Moi Jukka!
Kuolleisiin ihmisiin yhteyden tavoitteleminen on Jumalan Sanassa yksiselitteisesti kielletty:
Älkää kääntykö vainajahenkien puoleen älkääkä kysykö neuvoa tietäjiltä, ettette saastuttaisi itseänne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:31)
Jos joku luopuu minusta ja kääntyy vainajahenkien ja tietäjien puoleen, minä käännyn häntä vastaan ja poistan hänet kansansa keskuudesta. (3. Moos. 20:6)
Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle, ja juuri näiden iljettävien tapojen vuoksi Herra, teidän Jumalanne, hävittää ne kansat teidän tieltänne. (5. Moos. 18:10-12)
Näissä kohdissa ei kuitenkaan sen tarkemmin eritellä, onko kuolleisiin yhteyden ottaminen edes mahdollista. Se on kiellettyä, koska silloin ihminen pitää jotain muuta asiaa Jumalaa suurempana elämänsä opastajana. Mutta olisiko se edes teoriassa mahdollista? Tarkoittaako vainajahenki vainajaa vai vainajana esiintyvää henkiolentoa? Näihin kysymyksiin en osaa vastata.
Saarnaajan kirjan tekstit ovat välillä vähän runollisia ja vertauskuvallisia, Saarnaajan mukaan kuolleella ei ole enää osuutta tähän elämään:
Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa. "Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona." Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu. Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla. (Saarn. 9:4-6)
Toisaalta kirkastusvuorella yhdessä Jeesuksen kanssa olivat Mooses ja Elia, jotka kummatkin olivat kuolleet jo satoja vuosia aikaisemmin. Samoin Jeesuksen kuollessa tapahtui jotain erikoista, jota ei sen tarkemmin evankeliumien sivuilla selitetä.
Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. (Matt. 17:3)
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille. (Matt. 27:51-53)
Mooses ja Elia poistuivat kummatkin erikoisella tavalla tästä elämästä. Mooseksesta sanotaan, että Jumala hautasi hänet ja Elia otettiin taivaaseen tulivaunuilla. Siksi heidän ilmestymisensä oli helpompi uskoa kuin joidenkin tavallisesti kuolleiden ihmisten. Mutta kuolleisiin heidät mielestäni silti voi laskea.
Ajattelen, että Jumalalla on valta toimia niin kuin hän haluaa. Jos hän haluaa, että Mooses ja Elia ilmestyvät Jeesuksen kanssa vuorella, niin se on silloin hänen päätöksensä. Mutta koska se oli ainutkertainen tapahtuma ja se liittyi Jeesuksen elämän tärkeisiin vaiheisiin, ei siitä voi noin vain tehdä yleistä sääntöä.
Minä ajattelen, että kuolleet ja elävät ovat omissa oloissaan eivätkä seikkaile toistensa maailmoissa. Siksi mielestäni kuolleisiin ei ole edes mahdollista ottaa yhteyttä, vaan todellisuudessa yhteydenotoissa joudutaan tekemisiin henkivaltojen kanssa. Tosin tästä asiasta en osaa sanoa mitään varmaa.
Liitän tähän lopuksi Raamatun kertomuksen siitä, kuinka kuningas Saul teki suuren synnin ja meni noidan luokse pyytämään tältä yhteyttä vainajaan. Kertomuksessa Samuel-vainajaa sanotaan Samueliksi. Itse olen kuitenkin aina ajatellut, että sillä tarkoitetaan Samuelina esiintyvää henkiolentoa. Noitavaimo sanookin, että hän näkee "jumalolennon". Mutta siitä en voi väittää mitään varmaa. Varmaa on vain se, että kuolleisiin yhteyden ottaminen on Raamatussa ehdottomasti kielletty.
Saul En-Dorin noidan luona
Samuel oli kuollut, ja israelilaiset olivat pitäneet valittajaiset ja haudanneet hänet Ramaan, hänen kotikaupunkiinsa. Ja Saul oli poistanut maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät. Kokoonnuttuaan yhteen filistealaiset menivät Sunemiin ja leiriytyivät sinne. Silloin Saul kokosi kaikki israelilaiset, ja he leiriytyivät Gilboaan. Kun Saul näki filistealaisten joukot, hän pelästyi ja hänen sydämensä vapisi. Hän kysyi neuvoa Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unien, ei urimin eikä profeettojenkaan välityksellä.
Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää minulle nainen, joka pystyy manaamaan esiin vainajien henkiä, niin minä menen hänen luokseen ja pyydän neuvoa." Hänen palvelijansa vastasivat: "En-Dorissa on nainen, joka manaa henkiä." Saul pukeutui valepukuun ja lähti tuntemattomana matkaan kahden miehen kanssa.
Hän tuli yöllä naisen luo ja pyysi: "Tee taikasi ja manaa minulle esiin sen miehen henki, jonka nimen sinulle sanon." Mutta nainen vastasi hänelle: "Tiedät varmaan, mitä Saul on tehnyt. Hän on hävittänyt maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät. Miksi yrität virittää ansaa pääni menoksi?" Silloin Saul vannoi hänelle valan Herran nimessä ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, kukaan ei tule syyttämään sinua tästä." Nainen kysyi: "Kenet minun pitäisi manata esiin?" Saul vastasi: "Manaa Samuel."
Kun nainen näki Samuelin, hän parkaisi ja sanoi Saulille: "Miksi petit minua? Sinähän olet Saul!" Mutta kuningas vastasi: "Ole rauhassa! Mitä sinä oikein näet?" Nainen sanoi: "Näen jumalolennon nousevan maasta." Saul kysyi: "Minkä näköinen hän on?" Nainen vastasi: "Sieltä nousee vanha mies. Hän on kääriytynyt viittaan." Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja hän kumartui kunnioittavasti maahan saakka.
Samuel sanoi Saulille: "Miksi häiritsit minua ja kutsuit minut esiin?" Saul vastasi: "Olen suuressa ahdingossa. Filistealaiset käyvät sotaa minua vastaan, ja Jumala on väistynyt minusta eikä enää vastaa minulle profeettojen kautta eikä unissa. Minä kutsuin sinua, jotta ilmoittaisit, mitä minun pitää tehdä." Mutta Samuel sanoi: "Miksi sinä minulta kysyt neuvoa, kun Herra on jättänyt sinut ja tullut viholliseksesi? Herra on tehnyt sinulle niin kuin hän puhui minun kauttani: hän on repäissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja antanut sen toiselle miehelle, Daavidille. Sinä et totellut Herraa etkä tehnyt amalekilaisten maassa, mitä hänen vihansa vaati. Sen vuoksi Herra tekee nyt sinulle tämän. Herra antaa sinut ja Israelin filistealaisten käsiin, ja huomenna sekä sinä että poikasi olette minun luonani. Ja Israelin sotaväenkin Herra antaa filistealaisten käsiin." Silloin Saul kaatui kauhistuneena maahan pitkin pituuttaan. Hän oli säikähtynyt Samuelin puheesta, ja hänen voimansa olivat lopussa, koska hän ei ollut syönyt leivän palaakaan koko sinä päivänä ja yönä. (1. Sam. 28:3-20)