Hei, Dominican!
Aina varma ja oikea tapa on kertoa Jumalalle, mitä mielessä liikkuu. Siitä pitäisi muistaa lähteä liikkeelle missä tahansa asiassa. Eikä vähiten kiusausten suhteen. Jeesus ei jaaritellut, kun hän kertoi, miten kuuluu rukoilla. Tiiviissä rukouksessa ei ole mitään turhaa, joten pyyntö kiusauksista selviämiseksi on erittäin oleellinen. Myöhemmin Getsemanen tapahtumien yhteydessä Jeesus oikein painotti tätä osiota:
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. (Matt. 6:13)
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on,
mutta luonto on heikko. (Matt. 26:41)
Raamatussa ei mainita sanaa kiusaus kovin monesti. Oikeastaan yllätyin huomatessani, että se esiintyy laskujeni mukaan vain reilut kymmenen kertaa. Yhdessä kohdassa ei mainita kiusauksia, mutta kerrotaan Saatanan työstä. Tässä yhteydessä ne mielestäni tarkoittavat samaa:
Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee
ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa
lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat
kärsimykset. (1. Piet. 5:8-9)
Saatana haluaa taistella katkeraan loppuunsa saakka vihollistaan vastaan. Se tapahtuu parhaiten tuhoamalla viholliselle rakkaita ihmisiä. Saatanalla ei kuitenkaan ole valtaa kristittyihin, jotka ovat Jeesuksen veren suojissa.
Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä
heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu,
eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. (Joh. 10:27-29)
Kristuksen voiton vuoksi Saatana joutuu käyttämään viekkauttaan niin, että lampaat haluaisivatkin kuunnella muuta kuin Kaikkivaltiaan Paimenen ääntä. Ja tässä on mielestäni oltava hyvin tarkkana. On toisaalta väärin sanoa, että Saatana kiusaa ihmistä, vaikka hänen tavoitteensa nimenomaan olisi saada ihminen luopumaan uskosta. Jeesuksen tähden hän ei voi itse saada mitään aikaan. Hän voi vain toivoa, että syntiin viehättynyt ihminen alkaa kiinnostua hänen valheistaan.
Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei
ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa;
se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun
synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman. (Jaak. 1:13-15)
Persoonallinen paha on olemassa, eikä sitä pidä vähätellä. Jeesuksen ansiosta häntä ei kuitenkaan tarvitse pelätä – eikä varsinkaan pitää koko ajan esillä. On ihan sama, tuleeko kiusaus alkujaan jostain Saatanan vaikuttamasta ”korvaan kuiskuttelusta”, synnin hallitsemasta maailmasta tai jostain muusta lähteestä. Merkitystä on sillä, että ihmisen oma syntinen luonto ja omat himot kiinnostuvat synnin tekemisestä. Raamattu suhtautuu siihen varsin yksinkertaisesti. Vastaukseni alussa otin esille Jeesuksen selvät ohjeet siitä, että Jumalalta kuuluu rukoilla voimaa vastustaa kiusausta. Ja tämä on kiusauksissa kaikkein suurin ja vaikein vaihe. Ei kukaan joudu kiusaukseen tehdä jotain vastenmielistä. Synnin hienous on siinä, että se on kivaa. Eikä silloin tee mieli rukoilla Jumalalta voimaa. Apua on kyllä tarjolla sille, joka sitä haluaa:
Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa.
Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua
koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
(1. Kor. 10:13)
Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä,
joita koetellaan. (Hepr. 2:18)
Kiusausten suhteen en siis ajattele, että ollaan tekemisissä välttämättä minkään konkreettisten henkivaltojen kanssa. Olivatpa he taustavaikuttajina miten suuressa roolissa tahansa, pahinta on se, että ihminen itse haluaa tehdä syntiä. Persoonallisten pahojen henkien karkottaminen liittyy mielestäni riivattuihin ihmisiin, ja se on jo ihan oma osa-alueensa, josta ei todellakaan ole omakohtaista kokemusta. Ainakin näin etukäteispohdinnoissa olisin kovin aralla mielellä, jos edes teoriassa sellaiseen tilanteeseen joskus päätyisin:
Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua
Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat:
"Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa." Näin tekivät
myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi
heille: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?" Ja mies,
jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä
niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta. (Ap. t. 19:13-16)
