Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 17.05.2020 - klo:15:39 »Johdannon jälkeen nyt itse kysymykseen...
Minulla on se vaikutelma, että kokemus kummittelusta on yllättävänkin yleinen. Näppituntumani mukaan usealla suomalaisella on omakohtaisia tai lähipiirin kautta todeksi uskottuja tilanteita joistain kummitteluksi nimitettävistä ilmiöistä. Minulla itselläni ei ole mitään tällaisia kokemuksia. Tunnen silti monia ihmisiä - joiden sanaan luotan ja joita pidän aivan täyspäisinä ihmisinä - jotka ovat nähneet, kuulleet tai kokeneet selittämättömiä ilmiöitä.
Dokumenttielokuvat tarttuvat tähän yleiseen kokemukseen, mutta sen tarkemmin en uskalla dokumenttien todenperäisyyteen ottaa kantaa. Rohkenen vain olettaa, että niissä tarkastelukulmat vaihtelevat suuresti. Jotkut pyrkivät luonnontieteellisesti todistamaan asiaa, jota ei välttämättä voida millään tieteellisillä mittareilla havaita. Toiset keskittyvät psykologiseen puoleen ja tutkivat ihmisten kokemuksia ja ajatuksia yliluonnollisesta ottamatta millään tavalla kantaa itse ilmiön todenperäisyyteen. Kolmannet herkuttelevat selittelemättömällä muka tieteellisen otteen varjolla. Neljännet ottavat historiallisen tai kirjallisen lähestymistavan. Jne.
Kummitukset ja aaveet Raamatussa
Kummittelun käsitteleminen kristillisessä ympäristössä ei myöskään ole yksiselitteistä. Raamattu ei avaa tilannetta mitenkään selkeästi, joten kristityillä ihmisilläkin on arkielämän uskomuksia laidasta laitaan. Siinä missä yhdet näkevät kummittelun saatanallisten henkivaltojen työnä, toiset uskovat olevansa jotenkin kauniisti tekemisissä kuolleiden läheisten kanssa. Uskomusten kirjo on valtava silloin, kun puhutaan tiedon rajapinnalla olevista ilmiöistä.
Riivaajien ja pahojen henkien olemassaolo on Raamatun kertomuksissa täysin kiistaton. Vaikka kauhuelokuvissa riivatuista ihmisistä kertominen menee ihan samaan genreen kummitustarinoiden kanssa, pidän näitä kahta ilmiötä erillisinä. Jeesus paransi riivattuja ihmisiä ja opetti pahuuden voimista. Uuden testamentin kirjeissä on hengellinen taistelu ja pahojen henkien työ näkyvissä. Vaikka osa kristityistä pitää myös kummittelua pahojen henkien työnä, on siinäkin tapauksessa jonkin yliluonnollisen asian näkeminen ja riivattuna oleminen täysin eri asia.
Tämä ero näkyy myös Raamatun kertomuksissa. Riivaajien toiminta ja niiden karkottaminen on selkeästi kerrottu asia. Rivien väleissä on lisäksi mainintoja tilanteista, joissa käy varsin selkeästi ilmi ihmisten usko aaveisiin ja henkiin. Jesajan kirjassa ennustetaan Egyptin tulevia koettelemuksia. Ennustuksen sanamuodoissa on viittauksia ihmisten ajatuksiin siitä, että haamuja ja vainajahenkiä on olemassa: Niin Egyptin miesten rohkeus murtuu. Minä sekoitan heidän suunnitelmansa, ja he anelevat neuvoa epäjumalilta ja haamuilta, vainajahengiltä ja tietäjiltä. (Jes. 19:3)
Myös Uuden testamentin evankeliumeissa on pari kohtaa, jossa itse Jeesusta luultiin aaveeksi tai hengeksi. Veden päällä käveleminen ja lukittujen ovien taakse ilmestyminen sopivat kaikesta päätellen ihmisten käsityksiin siitä, mitä aaveet tekevät.
Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. (Mark. 6:49)
Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan." (Luuk. 24:36-39)
Ensimmäinen lainaus on mahdollista täysin yksiselitteisesti leimata vain opetuslasten ajatukseksi siitä, mitä aaveet ovat. Toki se kertoo myös siitä, että joillakin ihmisillä on pakko olla ollut jotain selittämättömiä kokemuksia, joiden perusteella opetuslapsetkin osasivat ajatella olevansa tekemisissä aaveen kanssa.
Jälkimmäisessä kohdassa voitaisiin alkaa viilata pilkkua siitä, miksi Jeesus sanoo, että hän on itse lihaa ja luuta - toisin kuin aaveet. Olisihan hän voinut sanoa, että aaveita ei ole olemassa. Onko Jeesuksen sanat siis ymmärrettävä niin, että hän vahvistaa ihmisten uskomuksen todeksi? Toki Raamattua lukiessa täytyy pitää muistissa se, että tärkeintä on lukea sitä, mitä siellä sanotaan - eikä tehdä spekulaatioita siitä, mitä jätetään sanomatta.
Eräs evankeliumien kohta menee kuitenkin tästä pidemmälle, eikä sitä voida selittää ainoastaan sen ajan ihmisten käsityksillä. Jeesuksen kuolema on hetki, jolla on valtavan suuri merkitys henkivaltojen maailmassa. Golgatan ristin tapahtumat olivat Jeesuksen voitto synnistä, kuolemasta ja Pahuuden voimista. Riivattujen ihmisten kanssa töitä tehneet ihmiset ovat kokeneet, että pahat henget reagoivat edelleen vahvasti siihen, mitä ristillä on tapahtunut. Samaan aikaan on evankelista Matteuksen mukaan sattunut muutakin selittämätöntä:
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille. (Matt. 27:51-53)
En osaa selittää, mitä tämä on käytännössä ollut. Ihmiset ovat kokeneet nähneensä poisnukkuneita ihmisiä aivan ruumiillisesti. Ja silti ei puhuta samanlaisesta tilanteesta kuin vaikkapa Lasaruksen kohdalla. Nämä ihmiset eivät selvästikään palanneet elämään tätä elämää kuollakseen sitten joskus uudelleen. He vain näyttäytyivät jonkinlaisessa muodossa. Samalla tavalla hyvin epäselväksi jää se, missä muodossa Mooses ja Elia ilmestyivät kirkastusvuorella Jeesukselle.
Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. (Luuk. 9:30-33)
Pietarin tarjous kolmen majan rakentamisesta kertonee, että hän koki siinä tilanteessa Mooseksen ja Elian yhtä todellisiksi hahmoiksi kuin Jeesuksenkin.
Myös Vanhan testamentin puolella kerrotaan kuolleen ihmisen kohtaamisesta. Kuningas Saul oli menettänyt elävän yhteyden Jumalaan, eikä hän kokenut saavansa tältä enää mitään ohjausta ja johdatusta. Niinpä hän teki kielletyn teon ja meni naamioituneena En Dor'issa asuvan noidan luo ja pyysi tätä ottamaan yhteyttä vainajahenkeen. Tarkoitus oli saada yhteys muutamia vuosia aiemmin kuolleeseen profeetta Samueliin.
Nainen kysyi: "Kenet minun pitäisi manata esiin?" Saul vastasi: "Manaa Samuel." Kun nainen näki Samuelin, hän parkaisi ja sanoi Saulille: "Miksi petit minua? Sinähän olet Saul!" Mutta kuningas vastasi: "Ole rauhassa! Mitä sinä oikein näet?" Nainen sanoi: "Näen jumalolennon nousevan maasta." Saul kysyi: "Minkä näköinen hän on?" Nainen vastasi: "Sieltä nousee vanha mies. Hän on kääriytynyt viittaan." Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja hän kumartui kunnioittavasti maahan saakka. (1. Sam. 28:11-14)
Tätä kertomusta lukiessani en tiedä, kenen kanssa noita ja Saul keskustelivat. Saul ei itse nähnyt mitään samalla tavalla kuin Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät Mooseksen ja Elian. Saul sai vain noidan antaman kuvauksen, jonka hän näki hurmoksessa tai näyssä. Kun tällä tavoin puhutaan vainajahengistä, oletan että kyse on henkivalloista, jotka voivat ilmestyä eri muodoissa. Kyse ei silloin ole todellisesti niistä vainajista, joita henget esittävät. Mutta tämä on vain oletukseni, eikä Raamattu avaa tätä tarkemmin. Ylipäätään henkivaltojen maailmasta ei Raamatun sivuilla piirretä tarkkaa karttaa niin kuin ei piirretä kuolleen ihmisen sielun liikkeistäkään.
On vain yksi sallittu väylä yliluonnolliseen
Edes uskon silmin tarkastellen ja Raamattua suurennuslasin kanssa lukien epäselväksi jää, millainen henkimaailma tarkalleen ottaen on. Täysin selvää sen sijaan on se, että ihminen pystyy etsimään yhteyttä yliluonnolliseen monella tapaa. Tämä käy ilmi siitä, kuinka ehdottomasti Jumala kieltää kaikki muut kontaktit paitsi yhden:
Älkää kääntykö vainajahenkien puoleen älkääkä kysykö neuvoa tietäjiltä, ettette saastuttaisi itseänne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:31)
Te kuulette sanottavan: "Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat." Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä! Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa? (Jes. 8:19)
Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle, ja juuri näiden iljettävien tapojen vuoksi Herra, teidän Jumalanne, hävittää ne kansat teidän tieltänne. ... Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. (5. Moos. 18:10-12, 15)
Tuossa viimeisimmässä kohdassa on sanottuna yksi Raamatun tärkeimmistä totuuksista. Mooses luettelee jäähyväispuheessaan erilaisia sen ajan kansoilla olevia tapoja ottaa yhteyttä tuonpuoliseen ja saada viestejä. Ne kaikki kielletään. Sen vastakohtana hän kertoo, kuinka Jumala lähettää profeetan (ennustus Jeesuksesta), jota on seurattava ja kuunneltava.
Kristityllä on vain yksi kohde: Jumala. Ja hänen luokseen on vain yksi reitti: Jeesus. Kaikki muut väylät ovat kiellettyjä. Edes Jumalan enkelit tai pyhät kuolleet ihmiset eivät saa olla yhteydenoton kohteita. Jos yliluonnollista maailmaa lähestytään jollain muulla kuin Jumalan itsensä määräämällä tavalla, joudutaan tekemisiin tuntemattomien henkien kanssa.
Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." (Joh. 14:6-7)
Onko dokumentit kummitteluilmiöistä oikeasti paikkaansa pitäviä
Minulla on se vaikutelma, että kokemus kummittelusta on yllättävänkin yleinen. Näppituntumani mukaan usealla suomalaisella on omakohtaisia tai lähipiirin kautta todeksi uskottuja tilanteita joistain kummitteluksi nimitettävistä ilmiöistä. Minulla itselläni ei ole mitään tällaisia kokemuksia. Tunnen silti monia ihmisiä - joiden sanaan luotan ja joita pidän aivan täyspäisinä ihmisinä - jotka ovat nähneet, kuulleet tai kokeneet selittämättömiä ilmiöitä.
Dokumenttielokuvat tarttuvat tähän yleiseen kokemukseen, mutta sen tarkemmin en uskalla dokumenttien todenperäisyyteen ottaa kantaa. Rohkenen vain olettaa, että niissä tarkastelukulmat vaihtelevat suuresti. Jotkut pyrkivät luonnontieteellisesti todistamaan asiaa, jota ei välttämättä voida millään tieteellisillä mittareilla havaita. Toiset keskittyvät psykologiseen puoleen ja tutkivat ihmisten kokemuksia ja ajatuksia yliluonnollisesta ottamatta millään tavalla kantaa itse ilmiön todenperäisyyteen. Kolmannet herkuttelevat selittelemättömällä muka tieteellisen otteen varjolla. Neljännet ottavat historiallisen tai kirjallisen lähestymistavan. Jne.
Kummitukset ja aaveet Raamatussa
Kummittelun käsitteleminen kristillisessä ympäristössä ei myöskään ole yksiselitteistä. Raamattu ei avaa tilannetta mitenkään selkeästi, joten kristityillä ihmisilläkin on arkielämän uskomuksia laidasta laitaan. Siinä missä yhdet näkevät kummittelun saatanallisten henkivaltojen työnä, toiset uskovat olevansa jotenkin kauniisti tekemisissä kuolleiden läheisten kanssa. Uskomusten kirjo on valtava silloin, kun puhutaan tiedon rajapinnalla olevista ilmiöistä.
Riivaajien ja pahojen henkien olemassaolo on Raamatun kertomuksissa täysin kiistaton. Vaikka kauhuelokuvissa riivatuista ihmisistä kertominen menee ihan samaan genreen kummitustarinoiden kanssa, pidän näitä kahta ilmiötä erillisinä. Jeesus paransi riivattuja ihmisiä ja opetti pahuuden voimista. Uuden testamentin kirjeissä on hengellinen taistelu ja pahojen henkien työ näkyvissä. Vaikka osa kristityistä pitää myös kummittelua pahojen henkien työnä, on siinäkin tapauksessa jonkin yliluonnollisen asian näkeminen ja riivattuna oleminen täysin eri asia.
Tämä ero näkyy myös Raamatun kertomuksissa. Riivaajien toiminta ja niiden karkottaminen on selkeästi kerrottu asia. Rivien väleissä on lisäksi mainintoja tilanteista, joissa käy varsin selkeästi ilmi ihmisten usko aaveisiin ja henkiin. Jesajan kirjassa ennustetaan Egyptin tulevia koettelemuksia. Ennustuksen sanamuodoissa on viittauksia ihmisten ajatuksiin siitä, että haamuja ja vainajahenkiä on olemassa: Niin Egyptin miesten rohkeus murtuu. Minä sekoitan heidän suunnitelmansa, ja he anelevat neuvoa epäjumalilta ja haamuilta, vainajahengiltä ja tietäjiltä. (Jes. 19:3)
Myös Uuden testamentin evankeliumeissa on pari kohtaa, jossa itse Jeesusta luultiin aaveeksi tai hengeksi. Veden päällä käveleminen ja lukittujen ovien taakse ilmestyminen sopivat kaikesta päätellen ihmisten käsityksiin siitä, mitä aaveet tekevät.
Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. (Mark. 6:49)
Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan." (Luuk. 24:36-39)
Ensimmäinen lainaus on mahdollista täysin yksiselitteisesti leimata vain opetuslasten ajatukseksi siitä, mitä aaveet ovat. Toki se kertoo myös siitä, että joillakin ihmisillä on pakko olla ollut jotain selittämättömiä kokemuksia, joiden perusteella opetuslapsetkin osasivat ajatella olevansa tekemisissä aaveen kanssa.
Jälkimmäisessä kohdassa voitaisiin alkaa viilata pilkkua siitä, miksi Jeesus sanoo, että hän on itse lihaa ja luuta - toisin kuin aaveet. Olisihan hän voinut sanoa, että aaveita ei ole olemassa. Onko Jeesuksen sanat siis ymmärrettävä niin, että hän vahvistaa ihmisten uskomuksen todeksi? Toki Raamattua lukiessa täytyy pitää muistissa se, että tärkeintä on lukea sitä, mitä siellä sanotaan - eikä tehdä spekulaatioita siitä, mitä jätetään sanomatta.
Eräs evankeliumien kohta menee kuitenkin tästä pidemmälle, eikä sitä voida selittää ainoastaan sen ajan ihmisten käsityksillä. Jeesuksen kuolema on hetki, jolla on valtavan suuri merkitys henkivaltojen maailmassa. Golgatan ristin tapahtumat olivat Jeesuksen voitto synnistä, kuolemasta ja Pahuuden voimista. Riivattujen ihmisten kanssa töitä tehneet ihmiset ovat kokeneet, että pahat henget reagoivat edelleen vahvasti siihen, mitä ristillä on tapahtunut. Samaan aikaan on evankelista Matteuksen mukaan sattunut muutakin selittämätöntä:
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille. (Matt. 27:51-53)
En osaa selittää, mitä tämä on käytännössä ollut. Ihmiset ovat kokeneet nähneensä poisnukkuneita ihmisiä aivan ruumiillisesti. Ja silti ei puhuta samanlaisesta tilanteesta kuin vaikkapa Lasaruksen kohdalla. Nämä ihmiset eivät selvästikään palanneet elämään tätä elämää kuollakseen sitten joskus uudelleen. He vain näyttäytyivät jonkinlaisessa muodossa. Samalla tavalla hyvin epäselväksi jää se, missä muodossa Mooses ja Elia ilmestyivät kirkastusvuorella Jeesukselle.
Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. (Luuk. 9:30-33)
Pietarin tarjous kolmen majan rakentamisesta kertonee, että hän koki siinä tilanteessa Mooseksen ja Elian yhtä todellisiksi hahmoiksi kuin Jeesuksenkin.
Myös Vanhan testamentin puolella kerrotaan kuolleen ihmisen kohtaamisesta. Kuningas Saul oli menettänyt elävän yhteyden Jumalaan, eikä hän kokenut saavansa tältä enää mitään ohjausta ja johdatusta. Niinpä hän teki kielletyn teon ja meni naamioituneena En Dor'issa asuvan noidan luo ja pyysi tätä ottamaan yhteyttä vainajahenkeen. Tarkoitus oli saada yhteys muutamia vuosia aiemmin kuolleeseen profeetta Samueliin.
Nainen kysyi: "Kenet minun pitäisi manata esiin?" Saul vastasi: "Manaa Samuel." Kun nainen näki Samuelin, hän parkaisi ja sanoi Saulille: "Miksi petit minua? Sinähän olet Saul!" Mutta kuningas vastasi: "Ole rauhassa! Mitä sinä oikein näet?" Nainen sanoi: "Näen jumalolennon nousevan maasta." Saul kysyi: "Minkä näköinen hän on?" Nainen vastasi: "Sieltä nousee vanha mies. Hän on kääriytynyt viittaan." Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja hän kumartui kunnioittavasti maahan saakka. (1. Sam. 28:11-14)
Tätä kertomusta lukiessani en tiedä, kenen kanssa noita ja Saul keskustelivat. Saul ei itse nähnyt mitään samalla tavalla kuin Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät Mooseksen ja Elian. Saul sai vain noidan antaman kuvauksen, jonka hän näki hurmoksessa tai näyssä. Kun tällä tavoin puhutaan vainajahengistä, oletan että kyse on henkivalloista, jotka voivat ilmestyä eri muodoissa. Kyse ei silloin ole todellisesti niistä vainajista, joita henget esittävät. Mutta tämä on vain oletukseni, eikä Raamattu avaa tätä tarkemmin. Ylipäätään henkivaltojen maailmasta ei Raamatun sivuilla piirretä tarkkaa karttaa niin kuin ei piirretä kuolleen ihmisen sielun liikkeistäkään.
On vain yksi sallittu väylä yliluonnolliseen
Edes uskon silmin tarkastellen ja Raamattua suurennuslasin kanssa lukien epäselväksi jää, millainen henkimaailma tarkalleen ottaen on. Täysin selvää sen sijaan on se, että ihminen pystyy etsimään yhteyttä yliluonnolliseen monella tapaa. Tämä käy ilmi siitä, kuinka ehdottomasti Jumala kieltää kaikki muut kontaktit paitsi yhden:
Älkää kääntykö vainajahenkien puoleen älkääkä kysykö neuvoa tietäjiltä, ettette saastuttaisi itseänne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:31)
Te kuulette sanottavan: "Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat." Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä! Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa? (Jes. 8:19)
Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle, ja juuri näiden iljettävien tapojen vuoksi Herra, teidän Jumalanne, hävittää ne kansat teidän tieltänne. ... Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. (5. Moos. 18:10-12, 15)
Tuossa viimeisimmässä kohdassa on sanottuna yksi Raamatun tärkeimmistä totuuksista. Mooses luettelee jäähyväispuheessaan erilaisia sen ajan kansoilla olevia tapoja ottaa yhteyttä tuonpuoliseen ja saada viestejä. Ne kaikki kielletään. Sen vastakohtana hän kertoo, kuinka Jumala lähettää profeetan (ennustus Jeesuksesta), jota on seurattava ja kuunneltava.
Kristityllä on vain yksi kohde: Jumala. Ja hänen luokseen on vain yksi reitti: Jeesus. Kaikki muut väylät ovat kiellettyjä. Edes Jumalan enkelit tai pyhät kuolleet ihmiset eivät saa olla yhteydenoton kohteita. Jos yliluonnollista maailmaa lähestytään jollain muulla kuin Jumalan itsensä määräämällä tavalla, joudutaan tekemisiin tuntemattomien henkien kanssa.
Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." (Joh. 14:6-7)
