Tervehdys Annika!
Kysyit vaikean kysymyksen, joka sisälsi vielä useita sivulauseissa olevia kysymyksiä. Jotta pysyn suunnilleen antamassasi otsikossa, en nyt pureudu kysymyksiin homoudesta tai naispappeudesta. Niistä on jo omat kysymyksensä tällä palstalla, vaikkakaan jälkimmäiseen en ole vielä vastannutkaan. Pohdintapalstan puolella naispappeuskysymystä on jo käsitelty. Keskityn nyt siis naisen asemaan nimenomaan esittämäsi raamatunkohdan valossa.
Raamatussa on kaikille kansoille ja aikakausille tarkoitettuja Jumalan ehdottomia ohjeita. (Esimerkiksi 10 käskyä tai pelastuminen ainoastaan Jeesuksen ristinkuoleman tähden.) Lisäksi Raamatussa on materiaalia, joka heijastaa omaa aikaansa, eikä ole sovellettavissa suoraan myöhempään aikaan ja eri kulttuureihin. (Esimerkiksi Vanhan testamentin orjuussäädökset eivät sovi Yhdysvalloissa aikanaan harjoitettuun orjuuteen.) Uusi testamentti on minun mielestäni Vanhaa testamenttia enemmän yleispätevä, mutta sielläkin on kohtia, jotka näyttävät olevan kulttuurisidonnaisia.
Pään peittäminen rukoillessa on mielestäni yksi selvimpiä kulttuurisidonnaisia asioita. Otan kohtia esille nostamastasi Korinttilaiskirjeen luvusta.
Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus,
naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. Jos miehellä on päähine
päässään, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. Sen sijaan
jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä,
sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. Ellei nainen
peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran
hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee
peittää päänsä. Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan
kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa.
Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen
takia vaan nainen miehen takia. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa
merkkiä enkeleiden takia. (1. Kor. 11:3-10)Paavali ei vetoa tässä kohdassa mihinkään Jumalan käskyyn. En tehnyt kovin perusteellista hakua, mutta alaviitteet eivät ainakaan osoita, että Vanhassa testamentissa olisi jokin ohje pään peittämiseen. Toki Paavali apostolina saattoi välittää Jumalan käskyjä ilman viittauksiakin, mutta tässä hän näyttää viittaavan nimenomaan ajan tapoihin: Miehen ei sovi rukoilla pää peitettynä eikä naisen sovi rukoilla pää paljaana. He olisivat toimineet niin, mikä oli paheksuttavaa yleisesti. Paavali myös kertoo, mistä tämä tapa on saanut alkunsa. Pään peittämisellä tai peittämättä jättämisellä osoitettiin vallanalaisuutta tai kunniaa.
En tunne ajan tapoja paremmin, joten en oikein pääse kyseisen kulttuurin ideaan kunnolla kiinni. Sen mukaanhan Jumalan kunniaa osoitettiin paljaalla päällä ja miehen kunniaa peitetyllä päällä. Jos naiset kokivat pään peittämisen vallan alaisuuden merkkinä, niin samalla miehet saivat huomata, että heidän kunniansa on aika vähäistä, kun se joutaa peittää Jumalan kunnian sijasta. No joo. Kun tapaa siis ei selitetä, niin sen spekulointihan sitten vasta hauskaa onkin …
Pari jaetta myöhemmin kulttuurisidonnaisuus vielä korostuu.
Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin.
Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi
mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi.
Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole
sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla. (1. Kor. 11:13-16)Jos kyseessä olisi Jumalan käsky, Paavali varmaan sanoisi jotain muuta kuin "päätelkää itse" tai "opettaahan jo luontokin". Samassa Korinttilaiskirjeessä on ainakin kaksi kohtaa, joissa Paavali sanoo:
"Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra..." (1. Kor. 7:10) ja
"hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky..." (1. Kor. 14:37). Nyt Paavali ei siis jyrähdä samalla tavalla, vaan kehottaa tekemään itse johtopäätöksiä ajan tavoista ja siitä, mikä on häpeällistä.
Ainakin nykyisissä länsimaissa luonto ei opeta miehen pitkän tukan tai naisen lyhyen tukan häpeällisyyttä. Tuskin saisin kovasti vastakaikua, kun alkaisin nuorisoporukassa vaahdota siitä, miten häpeällistä on, kun naiset harrastavat kampauksia, joissa tukkaa leikataan lyhemmäksi. Miesten pitkää tukkaa paheksutaan tietyissä piireissä, mutta sekään ei mene Paavalin kuvaaman kulttuurin tasolle.
Kaikkein vahvin osoitus tämän kohdan kulttuurisidonnaisuudesta löytyy mielestäni kuitenkin viimeisestä jakeesta 16. Paavali kuvittelee mielessään tilanteen, jossa joku inttää vastaan hänen antamiaan ohjeita. Hän ei puolustaudu Jumalan käskyyn vedoten - kuten hän tekee siis muualla tässä samassa kirjeessä - vaan puhuu siitä, ettei poikkeavaa tapaa nyt vain ole käytössä edes muissa seurakunnissa.
Väliin jättämissäni jakeissa 11-12 Paavali näyttää hetkeksi siirtyvän pois kulttuurista ja toteaa kristinopillisia asioita:
Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista,
sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta.
Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. (1. Kor. 11:11-12)Paavali korostaa, kuinka Jumalan edessä mies ja nainen eivät voi tapella ja asettaa toisiaan paremmuusjärjestykseen luomisjärjestyksen perusteella. Luomisjärjestystä kunnioittaen oli miehillä ja naisilla erilaiset käytännöt pään peittämisen suhteen. Vaikka "tehtävät" olivat erilaiset, ihmisarvo oli sama. Tämäkin Paavalin välihuomautus puhuu minulle siitä, miten kyseessä on kulttuuriin liittyvä tapa.
Kulttuuriin liittyvät tavat eivät siis saa aiheuttaa meille omantunnon tuskia ja velvollisuuksia. Niitä on hyvä pohtia – ja ennen kaikkea hyvä on tunnistaa, milloin puhutaan kulttuurillisesta asiasta ja milloin selvästä Jumalan antamasta ohjeesta. Rajanveto ei kaikissa asioissa ole todellakaan helppoa. Otitkin esille muutamia kirkossa kovasti mielipiteitä jakaneita esimerkkejä. Pään peittäminen ei ole ollut viime aikoina kuuma peruna - jos koskaan se sitä on ollutkaan. Naispappeus sitä vastoin on ollut. Homoseksuaalisuus hiertää hieman ja tulevaisuudessa varmasti paljon. Mistä tietää, mitkä näistä kysymyksistä ovat kulttuurillisia?
Jokainen tapaus on ratkaistava erikseen. Minua huolestuttaa kovasti se, että nyt kehitys on menossa kovasti siihen suuntaan, että Raamatun auktoriteettia halutaan mielellään lieventää nimittämällä mahdollisimman moni asia kulttuurisidonnaiseksi. Äärimmäisyyteen vietynä tämä johtaa siihen, että Raamattu ei sano enää mitään mistään. Se on vain kuvausta aikansa ihmisten mielipiteistä. Ikävä kyllä olen varma, että jo käydyissä ja tulevaisuudessa käytävissä kädenväännöissä ratkaiseva tekijä ei ole se, mitä Raamattu opettaa. Merkitystä on sillä, mikä on yleinen mielipide. Tämä on oikea tapa menetellä, jos käsitellään asiaa, joka Raamatussa on kulttuurillinen asia. Mutta se on todella väärä tapa silloin, kun puhutaan Jumalan muuttumattomista ohjeista.