Moi moi, Minuuttivalssi!
Otan lainaamasi kohdan hieman laajemmin:
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä,
ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen,
mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän
voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
(Matt. 16:24-26)
Ristin kantaminen on nykyisessä kielessä saanut varmaan aika monenlaisia tulkintoja. Joka tapauksessa ilmaus on niin kuvainnollinen, että jokaiselta ilmauksen käyttäjältä pitäisi erikseen kysyä, mitä hän kulloinkin tarkoittaa, kun puhuu "ristin kantamisesta". Toisaalta joku voi puhua oman elämänsä ankeudesta, rajoitteista tai tylsyydestä: "kun on tämäkin risti kannettavana..." Toinen saattaa sanoa vaikka jostain tuttavastaan: "Se nyt on sellainen risti ja riesa koko mies." Jeesuksen sanat on siksi helppo kuulla siinä sävyssä, missä itse on sanontaa tottunut käyttämään.
Rohkeasti väitän, että Jeesuksen aikana ristin kantamisella tarkoitettiin kuitenkin vain yhtä asiaa:
Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi,
heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan,
yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. (Joh. 19:17-18)
Jeesus ei käyttänyt mitään puolihuolimatonta kielikuvaa, kun hän totesi, että hänen opetuslapsekseen haluavan on otettava oma ristinsä ja seurattava häntä. Ristiinnaulitseminen oli niin raaka teloitustapa, että siitä ei ollut sopivaa puhua missä sattuu. Roomalaisten miehittäjien tekemät edellisen viikon teloitukset eivät olleet coctail-kutsujen kuuma aihe. Jeesus ei käytä pelkästään äärimmäisen vahvaa kuvaa, vaan hänen sanansa saattoivat jopa herättää pahennusta. Jeesuksen seuraaminenko muka vaatisi ihmiseltä vapaaehtoista kidutuskuolemaan suostumista?
Ajatus ei ole siinä, että jokaisen kristityn on löydettävä tilaisuutensa tulla ristiinnaulituksi. Jeesus kantoi ristinsä siksi, että se oli hänen tehtävänsä. Jos hän ei olisi ollut valmis kantamaan ristiään ja kuolemaan, hän olisi pelastanut oman elämänsä, mutta tuhonnut koko Jumalan suuren suunnitelman ihmiskunnan pelastamiseksi. Pilatuksen edessä hän olisi voinut päästä puhumalla vapaaksi. Maaherra suorastaan odotti, että hänen syyttömäksi havaitsemansa mies olisi puolustautunut. Jeesus ei puolustautunut, koska hän oli tullut sitä hetkeä varten maailmaan. Sitä hänen Isänsä odotti Pojaltaan.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä
ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
(Fil. 2:6-8)
Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.
(Hepr. 5:8 )
Ja samaa Jeesus odottaa seuraajiltaan:
Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu,
vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.
(Joh. 15:20)
Mielestäni Jeesus tarkoittaa ristin kantamisella siihen asemaan suostumista, johon Jumala ihmisen kutsuu. Tämä kuulostaa ylevältä, ja herättää ensimmäisenä kysymyksen siitä, mistä voi tietää, mihin Jumala kutsuu. Jeesuksen tavoin "normaalilla" ihmisellä ei olekaan samalla tavalla ennalta kirjoitettua kutsumusta niin, että elämän varrella voisi täyttää 500-1000 vuotta vanhoja Raamatun ennustuksia. Mutta Raamattu on pullollaan kristitylle annettuja ohjeita siitä, kuinka opetuslapsi elää ja mihin hänet on kutsuttu. Niiden ohjeiden yhteinen nimittäjä on, että kristitty kutsutaan luopumaan omasta ylpeydestään, oman edun tavoittelusta ja nöyrtymään rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiään.
Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.
(Joh. 13:35)
Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan,
mutta nöyrille hän antaa armon. (1. Piet. 5:5)
