Saavatko kaikki ihmiset mahdollisuuden pelastua?

[Stranger]

Moi!

Mitä mieltä olet raamatun valossa siitä saako jokainen ihminen mahdollisuuden kuulla evankeliumista/pelastua?

Entä mitä tämä tarkoittaa?

room. 9:18-24
Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo. [2. Moos. 4:21]
Jumalan vapaa valinta
19 Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan." [Job 23:13; Dan. 4:32]
20 Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" [Jes. 45:9; Viis. 12:12]
21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? [Viis. 15:7; 2. Tim. 2:20]
22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi.
23 Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten.
24 Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme. [Room. 3:29]

[Stranger]

matt. 22:1-15
Kuninkaanpojan häät
1 Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille: [22:1-14: Luuk. 14:15-24]
2 "Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. [Jes. 25:6; Ilm. 19:9]
3 Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla.
4 Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: 'Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!' [Sananl. 9:1-6]
5 Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen,
6 toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. [Matt. 21:35]
7 Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
8 Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. [Ap. t. 13:46]
9 Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.' [Matt. 13:47, 21:43]
10 Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
11 "Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. [Ilm. 3:4,5, 19:8]
12 Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan.
13 Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. [Dan. 3:20 | Matt. 8:12+]
14 Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'"

Voiko noista jakeista tulkita, että jokaiselle ihmiselle tarjotaan mahdollisuus pelastua?

Entäs sitten ekr. eläneet ihmiset?

[Nettipappi Marko]

Hei, Stranger!

Mielenkiintoisia ja vaikeita kysymyksiä...

Mitä mieltä olet raamatun valossa siitä saako jokainen ihminen mahdollisuuden kuulla evankeliumista/pelastua?

Voiko noista jakeista tulkita, että jokaiselle ihmiselle tarjotaan mahdollisuus pelastua?

Raamatun valossa on täysin selvää, että Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan:

     Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään
     kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme
     viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen
     rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki
     ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:1-4)

     Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.
     Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan
     vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. (2. Piet. 3:9)

     Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin
     halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää? (Hes. 18:23)

Mutta millaiset mahdollisuudet eri ihmiset saavat, se on minulle arvoitus. Toisaalta Raamattu käskee kristittyjen levittää evankeliumia. Tuo ensimmäinen 1. Tim. kohta nimenomaan kehottaa kristittyjä rukoilemaan, että sana leviäisi. Ja lähetyskäskykin annettiin Jeesuksen seuraajien tehtäväksi:

     Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni... (Matt. 28:20a)

     Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
     (Mark. 16:15)

On selvää, että kaikki ihmiset eivät ole kuulleet evankeliumia elämänsä aikana. Heidän kohtalostaan on yritetty tehdä päätelmiä esimerkiksi tämän Roomalaiskirjeen kohdan perusteella:

     Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen,
     jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan
     tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät
     ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti
     olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.
     Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana,
     vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä
     on pimentynyt. (Room. 1:18-21)

On ajateltu, että ihmisillä on luonnostaan sydämeen kirjoitettu ymmärrys Jumalasta, ja siksi heidän pitäisi osata kääntyä hänen puoleensa. Mutta on silti vaikea vedota siihen, että "olisi pitänyt tietää..." Eihän meillä Jeesukseen uskovillakaan ole mitään muuta mahdollisuutta kuin turvautua Kristukseen. Ei meitä auta mikään "olisi pitänyt tietää" -argumentti. Voi olla, että Jumala tuomitsee sellaiset ihmiset eritavalla, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Jeesuksesta, mutta kristitty ei voi tuudittautua sen varaan. Raamattu antaa yksiselitteisen viestin, josta ihmisellä ei ole lupa joustaa:

     Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi,
     ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." (Ap. t. 4:12)

Kysymys ei ole loppujen lopuksi vaikea teologisesti vaan sielunhoidollisesti. Kuinka on mahdollista, että Jumala jättää näin ison asian ihmisten hoidettavaksi? Eikö hänen pitäisi ilmestyä siellä, minne evankeliumin julistajat eivät ole ehtineet? Eikö hän voisi hoitaa tätä tehtävää? Miksi minä? En minä ehdi joka paikkaan!

Vaikka Jumalalla olisi joku toinen suunnitelma, hänen ei kannattaisi kertoa sitä. Laiskat ihmiset jättäisivät kaiken julistamisen tekemättä ja odottaisivat, että kyllä se Jumala sen jotenkin hoitaa. Siksi meillä on tiedossamme vain nämä kaksi asiaa:
1. Ihminen pelastuu vain uskomalla Jeesukseen.
2. Evankeliumin levittäminen on Jeesuksen seuraajien asia.

Entä mitä tämä tarkoittaa?
Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo...

Ankara sana. Minä ymmärrän sen niin, että Jumalalla on lopulta kaikessa viimeinen valta. Jostain kumman syystä kaikki evankeliumin kuulleet ihmiset eivät ota sanomaa vastaan. Siitä voidaan toki syyttää ihmisiä ja heidän elämäntilanteitaan. Olemme surullisia ja suorastaan kiukkuisia Jumalalle siitä, että kaikki ihmiset eivät ole kuulleet evankeliumia ja silti Jumala vaatii uskoa. Mutta eiväthän kaikki kristityssä maassakaan asuvat ihmiset ole tasa-arvoisessa tilanteessa evankeliumin suhteen. Jeesus sanoi, että rikkaan on köyhään verrattuna paljon vaikeampi ottaa vastaan taivaan valtakunnan sanoma. Eivätkä kaikki taloudellisesti samalla viivalla olevatkaan ole aina samalla viivalla. Yksi nuori lähtee rippikouluun ja kuulee siellä sanoman, joka pysäyttää hänet. Toinen nuori jää pois, kun ei pääse samalle leirille kaverinsa kanssa tai sairastuu pahimmoilleen.

Nämä kaikki elämänkohtalot ovat Jumalan vallassa. Eikä meille jää mitään muuta mahdollisuutta uskoa, kuin että Jumala on oikeudenmukainen ja järjestelee palapelin paloja niin, että jokaisella on mahdollisuus. Onko järjestelmä tasapuolinen? En tiedä. Niin monimutkainen se järjestelmä on, että vastauksen tietää vain Jumala.

Entäs sitten ekr. eläneet ihmiset?

Tätä kysymystä olen käsitellyt aiheessa Miten juutalaiset pelastuivat ennen Jeesusta? Tutustu linkkiin ja kysele tarpeen mukaan tarkennuksia.


Kaikenkaikkiaan tämä vastaus oli kyllä aika pitkästi kirjoitettu "en tiedä", mutta toivottavasti sait siitä jotain irti.

[Stranger]

Kiitos vastauksesta!

Jäin vielä miettimään sitä, että mitäköhän tämä tarkoittaa

room. 9:18-24
20 Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" [Jes. 45:9; Viis. 12:12]
21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? [Viis. 15:7; 2. Tim. 2:20]
22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi.
23 Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten.
24 Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme. [Room. 3:29]

Kun ensiksi tästä saisi jotenkin sellaisen kuvan, että toisista ihmisistä tehdään jo alkujaan sellaisia, että heillä ei ole edes mahdollisuutta pelastua...?  Vai onko kyse siitä, jos ihminen ei ota vastaan tai ole vastaanottavainen evankeliumille, niin hänestä muovaillaan "vihan astia" ja jos ihminen on vastaanottavainen, niin hänestä muovaillaan "arvokas astia"..?

[Stranger]

Kysymys ei ole loppujen lopuksi vaikea teologisesti vaan sielunhoidollisesti. Kuinka on mahdollista, että Jumala jättää näin ison asian ihmisten hoidettavaksi?Eikö hänen pitäisi ilmestyä siellä, minne evankeliumin julistajat eivät ole ehtineet? Eikö hän voisi hoitaa tätä tehtävää? Miksi minä? En minä ehdi joka paikkaan!

Tästä tuli  mieleen raamatunkohta:
Ap. t. 2:47
 He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat. [Luuk. 2:20+ | Luuk. 2:52+ | Ap. t. 4:4, 4:14, 6:7, 11:21,24, 12:24, 19:20]

Kun tuosta saa sellaisen kuvan, että Jumalallakin on aktiivinen rooli..

Ja siihen liittyen pitikin vielä kysyä, että pitäisikö Jeesuksesta kertoa ihan kaikille joka paikassa? Vai vaikuttaako Jumala niin, että tulee voimakas tarve kertoa juuri jollekin tietylle henkilölle? Tai siis, että johdattaako Jumala ensin sen oikean ihmisen luokse antaen esim. sellaisen tunteen, että tälle ihmiselle olisi hyvä kertoa Jeesuksesta? Tai ainakin itselle on aika vaikeaa rohkaistua puhumaan eiuskovaisille Jeesuksesta, mutta sitten jos tulee sellainen tunne (pakottava tarve), että nyt pitäisi jotain sanoa, niin se onnistuu helpommin... 

[Stranger]

Moi!

Entä mitä tämä tarkoittaa?
Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo...

Ankara sana. Minä ymmärrän sen niin, että Jumalalla on lopulta kaikessa viimeinen valta. Jostain kumman syystä kaikki evankeliumin kuulleet ihmiset eivät ota sanomaa vastaan. Siitä voidaan toki syyttää ihmisiä ja heidän elämäntilanteitaan. Olemme surullisia ja suorastaan kiukkuisia Jumalalle siitä, että kaikki ihmiset eivät ole kuulleet evankeliumia ja silti Jumala vaatii uskoa. Mutta eiväthän kaikki kristityssä maassakaan asuvat ihmiset ole tasa-arvoisessa tilanteessa evankeliumin suhteen. Jeesus sanoi, että rikkaan on köyhään verrattuna paljon vaikeampi ottaa vastaan taivaan valtakunnan sanoma. Eivätkä kaikki taloudellisesti samalla viivalla olevatkaan ole aina samalla viivalla. Yksi nuori lähtee rippikouluun ja kuulee siellä sanoman, joka pysäyttää hänet. Toinen nuori jää pois, kun ei pääse samalle leirille kaverinsa kanssa tai sairastuu pahimmoilleen.

Nämä kaikki elämänkohtalot ovat Jumalan vallassa. Eikä meille jää mitään muuta mahdollisuutta uskoa, kuin että Jumala on oikeudenmukainen ja järjestelee palapelin paloja niin, että jokaisella on mahdollisuus. Onko järjestelmä tasapuolinen? En tiedä. Niin monimutkainen se järjestelmä on, että vastauksen tietää vain Jumala.

Uskotko kalvinistiseen käsitykseen, että Jumala valitsee vain tietyt ihmiset, jotka saavat mahdollisuuden pelastua?

[Nettipappi Marko]

Hei Stranger!

Olen vastaillut suurelta osin näihin jatkokysymyksiisikin edellisessä pitkään muotoon venyneessä "en tiedä" vastauksessani. Se kattaa pitkälti myös asiat, jotka osaan näihin jatkokysymyksiin sanoa. Tässä kuitenkin joitain lisäpohdintoja.

Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi.

Kun ensiksi tästä saisi jotenkin sellaisen kuvan, että toisista ihmisistä tehdään jo alkujaan sellaisia, että heillä ei ole edes mahdollisuutta pelastua...?  Vai onko kyse siitä, jos ihminen ei ota vastaan tai ole vastaanottavainen evankeliumille, niin hänestä muovaillaan "vihan astia" ja jos ihminen on vastaanottavainen, niin hänestä muovaillaan "arvokas astia"..?

Kyseinen raamatunkohta jättää hieman auki sen, mitä kaikkea sisältää se, että Jumala näyttää joidenkin ihmisten elämässä vihansa ja voimansa. Onko se myös merkki siitä, että he saavat iankaikkisen kadotuksen? Vai voisiko se tarkoittaa sitä, mitä tapahtui esimerkiksi sokeana syntyneelle:

     Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on
     syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä
     hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki."
     (Joh. 9:2-3)

Tämän ihmisen elämässä tuli julki Jumalan voima. Ja voidaan sanoa, että hänen elämänsä oli ainakin ennen Jeesuksen kohtaamista ollut "halpa astia". Sokea ei voinut elää ihan yhtä täysipainoista elämää kuin terve ja näkevä ihminen. Ja Jumala oli nähnyt tämän elämänkohtalon tarpeelliseksi jostain syystä, jotta hänen voimansa tulisi näkyviin. Ehkä halpa astia -vertaus tarkoittaa tätä, että Jumala on nähnyt hyväksi antaa erilaisia elämänkohtaloita tähän syntiseen maailmaan, jotta hän parhaalla mahdollisella tavalla paimentaisi ihmisiä taivaan kotia kohti. En tiedä.

Tästä näkökulmasta huolimatta on kuitenkin selvää, että osa ihmisistä on menossa kohti kadotusta - eli he ovat määrätty kadotukseen, niin kuin tuo kohta jatkuu. En silti usko, ettei heillä olisi mahdollisuutta kääntyä. He ovat sillä hetkellä kadotuksen alaisia, mutta voivat pelastua niin kuin kuka tahansa. Heistäkin sanotaan, että Jumala on kärsivällinen. Ymmärrän tämän kohdan, kun vertaan sitä toiseen selkeämpään kohtaan, joka on jo tuolla aikaisemmassa viestissäni:

     Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.
     Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan
     vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. (2. Piet. 3:9)

Kun tuosta saa sellaisen kuvan, että Jumalallakin on aktiivinen rooli..

Kyllä. Jumala nimenomaan on se, joka vaikuttaa uskon. Mutta nyt puhuinkin evankeliumin julistamisesta. Jumala vaikuttaa Sanansa kautta. Mutta entä jos kukaan ei julista? Tämä tehtävä on jätetty ihmisille.

     Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Mutta kuinka
     he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät
     ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä
     ole lähetetty? ... Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
     (Room. 10:13-15a, 17)

pitäisikö Jeesuksesta kertoa ihan kaikille joka paikassa? Vai vaikuttaako Jumala niin, että tulee voimakas tarve kertoa juuri jollekin tietylle henkilölle? Tai siis, että johdattaako Jumala ensin sen oikean ihmisen luokse antaen esim. sellaisen tunteen, että tälle ihmiselle olisi hyvä kertoa Jeesuksesta?

Olen itse aikoinani kipuillut kovasti tämän asian kanssa, koska yksityishenkilönä olen erittäin huono Jeesuksesta todistaja. Papin virassa lähestymistapa on aivan toinen. Erityisesti minua kiusasi tämä sana:

     Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät
     ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin
     sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.
     (2. Tim. 4:1-2)

Pitäisikö siis pistää silmät ja korvat tukkoon itseltä, ja paahtaa vain. Aina kun tapaa uuden ihmisen, niin evankeliumia peliin. Hyvä ja rohkea näkökulma olisi sekin - ja varmasti Jumalan sanaa tulisi kylvettyä, vaikka kylvömies karkottaisikin kuulijoita kauas. Silti en usko, että se ihan on tämän kehotuksen pointti. Kohta jatkuu:

     Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja
     hoida virkasi tehtävät. (2. Tim. 4:5)

Kehotus annettiin Timoteukselle, joka oli seurakunnan paimen. Hänen kuului hoitaa oikein työtään. Eräs raamatunselittäjä sanoi viisaasti, että sopiva ja sopimaton aika ei tarkoita sitä, että myös kuulijalle sopimattomaan aikaan pitää julistaa. Kyse on siitä, että hyvällä hetkellä pitää toimia, vaikka julistajalla ei oikein olisi sopiva aika. Ohje pitää suhteuttaa Paavalin toisiin ohjeisiin:

     Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. (Room. 12:15)

     Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain
     alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni
     ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla
     - onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut
     kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. (1. Kor. 9:20-22)

On hyvä osata julistaa viisaasti niin, että kuulija osaisi mahdollisimman hyvin ottaa sanan vastaan. Mutta toki samalla on rehellisesti tutkittava, että keskitynkö minä oikeasti etsimään ja rukoilemaan oikeaa hetkeä, vai käytänkö minä huonoa hetkeä hyvänä tekosyynä laiskuudelleni.

Uskotko kalvinistiseen käsitykseen, että Jumala valitsee vain tietyt ihmiset, jotka saavat mahdollisuuden pelastua?

En. Tummensit tietyt lauseet lainauksestani, mutta viimeisimmän tummennuksen jälkeen tulee niistä seuraava johtopäätös: "Eikä meille jää mitään muuta mahdollisuutta uskoa, kuin että Jumala on oikeudenmukainen ja järjestelee palapelin paloja niin, että jokaisella on mahdollisuus."

[Teepuna]

Kiitos vastauksista!

Mieltäni jäi askarruttamaan vielä muutama asia tähän aiheeseen liittyen..

Jos ajatellaan, että ihan jokaiselle ihmisille on annettu mahdollisuus pelastua, niin miksi Jumala valitsi vanhan testamentin aikana juuri Israelin kansan?

Ja toinen kysymys:
Matt. 22:14
Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.

Tuossa matt. 22:14 käytetään sanontaa monet, mutta ei kuitenkaan kaikki. Voiko siitä vetää johtopäätöksiä? Voiko ajatella, että monet tarkoittaa samaa asiaa kuin kaikki?

[Nettipappi Marko]

Moi vaan, Teepuna!

Jos ajatellaan, että ihan jokaiselle ihmisille on annettu mahdollisuus pelastua, niin miksi Jumala valitsi vanhan testamentin aikana juuri Israelin kansan?

Pari näkökulmaa tulee mieleeni. Ensimmäinen on vähän sellainen filosofistyyppinen pohdiskelu. Raamattu sanoo selvästi, että Jumala valitsi israelin omaksi kansakseen. Mutta teknisestihän se meni niin, että Jumala valitsi yhden ainoan ihmisen, josta hän teki itselleen omaisuuskansan. Jumalan rakkaudesta on sanottu, että se ei valikoi kohdettaan vaan luo kohteensa. Israelin suhteen näin tapahtui konkreettisesti. Mutta tähän valintaan liittyvien raamatunkohtien kautta siirryn toiseen näkökulmaan:

     Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne,
     valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen. "Ei Herra siitä syystä
     mieltynyt teihin eikä valinnut teitä, että te olisitte kansana kaikkia muita kansoja suurempi
     - olettehan kaikista kansoista pienin. (5. Moos. 7:6-7)

     Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa
     minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja
     pyhä kansani. (2. Moos. 19:5-6a)

Jälkimmäisen lainauksen viimeinen ajatus on mielenkiintoinen ja tajusin sen vasta nyt. Israelin kansaa sanottiin pappisvaltakunnaksi. Jerusalemin temppelissä palvelevat papit olivat ihmisiä, joilla oli oikeus lähestyä Jumalaa. Mutta papit olivat myös niitä henkilöitä, joiden kautta tavallinen kansakin sai lähestyä Jumalaa. Papit toimittivat uhreja kansan puolesta ja niiden ihmisten puolesta, jotka toivat uhrieläimet itsensä puolesta uhrattaviksi.

Israelin kansa oli Jumalan väylä ihmisten keskelle VT:n aikana. Juutalaiseksi saivat kääntyä myös muukalaiset, jos halusivat palvella Taivaan Jumalaa. Samoin kuin kristityksi saa kääntyä sekin, joka ei ole syntynyt kristityksi. Juutalaisten etuoikeus oli siinä, että heille oppi Jumalasta tuli lapsesta asti. Muukalainen ei voinut yhtä paljon kuulla Jumalasta. Mutta tässäkin asiassa on vain luotettava Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että keneltäkään ei oteta pois mahdollisuutta pelastumiseen.

Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. ... Tuossa matt. 22:14 käytetään sanontaa monet, mutta ei kuitenkaan kaikki. Voiko siitä vetää johtopäätöksiä? Voiko ajatella, että monet tarkoittaa samaa asiaa kuin kaikki?

Edelleen toistan edellisissä vastauksissani käyttämääni kohtaa. Raamattu sanoo erittäin selvästi:

     Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.
     Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan
     vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. (2. Piet. 3:9)

En näe siis mitään syytä, miksi pitäisi tuota mainitsemaasi Jeesuksen vertauksen loppukaneettia kääntää niin, että se sotisi tätä selvemmin sanottua kohtaa vastaan.

[Sara]

Hei!
Juttelin ystäväni kanssa uskonasioista ja tulimme tilanteeseen, jossa ystävä kertoi siitä, kun oli menettänyt uskonsa Jumalaan. Selvisi, että Johanneksen ilmestyskirjassa luvussa 7 esiintyneet sanat olivat vieneet hänen uskonsa (jakeet 2-4):

  Ja vielä näin yhden enkelin, joka nousi idästä kantaen elävän Jumalan sinettiä. Hän huusi kovalla äänellä noille neljälle enkelille, joille oli annettu valta hävittää maata ja merta:

"Älkää hävittäkö maata, älkääkä merta, älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin meidän Jumalalmme palvelijoiden otsaan."

Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin heimoista:

Tummalla korostettu kohta sai minutkin ajattelemaan. Onko tuohon Raamatun kohtaan painettu lukumäärä pelastuvista? Kuitenkin Jumala on luvannut pelastaa kaikki, jotka häneen uskovat.

Pystytkö avaamaan tätä Raamatun kohtaa, sillä asia jäi kiinnostamaan minuakin?

[Nettipappi Marko]

Hei Sara!

Ilmestyskirjan äärellä joudutaan usein tosi kinkkisiin kysymyksiin. Koska koko kirja on näky, eikä se puhu selkokieltä, sen tulkinta on välillä vaikeaa. Varsinkin niissä kohdissa, joissa viitataan tuleviin tapahtumiin, pitää olla terveellä tavalla aralla mielellä. Monet Raamatun ennustukset on kirjoitettu sellaisessa muodossa, että kukaan ei voi rintaäänellä julistaa, mikä niiden tarkka toteutumisen tapa on. Esimerkiksi Jeesuksen ristinkuolemasta ennustetaan, että ihmiset katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet. Ennustuksen kirjoittamisen aikaan ristiinnaulitseminen ei ollut tuttu teloitustapa, joten kukaan ei olisi tarkasti osannut sanoa, mitä se lävistäminen tarkoitti. Jälkikäteen se ymmärretään.

Tässä kysymässäsi kohdassa on sekä hyvin selkeitä että vaikeita kohtia. Kirjoitan, niin kuin minä tämän kohdan ymmärrän:

Jos kohta otetaan kirjaimellisesti, niin silloin pitää lukumäärän lisäksi huomioida se, että 144 000 ihmistä on koottu vain Israelin heimoista. Silloin kysymys ei ole, että onko tuossa lukumäärässä kaikkien pelastuneiden joukko, vaan eivätkö ketkään muut pelastu kuin juutalaiset? Ja Uusi testamentti julistaa ihan koko ajan, että pelastus on tarkoitettu myös pakanoille, ja sen saavat kaikki, jotka uskovat Jeesukseen.

Kun kyseinen kohta luetaan laajempana kokonaisuutena, siitä käy ilmi, että Johannekselle sanotaan asioita ja hänelle näytetään asioita. Se, mitä Johannes kuulee, on tämä:

     Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai
     sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin
     heimoista. (Ilm. 7:4)

Tämän jälkeen Johannekselle näytetään toinen asia:

     Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren,
     ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä
     kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he
     puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja
     Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään
     palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: - Pelastuksen
     tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella,
     hän ja Karitsa! (Ilm. 7:9-10)

Pelastettuja oli siis niin paljon, ettei niitä pystytty laskemaan. Tämä kertoo mielestäni sen, että kukaan ei voi määritellä, kuinka paljon taivaassa on ihmisiä. Vain Jumala osaa ne rajat vetää.

Myöskään juutalaisista sanotut lukumäärät eivät minun ymmärrykseni mukaan missään tapauksessa ole kirjaimellisia. Luku 12 on Raamatussa "ikuisen täydellisyyden" luku. Lukua 1000 käytetään puolestaan usein vertauskuvallisesti kuvattaessa määrittelemättömän suurta joukkoa tai määrää. Luvun 12 000 viesti on siis se, että puhutaan suuresta pelastettujen joukosta, jotka tulevat kustakin Israelin heimosta.

Harmi, että ystäväsi on kompastellut tämän raamatunkohdan kanssa. Hän itse asiassa taisi ymmärtää sen juuri päinvastoin kuin sen tarkoitus on.