Lahkoista, kristinuskosta ja muustakin

[Elfslayer.]

Heippa Marko. Tänään pidit kirkossa mielenkiintoisen puheen, ja se herätti joitakin ajatuksia. Tämä ei siis varsinaisesti ole kysymys, mutta halusin vastata jollakin tavalla asioihin, joita sanoit.

Huom! Obs! En sano tätä siksi, että ihmiset lakkaisivat uskomasta Raamattuun ja kristinuskoon tai muutenkaan. Kaikenlainen pakottaminen uskomaan elämänkatsomuksellisiin asioihin on mielestäni väärin.

Sanoit, että joidenkin nimimerkkien kannattamat asiat tällä foorumilla täyttävät lahkon tunnusmerkit. Että valitaan vain tiettyjä kohtia Raamatusta, ja uskotaan niihin. Kuitenkin mielestäni luterilaisuus, kaikki kristinuskon eri suuntaukset ja jopa koko kristinusko täyttävät laajemmassa mittakaavassa samat tunnusmerkit.

Olemme luterilaisuudessa esimerkiksi valinneet, ettemme usko Vanhan Testamentin puhtaussäädöksiin emmekä niihin kohtiin Uudessa Testamentissa, joissa sanotaan, että uskon lisäksi pelastukseen tarvitaan tekoja (toki nämä voidaan selittää "parhain päin" niin, että oikeasti pelastaakin se usko, mutta alkuperäisen merkityksen arvelisin olevan eri). Olemme valinneet sen, ettei Jumala käske meitä hyökkäämään Venäjälle, vaikka Jumala käskeekin Vanhassa Testamentissa Israelia hyökkäämään muihin maihin, tappamaan viattomia ihmisiä siellä, vain koska nuo kansat ovat Israelin tiellä.

On monia erilaisia kristillisiä kirkkoja ja kaikki pohjaavat oppinsa Raamattuun (jotkut lisäksi myös muihin kirjoihin, mutta se on myös valinta muiden joukossa, kuten myöhemmin totean).

On myös valinta, että ylipäätään uskomme Raamatun Jumalan sanaksi ja vielä isompi valinta se, että se on Ainoa Totuus (tm). Tälle valinnalle ei ole juuri mitään muita perusteita, kuin että länsimaissa on pitkään ennenkin uskottu Raamattuun. Raamattu on ollut aikojen saatossa erilainen, siitä on poistettu osia ja siihen on lisätty osia. Kaikki on ihmisten kirjoittamaa ja taltioimaa. En näe kovin hyvää syytä uskoa asioihin vain, koska ne ovat Raamatussa, varsinkin jos järkisyyt ovat nimenomaan niitä vastaan.

En sano, että itse tietäisin jotenkin paremmin, se mihin uskon, on myös valinta ja sisältää myös älyllisiä ristiriitoja, koska on ristiriitaista uskoa hyvään Jumalaan ja ihmisten kärsimykseen (hyväksyn kyllä oman elämäni ja useimpien länsimaisten ihmisten kärsimyksen, mutta en voi hyväksyä nälänhätää, sotia, kidutusta...) ja on ristiriitaista uskoa, että Jumalan tahto tapahtuu välttämättä ja silti yrittää vaikuttaa ja rukoilla.

Halusin vaan sanoa.

[Nettipappi Marko]

Moi, Elfslayer!

Kiitos, että kirjoitit. Vaikka et suoranaisesti odottanut minun vastaavan, niin haluan vastata. Ensinnäkin kirjoitit mielenkiintoisia asioita. Toiseksi olisin jokatapauksessa laittanut tähän vähintään viestin: "Kiitos kirjoituksesta", jotta ketjun viimeinen viesti olisi minun kirjoittamani, enkä jatkuvasti ihmettelisi, miten täällä on yksi vastaamaton kysymys listoilla.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että kysymys Raamatusta on perususkomus. On muista uskomuksista ja arvoista riippumatonta, otetaanko Raamattu uskon perusteeksi vai ei. Samalla tavalla kuin sinä sanoit, että et oikein osaa hyväksyä sellaisia asioista Raamatusta, jotka ovat järkisyitä vastaan. Järkisyyt voivat olla yksi tällainen perususkomus. Ei ole mitään muuta uskomusta tai perustetta sille, miksi valitsee järkisyyt elämänkatsomuksensa pohjaksi. Se on "vain" valintaa.

Itselläni yksi perususkomus lienee logiikan vaatimus. Olen Tapio Puolimatkan kanssa täysin samaa mieltä siinä, että Raamatun vaikeidenkin kohtien kanssa joudun paljon pienempiin loogisiin ongelmiin kuin esimerkiksi tieteellisen maailmankuvan vaikeuksien kanssa. Siksi minulle Raamattu on paljon vakuuttavampi perususkomus kuin tiede.

Miten tällaiset uskomukset ja lahkot sitten liittyvät toisiinsa - sitä en osaa oikein itsellenikään määritellä. Ja missä menee perususkomuksen ja jostain toisesta uskomuksesta johdetun uskomuksen raja käytännössä - sitäkään en tiedä. Jonkun liikkeen määritteleminen lahkoksi on tuomarilaji. Sanojen merkitykset ovat pitkälti samoja, mutta joskus voi olla eroja sanan käyttäjän ja yleisen ymmärryksen välillä. (Esimerkiksi minun pitää itäsuomalaisena yrittää muistaa välttää sanaa "kehtaa", kun tarkoitan, etten viitsi tehdä jotain. Täällä kun tuo "kehtaaminen" liittyy häpeilemiseen.) Yksinkertaisuudessaan lahkon ja ei-niin-lahkomaisen kirkkokunnan ero on liikkeen laajuudessa, johtajuusnäkemyksessä ja käytännön elämän rajoituksissa. Tietyn rajan jälkeen liikettä aletaan kutsua lahkoksi.

Luterilaisessa kirkossa Raamattu on uskon ylin ohje. Kristilliset liikkeet eivät pidä Jumalan sanana joitain samalta ajalta olevia tekstejä, jotka nähdään harhaoppisiksi. Ja näin mennään eteenpäin. Mutta jos syntyy joku kristillinen liike, jonka jäsenet kieltävät Vanhan testamentin, ja pitävät sitä harhaoppisena, se on nykykielenkäytössä lahko. Kummatkin vetävät rajoja, mutta laajuutensa ja perinteisen ajattelun vuoksi luterilainen kirkko ei ole lahko. Sitä se kuitenkin oli vielä uskonpuhdistuksen aikaan.

Luterilaisessa kirkossa on selvä johtajuus: piispat ja kirkolliskokous päättävät kirkon asioista. Ja päätöksiä valvotaan ihan kurinpidollisin seurauksin. Mutta sitä ei vielä pidetä lahkona. Jos jossain liikkessä yksi ihminen muokkaa oppia ja vaatii itselleen ehdottoman arvovallan ja kurinpito-oikeuden, sitä puolestaan pidetään lahkona. Lopputuloksessa ei ole välttämättä suuria eroja, mutta tapa, jolla johtajuus ymmärretään, määritellään toisessa tapauksessa lahkoksi.

Luterilainen kirkkon on aika väljä - mielestäni liiankin - siinä, miten me opastamme ihmisiä elämään uskoaan oikein. Mutta siinä vaiheessa, jos jäsenille annetaan ohjeita, että punaisia vaatteita ei saa käyttää, eikä ajaa tietynmerkkisillä autoilla, niin ollaan taas menty nykykielen lahko-määritelmän puolelle.

Kun näitä piirteitä yhdistellään, saadaan hyvin stereotyyppinen lahko: pieni ryhmä, jossa johtaja määrittelee jäsenien elämää hyvin tarkasti. Ja yleensä vielä ajatellaan, että lahkojohtaja tekee sääntöjä, jotka vain hyvin löyhästi nousevat Raamatusta. Merkittävämpänä asiana on silloin johtajan arvovalta, ei Raamatun auktoriteetti.

Nämä määrittelyt mielestäni osoittavat sen, miten lahkon luokittelu riippuu kielen käyttäjän ja kuulojoiden yleisestä näkemyksistä. Kun itse viittasin, että jotkut mielipiteet alkavat täyttää lahkon piirteitä, nousi se niistä havainnoista, joita näiden edellä mainitsemien asioiden johdosta olin tehnyt. Asioiden sanojat edustivat a) erittäin pientä ryhmää b) taustalla oli vahva näkemys siitä, että oma tulkinta sanelee sen, mitkä Raamatun sanat ovat pyhiä ja mitkä eivät ja c) lisäksi loppupäätelmät asettavat jäsenille tiukkoja sääntöjä, jotka poikkeavat jyrkästi siitä, mitä kristillinen kirkko on yleisesti opettanut.

Nostit esille erilaisia esimerkkejä piirteistä, jotka mielestäsi täyttävät kristinuskossa lahkon määritelmän. Niitä on nettipapin palstalla käsitelty eri otsikoiden alla, joten en puutu niihin. Enkä usko, että tarkoititkaan niistä keskustelua herättää. Esimerkkisi olivat hyviä. Mutta niin kuin sanoin, kyseessä on nyt eniten kielellinen rajanveto siitä, mikä määritellään lahkoksi ja mikä ei. Kyllähän kristinusko esimerkiksi vetää todella tiukkoja rajoja: Jeesus pelastaa - ei kukaan muu. Mutta koska se raja on ollut avoimesti tiedossa 2000 vuotta, ja jäsenmäärällisesti mitattuna 35% maailman asukkaista on samaa mieltä, sitä ei pidetä lahkon piirteenä.