempaan vastatuuleen. Enkä minä osaa sanoa mitään sääntöä, missä tapoihin liittyvissä asioissa kannattaisi ajaa muutosta ja missä ei. Tässä lakkiasiassa muutos ja kunnioitus kulkevat harmillisesti vastakkaisiin suuntiin, mikä aiheuttaa mainitsemasi kaltaisia ongelmia.

Todellinen kunniotus ei voi lähteä siitä, että toimitaan omasta näkökulmasta käsin. Esimerkiksi Turkissa on kohteliasta jättää ruokaa lautaselle merkiksi siitä, että on tullut kylläiseksi. Suomessa on kohteliasta syödä lautanen tyhjäksi. Omista näkemyksistään huolimatta kohtelias suomalainen ei nuole Turkissa vieraillessaan lautastaan tyhjäksi vaan jättää osan syömättä. Hän ei voi olettaa, että toinen kokee kunnioittavaksi sen, mikä itsestä tuntuu kunnioittavalta. Ajattelen samoin hattuetiketistä. Jos haluaa olla kunnioittava, silloin on toimittava sen mukaan, mikä lähimmäisten mielestä on kunnioittamista.

Olisi kovin vaikeaa elää tilanteessa, jossa ei ole mitään yhteisiä kulttuurillisia merkkejä ja kunnioittamisen tapoja. Jos jokaisella ihmisellä on omanlaiset kunnioittamisen tapansa, kukaan ei voi tietää, mikä ele tarkoittaa kunnioittamista ja mikä vähättelyä. Siksi minä en pidä ollenkaan pahana, että edelleen opetettaisiin yhtenäistä käytäntöä hattujen suhteen - vaikka muotiseikat saisivatkin siinä hieman korvilleen.

Minä olen jo sen ikäinen, että olen oppinut, että päähineen pitäminen sisällä ei ole miehille missään olosuhteissa sopivaa. Siksi ehkä katson asiaa ainakin nuorison mielestä aika yksipuolisesti. Muutenkin tämä oli vähän tällainen mielipidevastaus, mutta toisaalta kysymyksesi oli luonteeltaan sellainen, että mitään tämän vankempaa siihen on vaikea sanoakaan.
Marko Sagulin