Morjens, Vierailija!
Toukokuun kiireissäni en ehtinyt vastaamaan kysymykseesi ennen koulujen loppumista. Etkä varmaan enää kesän aikana tarvinnut esitelmän tekoon keskittyä. Joten vastaukseni toivottavasti auttaa jotakuta seuraavaa esitelmän tekijää. Ja ovathan eettiset kysymykset aina mukavia pohdittavia, vaikka ei esitelmän kimpussa puurtaisikaan. Pahoittelen silti vastauksen viipymistä.
Eettisten kysymysten kohdalla aloitan monet vastaukset samoilla sanoilla. Niin tälläkin kertaa: Kirkko ei ole ottanut mitään virallista kantaa moniinkaan eettisiin kysymyksiin. Katolisella kirkolla on paljon tarkempi normisto kuin meillä luterilaisessa perinteessä. Voin siis antaa vastauksen sen mukaan, kuinka itse olen Raamatusta ymmärtänyt.
Eräs varttuneempi seurakuntanuori sanoi lausahduksen, jonka allekirjoitan erittäin mielelläni. "Jumala ei yritä muuttaa yhteiskunnan järjestelmiä vaan ihmisiä niiden järjestelmien sisällä." Toki aina löydetään poikkeuksia tästä säännöstä, mutta perusperiaatteena se on erinomainen. Jumalan tapa toimia näyttää olevan päämäärän neuvominen, ei menetelmien tarkka selostaminen. Ja siksi joissain asioissa Raamatun historiassakin on erilaisia toimintatapoja.
Raamattu antaa siis usein yleisiä ohjeita, joilla voidaan elää viisaasti omassa kulttuurissa. Alaikäisten seurustelu ja kihloihin meneminen sekä avioituminen on mielestäni juuri tällainen asia. Raamatun aikoina tytöt saattoivat mennä naimisiin hyvin nuorina, jopa 11-13-vuotiaina. Maria oli todennäköisesti korkeintaan 15-vuotias, kun hän synnytti Jeesuksen. Kirkon historiassa häntä on arvostettu erittäin korkealle ja pidetty esimerkillisenä ihmisenä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nykyään olisi ihannoitavaa mennä noin nuorena naimisiin. Se oli silloisen yhteiskunnan hyväksi havaitsema tapa. Nykyisin on todettu, että on parempi toimia toisin. Yhteiskunnassa on laki, joka estää ihmisiä menemästä naimisiin alaikäisinä. Lisäksi on laki, joka suojelee alle 16-vuotiaiden seksuaalista koskemattomuutta. Kirkolla ei siis ole mitään erityistä syytä vastustaa tällaisia lakeja. Merkitystä on sillä, että kunkin yhteiskunnan sisällä kristitty elää Raamatun ohjeiden mukaan. VT:n ja Jeesuksen aikana Raamatun mukaista olisi ollut mennä vaikka nuorenakin naimisiin. Nyt Raamatun mukaista on kunnioittaa 18-vuoden ikärajaa.
Nämä vastaukseni liittyvät eniten naimisiin menemiseen. Se johtuu siitä, että Raamatussa ei suoranaisesti käsitellä seurustelua ja kihlausta. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että ne eivät ole suoranaisesti mitään muutoksia aiheuttavia elämänmuotoja. On yksin eläviä ihmisiä ja on naimisissa olevia. Seurustelu ja kihlaus ovat yksin elävän ihmisen aikeita, suunnitelmia ja päätöksiä siirtyä siihen toiseen elämänmuotoon. Mutta varsinaisesti muutosta ei ole vielä tapahtunut, vaikka tottakai se ajatusmaailmassa on jotain ihan erilaista verrattuna ihmiseen, joka ei edes seurustele.
Raamattu ei siis ole nähnyt tarpeelliseksi määritellä erityisiä ikärajoja sille, milloin saa tutustua ihmisiin miettiäkseen, aikooko mennä naimisiin tämän kanssa. Tai milloinka on sopiva ikä mennä kihloihin ja sillä tavoin luvata toiselle, että naimisiin mennään.
Minä pidän kristillisenä ja raamatullisena sitä, että seurustelu ei ole koskaan vain hyödyn ja nautinnon tavoittelua. Seurustelun idea on nimenomaan tutustua toiseen, jotta voi tietää, haluaako tämän kanssa naimisiin. Kihlaus ei ole vain kiva riitti, vaan lupaus naimisiin menemisestä. Tässä valossa jokainen kristitty voi itse mielessään miettiä, mikä on sopiva ikä seurustella ja mennä kihloihin.
Sanoit tekeväsi esitelmää seksuaalisesta etiikasta. Tässä vastauksessani olen keskittynyt lähinnä seurusteluun sen avioliittoon tähtäävän päämäärän näkökulmasta. Seksuaalisuutta en käsittele erikseen, koska niistä löydät paljon materiaalia
Etiikan esitelmät -viestin seksuaalietiikkaa koskevista linkeistä. Erityisesti käsittelen asiaa otsikossa
Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto.
