Hei Asiastakiinnostunut,
Kysymyksesi ovat kovin filosofisia, eikä niihin ole yksiselitteisiä tai edes ympäripyöreitä vastauksia saatavilla Raamatusta. Kaikki vastausyritykset ovat enemmän tai vähemmän arvailua ja spekulointia. Niinpä spekuloin hieman.
Minun mielestäni Jumala leppoisalla tavalla leveilee luodessaan aurinkokuntia ja niiden tuhansien valovuosien päässä olevia kaukaisia tähtiä, jotka todellisuudessa saavat meidän aurinkommekin näyttämään joltain tuikulta. Silti ne valtavat luomukset näkyvät meille vain pieninä pisteinä. Asetelma kertoo Jumalan suuruudesta ja mahtavuudesta. Nykyisellä tekniikalla osaamme ihmetellä avaruuden laajuutta paljon enemmän, mihin Raamatun kirjoittamisen aikaan ihmiset pystyivät. Siksi tietyt raamatunkohdat saavat nykytieteen valossa aivan erityisen suurta syvyyttä. Miten valtava avaruus onkaan, sen kontrastina on kosmisesti äärettömän Jumalan rakkaus pientä ja mitätöntä ihmistä kohtaan.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.
(Ps. 8:4-5)
Mutta asuisiko Jumala maan päällä?
Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat
- miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut!
(1. Kun. 8:27)
Näin sanoo Herra: - Taivas on minun valtaistuimeni,
maa on koroke minun jalkojeni alla. Millaisen talon
te minulle rakentaisitte, millaisen asuinsijan?
Kaiken tämän on minun käteni tehnyt,
niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra.
Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä,
sanani alla arkaa. (Jes. 66:1-2)En tiedä, miksi Jumala on luonut avaruuden niin suureksi. Mutta kun on Kaikkivaltias, niin kai sitä voi käyttää panoksia yötaivaan koristeluunkin ihan suhteettomasti.
Salliiko Jumala sen, että ihminen käy kuussa ja kohta Marssissa? Onko Jumala antanut meille vain tämän maan eikä muuta? Ja onko syntiä asuttaa Mars?
Ja tekeekö ihmiskunta oikein valloittaessaan avaruutta, jos emme pysty pitämään huolta edes omasta maapallostamme? ( siis salliiko Jumala?)
Kristinuskoa syytetään tieteen vastustamisesta. Ja onhan meillä kirkkohistoriasta surullisiakin esimerkkejä siitä, miten uusia tieteellisiä läpimurtoja on julistettu jopa kirkonkiroukseen. Mutta tämä ei ole päälinja. Kristinuskon olemukseen kuuluu se, että Jumala vaikuttaa kaikkialla, mutta hän itse ei ole osa luomaansa maailmaa. Tiede ei astu väärälle maaperälle, kun se ihmettelee maailmankaikkeutta. Kaikki luomakuntaan kuuluvat asiat ovat vapaita tutkittaviksi - toisin kuin esimerkiksi panteistisissa uskonnoissa, joissa jotkut luonnonkappaleet tai -ilmiöt voivat olla pyhiä ja koskemattomia, koska ajatellaan, että jumaluus asuu niissä.
Täysin eri asia on sitten se, mitä tiede ymmärryksellään tekee ja saa aikaan. Tieteen nimissä ei ole lupa tuhota elämää, koska ihmisen tehtäväksi on annettu viljellä ja varjella luomakuntaa. Lisäksi nykytekniikalla on mahdollista myös puuttua elämän kulkuun tavoilla, jotka herättävät kovasti keskustelua. Onko oikein, että tulevaisuudessa kloonattaisiin ihmisiä? Tai että tehtäisiin geenimuuntelua, jossa ihminen ja eläin sekoitettaisiin? Tällaisia ja muita vastaavia vaikeita kysymyksiä voidaan esittää, eikä tiede voi siinä mielessä tehdä mitä vain. Mutta olemassa olevien asioiden tutkiminen ei ole väärin. Siksi ihminen voi aivan hyvin lentää Marsiin ja miettiä sen asuttamista, jos niin haluaa. Isompi kysymys on se, mitä itsekin pohdit. Jos ihminen ei osaa yhdestäkään planeetasta pitää huolta, auttaako se mitään, että yritetään uusiksi toisella planeetalla. Ja jos jostain löytyisi toinen sivilisaatio, niin ei mikään Raamatun ohje kiellä heidän kanssaan yhteydenpitoa. Lähetyskäsky saattaisi jopa velvoittaakin.
Onko taivas avaruuden takana ja avaruus, kuin valtava seinä maan ja taivaan välillä vain sen takia, että ihmiskunta ei pääsisi mekaanisesti (esim NASA raketilla taivaaseen)?
Itse ajattelen niin, että taivas ja Jumalan asuinpaikka on pikemminkin toinen ulottuvuus. Raamattu puhuu pahoista hengistä ja enkeleistä, jotka ovat tämän maailman kanssa tekemisissä koko ajan, vaikka heitä ei nähdä. Se minun mielestäni vaikuttaisi enemmänkin tämän elämän rinnalla vaikuttavalta ulottuvuudelta, jota ihmiset eivät havaitse. Siksi taivaaseen ei pääse millään raketilla, vaikka kuinka pitkästi avaruuden läpi yrittäisi taivaltaa.
