Hei Pellep orno!
Vastaus kysymykseesi riippuu pitkälti siitä, mitä kohtalolla tarkoitetaan. Näsäviisaasti voisi sanoa, että Raamattu puhuu kohtalosta muttei opeta kohtalosta. Tässäpä yritän kuvata niiden erot:
Ensinnäkin Raamattu käyttää kohtalo-sanaa, koska sellainen sana on olemassa ja Jumala puhuu ihmisille ihmisten kieltä. En ole tarkistanut mistään nykysuomen sanakirjasta tai vastaavasta, mutta käsitykseni on, että kohtalo sanana tarkoittaa jonkinlaista tulevaisuuteen liittyvää suurta linjausta tai loppupäätelmää. Kohtalo on jonkinlainen lopullinen päämäärä. Tässä muutama esimerkki eri puolilta Raamattua:
Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä
tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
(Luuk. 12:46)
Herra sallii vihollistenne lyödä teidät. Te hyökkäätte heidän kimppuunsa yhtenä joukkona,
mutta hajaannutte pakoon kaikkiin suuntiin, ja kaikki kansat kauhistelevat teidän kohtaloanne.
(5. Moos. 28:25)
Uskollinen Jumalani, sinä kuljet edelläni ja annat minun nähdä, mikä on vihollisteni kohtalo.
(Ps. 59:11)
Raamatussa puhutaan siis kohtalosta. Mutta ei siinä merkityksessä, josta siitä joskus kuulee puhuttavan. Kohtalo ei ole joku kasvoton voima, joka määrää ja hallitsee ihmistä. Raamatussa korostetaan usein, miten kohtalo on Jumalan vallassa:
Unen selitys on tämä, kuningas, ja se on Korkeimman päätös herrani ja kuninkaani
kohtalosta... (Dan. 4:21)
Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. Herra antoi
Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut. (Job 42:10)
Herra on teille armollinen ja kääntää teidän kohtalonne. Hän kokoaa teidät jälleen yhteen
niiden kansojen joukosta, joiden sekaan hän on teidät hajottanut. (5. Moos. 30:3)
Myös ihmisellä on jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa kohtaloonsa. Ei niin, että hän itse voisi sen säätää, koska Jumalan kädessä se on. Mutta ihmisen valinnat voivat vaikuttaa siihen, miten Jumala näkee hyväksi ohjata kohtaloa:
Omilla iljettävillä teoillasi ja omalla irstaudellasi sinä olet valmistanut kohtalosi, juoksemalla
himoissasi vieraiden perässä ja rypemällä heidän epäjumaliensa edessä. (Hes. 23:29b-30)
Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle
varannut. (Job 20:29)
Sinä olet ylpeydessäsi noussut Taivaan Herraa vastaan ja antanut tuoda eteesi hänen
temppelinsä astiat, ja sinä ja sinun ylimyksesi, vaimosi ja hovisi naiset olette juoneet niistä
viiniä, ja sinä olet ylistänyt hopeisia ja kultaisia, pronssisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia,
jotka eivät näe eivätkä kuule eivätkä mitään tiedä. Mutta Jumalaa, jonka kädessä on sinun
elämäsi ja kohtalosi, sinä et ole kunnioittanut. ... Jumala on laskenut sinun kuninkuutesi
päivät ja tekee niistä lopun. (Dan. 5:23, 26b)
Saarnaajan kirjassa on joitain kohtia, jotka antavat vaikutelman, että kohtalo on sittenkin joku kasvoton voima, johon ei liity mitään Jumalaa:
Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin
jäänyt mitään. (Saarn. 5:13)
Vielä tämän minä havaitsin auringon alla: Juoksu ei ole nopeiden vallassa eikä sota
sankareiden, ei leipä viisaiden, ei rikkaus kyvykkäiden eikä menestys älykkäiden. Kaikki
on ajan ja kohtalon vallassa. Ihminen ei tiedä aikaansa niin kuin eivät kalatkaan, jotka
tarttuvat verkkoon, eivätkä linnut, jotka takertuvat paulaan. Niiden tavoin joutuu myös
ihminen saaliiksi, kun hänen hetkensä koittaa. (Saarn. 9:11-12)
Saarnaajan kirjalle tehdään kuitenkin suurta vääryyttä, jos tulkitaan niin, että kirjoittaja yrittää jättää Jumalan pois kohtalon määritelmästä. Hän itse kaikkien pohdintojensa päätteeksi sanoo:
Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.
Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin
hyvistä kuin pahoista. (Saarn. 12:13-14)
Ollaan kohtalosta mitä mieltä tahansa, kohtaloakin suurempi valta on Jumalalla.
