Keitä "Israel" nykyään tarkoittaa?

[Ville K]

Aihe jaettu Hesekieliä käsittelevän aiheen alta omakseen. Marko

Terve taas Marko!

Minulle nousi lisää ehkäpä visasia kysymyksiä tästä samaisesta kirjasta. Ensin aloitellaan helpolla ja sitten kysyn jotain vaikeampaa:

1) Lukiessani nousi mieleeni kysymys, johon voisi antaa 16 sivun vastauksen, eli kun puhutaan Israelista ja israelilaisista tarkoitetaanko heillä kristittyjä yleensä vai ainoastaan israelilaisia? Vai riippuuko se kontekstista?

2)Sitten muutamia ongelmallisia kohtia:
   i) Hes 37:12 Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. [Jes. 26:19]   
    Onko kysymys ylösnousemus profetiasta, joka kohtaa uskovia vai jostakin muusta? kohdan selventämiseksi kannattaa, niinkuin aina, lukea konteksti.
   ii) Muistaakseni jossakin Mooseksen kirjassa (2?) oli luettelo, mitä ei saanut syödä ja uhriliha oli yksi niistä. Hes. 39:17-> kertoo, kuinka eläimet syövät uhrilihaa Jumalan käskystä. Joten mietin, että koskevatko Mooseksessa ilmitulleet säänökset vain ihmisiä?


Kiitoksia jälleen.. Tässä taas Sinulle hieman iltapuhdetta!

[Nettipappi Marko]

Jepu jee, pistit taas hyviä Ville...

Tämä on vain pikainen ilmoitus siitä, että olen lukenut viestisi. Ne eivät edelleenkään olleet onneksi pahimmasta päästä. Niihin vastaaminen vain saattaa kestää.

Israel kysymys nimenomaan kestää vähän aikaa kirjoittaa, eikä juuri nyt ole aikaa ... Sori. Tulee siis viiveellä.

Kysymyksesi hautojen aukaisemisesta ja siihen liittyvästä profetiasta vaatii minulta asiaan paneutumista. Tulee siis viiveellä...

Mutta jotain sentään jo nyt. Eli uhrisäädökset kyllä koskevat vain ihmisiä. Tässä lintujen uhrilihansyöminen tarkoittaa sitä, kun Israelin kansa saa kostettua vihollisilleen. Kuolleista vihollisista puhutaan vertauskuvallisesti uhrina, joka jää tietenkin lojumaan taistelukentille. Ja taivaan linnuthan siellä ensimmäisenä ovat paikalla. Huomaat että koko luku puhuu viholliskansan, Gogin, tuhosta. Taivaan lintujen uhrijuhlat on yksi vertauskuva tästä tapahtumasta.

[Nettipappi Marko]

No niin, Ville, nyt sorvin ääreen.

Itse asiassa kun tarkemmin mietin, ei minun tarvitsekaan kirjoittaa känsät sormissani näihin kysymyksiin vastauksia. Yritän ensin yksinkertaisilla vastauksilla. Kysy lisää, jos ne eivät aukaise riittävästi.


1. Kysymyksesi israelilaisista

Roomalaiskirjeessä on kaksi mielenkiintoista kohtaa:

"Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä." (Room. 2:28-29)

"Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: "Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi." Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset." (Room. 9:6-8)

Paavalin sanat sisältävät siis sen näkökulman, että sydämeltään ympärileikattu ihminen, eli Kristukseen uskova, kuuluu Jumalan valittuun kansaan. Ei siis fyysiseen Israeliin tai juutalaisiin, vaan uuden liiton israeliin. Kun siis luemme Vanhaa testamenttia, saamme lukea Jumalan lupaukset oman kansansa huolenpidosta ja johdatuksesta myös omalle kohdallemme. Sitä vastoin monet ennustukset koskivat fyysistä Israelia, ja ne toteutuivat omana aikanaan, joten ne kuuluivat tietenkin heille. Rajanveto ei ole aina helppoa, mutta mielestäni tässä menee karkea raja.


2. Kysymys Hes. 37:12 tiimoilta

Tämä ei ole ylösnousemusprofetia. Israelin kansa vietiin Babylonian pakkosiirtolaisuuteen n. 587 eKr. Pakkosiirtolaisuuteen ja orjuuteen joutunut kansa kuvaa itseään kuivuneiksi luiksi (Hes. 37:11). Hes. 37 kuvaa sitä, kuinka Jumala elvyttää kuolleet luut. Kysymäsi jae liittyy tähän ennustukseen, joka kuvaa sitä, kuinka Jumala kutsuu kansan takaisin pakkosiirtolaisuudesta ja antaa heille jälleen sen maan, josta heidät väkisin vietiin. Kansa vapautuikin n. vuonna 538 eKr.

Jos kyseiselle kohdalle halutaan etsiä joku hengellinen tulkinta, se on pikemminkin kuvaus siitä, kuinka syntinen ihminen saa Kristuksen tähden vapauden synnin orjuudesta. Ylösnousemukseen kohta ei oikein väkivallatta istu.



3. Kysymys Hes. 39:17-

Tähän jo vähän vastailinkin. Kuitenkin sellaisen tarkennuksen teen edellisen vastaukseni jälkeen viisastuttuani, että Gog ei ole kansa, vaan Magogin maan hallitsija. (Jos olisin itsekin lukenut kontekstin huolella, niin sieltähän se olisi silmille hypännyt.)

[MaryMagdalene]

Kivaa.

Mutta elä sie NettiSagu kummiskaan lähde sille korvausteologialinjalle, joka tuolla Saksanmaalla lut. (ääri)puhdasoppisuuden ja valistuksen jälkiseurauksena keksittiin (tosin sen opin juuret ovat varmaan jo paratiisin lankeemuksen ajoissa). Eli että Raamatun lupaukset kuuluvat nyt kristilliselle kirkolle.

Vielä se Uuden Testamentin Paavali, joka luki rabbiinijuutalaisen oppineisuutensa roskaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla, kirjoitti ja selitti roomalaisille (koko kirje mutta erittäin 11. luku), mikä se juutalaisten asema Kristuksen tulon jälkeen oikein on ja mitä ihmeen virkaa heillä olisi pelastushistoriassa. Ja Sakarjan kirja (12. ja 14. luku) puhuu omaa kieltään siitä, miten Messias tulee näkyväksi juutalaisille. Mutta ketään heistä ei pakoteta...

Kyllä Hesekielin kuolleilla luilla on sanoma Israelille nykyäänkin (ei tarkoita maata eikä mitään poliittista). Ensin kootaan luut yhteen, sitten niihin rakennetaan liha, sitten jänteet, sitten vedetään ylle nahka ja lopuksi koko hoito tulee eläväksi. Jokin salattu tarkoitus, joka ei riipu omasta hyvyydestä tai viisaudesta tai hurskaudesta vaan armovalinnasta, Jumalalla on maailmanhistoriassa sille, että juutalainen kansa on edelleen elossa. Sillä on oma tärkeä tehtävänsä pelastushistorian ja evankeliumin loppuun saattamisen välikappaleena. Samoin kuin meillä ei-juutalaisilla 'villioliivipuun oksilla'.

Välistä meiltä unohtuvat uskomme juutalaiset juuret - se että Jeesus oli juutalainen ja Raamattu on juutalainen kirja. MUTTA EI VAIN SITÄ. 

Israelissa muuten Messias-Jeesus on ilmestynyt monille rabbeille ym. ja he ovat alkaneet uskoa häneen. Tämä on ollut tarpeen, kun juutalaisilla Israelissa on se haittapuoli, että se ympäristö on suuressa määrin suljettu kristilliseltä sanomalta. Kun he kuulevat sanan kristity, monille heistä tulee (ei perusteetta) mieleen Hitler.

Chillaillaan, t.
MaryMagdalene

[Nettipappi Marko]

Vielä pari ajatusta lisää edellisiin juutalaisia ja kristittyjä koskeviin ajatelmiini. Tulihan tästä vähän pitkä, mutta ...


Raamatun punainen lanka kertoo Jumalan pelastussuunnitelmasta, joka on toteutunut historiassa ja erityisesti Jeesuksessa. Siihen voidaan sijoittaa erilaisia rajapyykkejä seuraavasti:

1. luominen
Maailma luotiin, ihmiselle annettiin elämä ja tehtävä Jumalan yhteydessä.

2. syntiinlankeemus
Ihmisen rikkomus ja ero Jumalasta (karkotus paratiisista)

3. Jumalan laki ja profeetat
Usein selitetään, että tässä keskeistä on 10-käskyä, jotta ihminen voisi niitä noudattamalla pelastua. Mutta koska se ei onnistunut, Jumala lähetti Jeesuksen. EI NÄIN!!! 10-käskyä on elämän ohje kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Ja Jeesus ei ole mikään hätävarasuunnitelma, vaan ennen maailman luomista suunniteltu pelastus.
- Keskeistä on se, että Jumala erotti juutalaisen kansan omaksi kansakseen, joka varjeli Abrahamille annetun lupauksen ja Mooseksen kautta saadut säädökset, jotka julistivat Jeesuksesta.
- Keskeistä oli Jumalan tekemä liitto ja lupaukset ympärileikkauksessa. Temppelipalveluksessa kohdattiin Jumala ja uhritoimituksissa julistettiin syntien anteeksiantoa. (Ja tämä ei koskenut vain juutalaisia, vaan kaikkia, jotka kääntyivät ja ottivat ympärileikkauksen.)
- Profeetat julistivat tämän ohessa, että kaikki tämä oli vain esikuvaa ja valmistelua sille, mitä tuleman piti.

4. Jeesus
Juutalaisen kansan varjelemat lupaukset ja säädökset toteutuivat Jeesuksessa. Temppelin sijaan tuli Jeesus. Useiden uhrien tilalle tuli yksi ainoa uhri. Ympärileikkauksen tilalle tuli kaste. Jeesus tuli ennen kaikkea juutalaisia varten, koska heille oli annettu myös ennustukset. Mutta nyt lupaukset liittyvät Jeesukseen. Ja samoin kuin pakanoiden kääntyminen oli mahdollista vanhassa liitossa, niin samoin se on uudessa liitossa.


Jumalan toive oli, että ihminen ei lankea syntiin. Mutta hän tiesi, että näin käy, joten hän oli suunnitellut pelastuksen Jeesuksessa. Samoin Jumalan toive oli, että juutalaiset ottaisivat vastaan Jeesuksen. Mutta näin ei käynyt. Ja tämäkin oli hänellä tiedossa. Kristinusko ei ole joku sivujuonne ja B-suunnitelma, johon Jumala on turvautunut siksi, että hänen ensimmäinen ajatuksensa ei toteutunut. Vanha testamentti tähtää koko ajan Jeesukseen ja Messiaan tuomaan pelastukseen. Jo VT lupaa kaikille kansoille tulevan pelastuksen Jeesuksessa. Idea on siinä, että tällä suunnitelmalla tähdätään kaikkien maailman ihmisten pelastamiseen.


Siksi Uusi testamentti puhuu juutalaisista ja pakanoista ("kreikkalaisista") samanarvoisina.

     Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta
     kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen
     Herran nimeä, pelastuu." (Room. 10:12-13)

     Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala?
     On toki, kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he
     uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat. (Room. 3:29-30)

     Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi
     ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa
     Henkeä. (1. Kor. 12:13)

     Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei
     barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. (Kol. 3:11)


Vanhan testamentin aikana juutalaisten kansalle oli annettu niin tarkat elämisen ohjeet, että niiden avulla lupaukset säilyivät hyvin ja muuttumattomina. Siksi lupaukset koskivat juutalaista kansaa. Ja siksi pelastussanoma kulki kansan mukana. Kuka tahansa sai kääntyä kansan jäseneksi, niin kuin nykyään kuka tahansa saa uskossa ja kasteessa kääntyä kristityksi.

Uuden testamentin aikana Jeesuksen myötä uhripalvelus ja kansaan sisältyvät lupaukset laajentuivat. Yksi ainoa uhri riittää, eikä useita uhreja enää tarvita. Samoin yhtä kansaa ei tarvita enää lupauksien säilyttämiseen, koska ne täyttyivät Jeesuksessa. Lupaukset sisältyvät nyt Jeesukseen.

Koska Jumalan pelastussuunnitelma on kulkenut näin eteenpäin, ovat Jeesuksessa voimassa myös ne VT:n lupaukset, jotka eivät vielä Vanhan liiton aikana toteutuneet juutalaisessa kansassa, tai jotka ovat ikiaikaisia lupauksia. Raamattu sanoo selvästi, että myös pakanakristityt saavat omistaa Abrahamille (eli juutalaisille) sanotut lupaukset.

     Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä
     Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te
     olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu. (Gal. 3:28-29)

     muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman
     ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät
     Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. (Ef. 3:6)

Juutalaiset ja pakanat ovat samanarvoisia. Kummatkin ovat Jumalan lapsia ja valittua kansaa, kun uskovat Jeesukseen. Roomalaiskirjeen 11. luku puhuu paljon siitä, miten juutalaiset ovat edelleen rakas kansa Jumalalle. Jos he eivät kuitenkaan usko Kristukseen, ei juutalaisen kansan jäsenyydestä ole heille mitään hyötyä. Siksi Paavali puhuukin todellisesta valittuun kansaan kuulumisesta sen mukaan, mistä on hyötyä. Tässä aikaisemmin lainaamani jakeet uudelleen.

     Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka
     on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja
     oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen
     juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä. (Room. 2:28-29)

     Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki
     Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: ”Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan
     sinun lapsiksesi.” Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että
     jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset. (Room. 9:6-8)

En tunne tarkemmin MaryMagdalenen mainitsemaa puhdasoppisuuden ajan korvausteologiaa. Raamattu kuitenkin puhuu selvästi siitä, miten Kristus on pelastussuunnitelman tärkein lenkki. Samoin yhtä selvästi sanotaan, että Kristuksen tähden juutalaisuuden ja pakanuuden ero on hävinnyt pelastuksen suhteen. Ja edelleen selvästi sanotaan, että Jeesukseen uskovat omistavat samat lupaukset kuin Abrahamin jälkeläiset eli juutalaiset.

Roomalaiskirjeen 11. luku puhuu kyllä juutalaisten erityisestä tehtävästä myös uuden liiton aikana. Se on hieno tehtävä, mutta se tehtävä on myös muilla kansoilla. Eli tehtävä olla todistamassa Kristuksesta. Juutalaisten todistajan lausunto on vain tehokkaampi kuin pakanoiden, sillä se on suuri ihme. Paavali kirjoittaa, että kun juutalaiset kääntyvät uskomaan Jeesukseen omana Messiaanaan, sillä todistuksella on suuri painoarvo. Sanoma Jeesuksesta levisi näet pakanoille nopeasti juuri siksi, että juutalaiset hylkäsivät sanoman Jeesuksesta. Valitulla kansalla oli etuoikeus kuulla sanoma ensimmäisenä, mutta he eivät ottaneet sitä vastaan. Roomalaiskirjeessä Paavali iloitsee jo etukäteen siitä, mitä tapahtuukaan sanoman teholle siinä vaiheessa, kun juutalaiset myös itse alkavat uskoa Messiaaseen.

[utelias]

Moi.

Kiva nostaa 7 vuotta vanhaa aihetta ylös mutta kun tämä liittyy kysymykseeni.

Onko nykyinenkin Israelin kansa jitenkin erityisasemassa Jumalan silmissä vai onko tässä menty tai menossa metsään kun joka puolella eri seurakunnissa kuulee puhuttavan Israel-illoista tai muuten ihannoidaan Israelia? Itseäni häiritsee kun Paavali tosiaan sanoo että ei ole eroa juutalaisella ja kreikkalaisella.

[Nettipappi Marko]

Hei Utelias!

Tämä Nettipapin palsta on idealtaan sellainen, että ei pidä ollenkaan arkailla ottaa puheeksi vanhojenkaan viestiketjujen aiheita. Päinvastoin jatkokysymyksiä eri aiheista pitääkin esittää, kun asia alkaa mietityttää.

Itse ymmärrän asian niin, että Israelin kansalla toisaalta on erityisasemassa ja toisaalta ei ole.

Aivan selvä erityisasema juutalaisilla on siksi, että Jumala teki Abrahamista kansan, johon syntyi luvattu Messias. Israelilla oli tehtävänä kantaa lupausta koko maailman pelastajasta, ja pysyä Jumalan liitossa. Sen vuoksi heillä oli Jeesuksen elämän aikaan erinomainen etulyöntiasema muihin kansoihin nähden. Heillä oli vuosituhantinen perinne, Jumalan Sana ja lupaukset. Heillä oli parhaat edellytykset ymmärtää, mitä tapahtuu:

     Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen
     ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän
     on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen
     ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä
     lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty
     Jumala, aamen! (Room. 9:4-5)

Silti he eivät osanneet tätä etulyöntiasemaa hyödyntää, vaan hylkäsivät Jeesuksen. Kuten itsekin kysymyksessäsi viittasit, heillä ei ole pelastuksen suhteen ole puolestaan mitään etulyöntiasemaa.

     Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen,
     orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa
     Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)

Kaikkein vaikein tässä aihepiirissä on mielestäni se, onko Jumalan suhtautuminen israelia kohtaan kuitenkin kansana erilainen muihin kansoihin verrattuna.

     Jesaja sanoo vielä rohkeammin: - Ne, jotka eivät minua etsineet,
     ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua
     kysyneet. Israelista hän sen sijaan sanoo: "Päivästä päivään olen
     ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti."
     Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki!
     Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin
     heimoa. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin
     on valinnut. (Room. 10:20-11:2a)

Raamatun lehdiltä käy ilmi, että aivan erityisesti Jumala kantaa huolta kansasta, jonka hän on jo vanhan liiton aikana valinnut omakseen. Monet Israel-piirit muistavat usein mainita kohdan:

     Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja
     isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
     Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun
     nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan
     niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,
     ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman
     kansoille." (1. Moos. 12:1-3)

Roomalaiskirjeen 11. luku käsittelee sitä, kuinka juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, ja se palveli sitä, että pakanakansat saivat paremmin mahdollisuuden kuulla hänestä. Samassa yhteydessä puhutaan myös siitä, että Jumalan antama kutsu ei vanhene. Israel on Jumalan kutsuma kansa, vaikka sen tehtävä ei olekaan enää olla Jumalan liiton kantaja ja pelastuksen välittäjä:

     Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa,
     teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus,
     joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää
     siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on
     tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on
     pelastuva, niin kuin on kirjoitettu:
     - Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa
     jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. Ja tämä on
     minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois
     heidän syntinsä. Evankeliumin torjuessaan he ovat
     Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan
     perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden.
     Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.
     (Room. 11:25-29)

Paavali kirjoittaa siitä, miten evankeliumin torjumisen näkökulmasta juutalaiset ovat Jumalan vihollisia, mutta aikanaan tapahtuneen valinnan vuoksi Jumalalle rakkaita. Tämän sanon aika varovaisesti, kun puhutaan ihan vain omasta mielikuvastani ja tulkinnastani. Käytän esimerkkinä Jeesusta ja opetuslapsia:

Jeesus kutsui 12 apostolia, ja heille kaikille annettiin samat tehtävät ja kaikilta vaadittiin samat velvollisuudet. Mutta Raamattu kertoo, että yksi opetuslapsista oli Jeesukselle rakkain. Uskon, että se on Jeesuksen ihmisyyden puolelta tuleva kiintymys opetuslapsi Johannekseen, joka oli joukon nuorimpia ja ilmeisesti jopa Jeesuksen sukulainen. Se ei ollut väärin muita opetuslapsia kohtaan. Jeesus ei kohdellut ketäin kaltoin, mutta hän oli ystävänä kiintynyt eniten Johannekseen. Perimätiedon mukaan Johannes oli myös ainoa, joka ei kuollut marttyyrikuolemaa.

Nykyisin kaikki kansat ovat samassa asemassa, mutta Jumala ei ole silti peruuttanut antamaansa kutsua. Hän loi Abrahamista kansan, ja ehkä voisi (inhimillisiä tunteiden kuvauksia käyttäen) sanoa, että kiintyi siihen. Juutalainen kansa on historiansa aikana saanut aika kovaa kuritusta. Ehkä Jumala on halunnut ojentaa kätensä aivan erityisesti "uppiniskaista kansaa kohtaan", ja kutsua Jeesuksen tuntemiseen aika kovallakin kädellä. En tiedä. Nämä ovat vain omia pohdintojani. Mutta näiden kautta minä osaan parhaiten hahmottaa jonkinlaisen tasapainon Israelin aikaisemman merkityksen ja nykyisen merkityksen välille.

Paavali kantoi aivan erityisesti huolta Israelin pelastumisesta, vaikka oli pakanoiden apostoli. Ei ole missään tapauksessa väärin, että me kannamme myös huolta Israelista. Edellä mainitussa kohdassahan käy ilmi, että jonkinlainen maailman lopun rajapyykki Israel on. Eikä ole väärin kantaa erityisesti huolta omasta kansastaan.

Mutta aivan erityisesti kannattaa kantaa huolta kristityistä - mitä kansaa he edustavatkaan. VT:n lupauksiin kuului, että niitä, jotka siunaavat Israelia, niitä Jumala siunaa. Mutta UT:ssa sama asia sanotaan myös kristityistä:

     Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen
     tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää
     palkkaansa vaille. (Mark. 9:41)

     Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut,
     ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen,
     joka on minut lähettänyt. Joka ottaa profeetan
     vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan
     palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi,
     että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle
     kuuluvan palkan. Ja joka antaa yhdellekin näistä
     vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi,
     että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei jää
     palkkaansa vaille. (Matt. 10:40-42)