Kirjoittaja Aihe: "Hyvien" ja "pahojen" huijaukset  (Luettu 2755 kertaa)

Mirjam

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 136
    • Profiili
Lukiessa osui silmään...

    Nämä tapahtumat tulivat pian maan kaikkien kuninkaiden tietoon. He hallitsivat heettiläisiä, amorilaisia, kanaanilaisia, perissiläisiä, hivviläisiä ja jebusilaisia alueella, joka Jordanin länsipuolella ulottuu vuoristosta läntisille kukkuloille ja Suurenmeren rannikkoa pitkin Libanoniin saakka. Kuninkaat liittoutuivat ryhtyäkseen yhteisvoimin sotimaan Joosuaa ja Israelia vastaan.
    Kun Gibeonin asukkaat saivat kuulla, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille, he keksivät ovelan juonen. He varustivat matkaan sananviejiä, jotka kuormasivat aasiensa selkään kuluneita säkkejä ja rikki kuluneita ja paikattuja viinileilejä, panivat jalkaansa kuluneet ja paikatut sandaalit ja pukivat ylleen kuluneet vaatteet. Evääkseen miehet ottivat kuivaa, murentunutta leipää.
    Sananviejät menivät Joosuan luo Gilgaliin, missä hän piti leiriä, ja sanoivat hänelle ja israelilaisille: "Olemme tulleet kaukaisesta maasta ja tahtoisimme tehdä liiton teidän kanssanne." Mutta israelilaiset sanoivat näille hivviläisille: "Ehkä te asuttekin aivan meidän lähellämme. Miten me siinä tapauksessa voisimme ryhtyä teidän kanssanne liittoon?" Gibeonilaiset sanoivat Joosualle: "Me tahdomme olla sinun palvelijoitasi."
    Joosua kysyi heiltä: "Keitä te olette ja mistä te tulette?" He vastasivat hänelle: "Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, maineen tähden, sillä kuulimme kaikesta siitä, mitä hän teki Egyptissä. Kuulimme myös siitä, mitä hän teki kahdelle amorilaiskuninkaalle, jotka asuivat Jordanin itäpuolella, Hesbonin kuninkaalle Sihonille ja Basanin kuninkaalle Ogille, joka asui Astarotissa. Silloin meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat sanoivat meille: 'Varatkaa evästä mukaanne ja menkää tapaamaan israelilaisia. Sanokaa heille, että olemme heidän palvelijoitaan, ja pyytäkää heitä solmimaan liitto meidän kanssamme.' Katsokaa meidän leipäämme! Kun lähdimme teidän luoksenne ja otimme sitä kotoa matkaevääksi, se oli vielä lämmintä. Nyt se on kuivaa ja murusina. Tässä ovat viinileilimme. Ne olivat uusia, kun täytimme ne, mutta nyt ne ovat rikkinäisiä, ja vaatteemme ja kenkämme ovat kuluneet puhki tällä pitkällä matkalla."
    Kysymättä neuvoa Herralta Israelin miehet maistoivat heidän eväitään, ja Joosua antoi gibeonilaisille rauhanvakuutuksen, teki liiton heidän kanssaan ja lupasi säästää heidän henkensä. Kansan päämiehet vahvistivat liiton valallaan.
    Kolmen päivän kuluttua liiton solmimisesta israelilaiset saivat tietää, että vieraat olivatkin heidän naapureitaan ja asuivat aivan lähellä. Israelin miehet lähtivät silloin liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat- Jearim. Mutta israelilaiset eivät tappaneet heitä, koska kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Koko kansa nurisi päämiehiä vastaan. Silloin päämiehet sanoivat kansalle: "Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Sen tähden me emme voi koskea heihin. Meidän on annettava heidän elää, ettei Herran viha kohtaisi meitä sen valan takia, jonka vannoimme heille."  Päämiehet määräsivät, että asukkaat oli jätettävä eloon, mutta päämiesten käskystä heidän oli ruvettava palvelemaan israelilaisia puunhakkaajina ja vedenkantajina.
    Joosua kutsui gibeonilaiset eteensä ja sanoi heille: "Miksi petitte meidät sanomalla, että tulitte hyvin kaukaa, vaikka asutte aivan lähellä? Te olette tästedes kirottuja, ja te joudutte aina palvelemaan meitä orjina. Teistä tulee Jumalan pyhäkön puunhakkaajia ja vedenkantajia." He vastasivat Joosualle: "Meille, sinun palvelijoillesi, kerrottiin, että Herra, sinun Jumalasi, käski palvelijansa Mooseksen antaa teille koko tämän maan ja käski teidän hävittää kaikki sen asukkaat tieltänne. Siksi me pelkäsimme henkemme puolesta ja teimme näin. Me olemme nyt sinun vallassasi. Tee meille niin kuin parhaaksi katsot."
    Joosua teki niin kuin oli sanonut. Hän pelasti gibeonilaiset israelilaisten käsistä eikä antanut surmata heitä,mutta hän määräsi heidät siitä päivästä alkaen israelilaisten orjiksi hakkaamaan puita ja kantamaan vettä Herran alttaria varten. Tämä on heidän työnään yhä edelleen paikassa, jonka Herra on valinnut. [Joos. 9]


Gibeonilaiset pelkäsivät henkensä puolesta ja ihan syystä: israelilaiset olivat hyökänneet muutamaan kaupunkiin, tuhonneet ne ja tappaneet kaikki ihmiset. Seuraavissa jakeissa suunnilleen kaikki loput kaupungit vallataan ja niiden asukkaat tapetaan.

Lopputulos: gideonilaiset jäävät henkiin, mutta heistä ja heidän jälkeläisistään tulee israelilaisten orjia. Jos muistan oikein, Mooses tai joku muu VIP määräsi tekemään jotain (en yhtään muista mitä) tyyliin "muistatte varmaan itsekin, että orjaksi joutuminen on kamala kohtalo". Reilua?

Ja sitten Aabrahamin teko. Ilmeisesti Aabrahamille ei tule muita seurauksia, kun niistä ei puhuta (tai en muista niitä).

Sitten tuli maahan nälänhätä. Koska nälänhätä oli kova, Abram siirtyi Egyptiin ja asui siellä muukalaisena. Egyptiä lähestyttäessä hän sanoi vaimolleen Saraille: "Minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen. Kun egyptiläiset näkevät sinut ja käsittävät, että sinä olet minun vaimoni, he tappavat minut mutta jättävät sinut henkiin. Sano siis, että olet minun sisareni, jotta minua kohdeltaisiin sinun takiasi hyvin ja saisin sinun ansiostasi pitää henkeni." Kun Abram saapui Egyptiin, egyptiläiset havaitsivat, että Sarai oli hyvin kaunis nainen. Sarain nähtyään faraon virkamiehet ylistivät häntä faraolle, ja hänet haettiin palatsiin. Farao kohteli Abramia hyvin Sarain takia, ja Abram sai lampaita ja vuohia, nautakarjaa ja aaseja, orjia ja orjattaria sekä aasintammoja ja kameleita. Mutta Herra antoi faraon ja hänen palatsinsa väen sairastua ankariin tauteihin Abramin vaimon Sarain tähden. Silloin farao kutsutti Abramin luokseen ja sanoi: "Mitä oletkaan minulle tehnyt! Miksi et kertonut minulle, että hän on vaimosi? Miksi sanoit häntä sisareksesi, niin että minä saatoin ottaa hänet vaimokseni? Siinä on vaimosi, ota hänet ja mene matkoihisi!" Sitten farao antoi miehilleen käskyn toimittaa Abram, hänen vaimonsa ja koko hänen omaisuutensa maasta pois. [1. Moos. 12:10-20]

Reilua?

Ja miten lainaukset Raamatusta saa laitettua "silleen hienosti" keskemmälle?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 988
    • Profiili

Moi Mirjam!

Olisi kerrankin mahdollisuus vastata kysymystä lyhyemmin... Vaikka itseni tuntien epäilen onnistumistani. :P

Mutta ensin teen nolon paljastuksen: En minä tiedä, miten sisennykset tehdään tyylikkäästi. Minä käytän epäammattimaisesti mekaanista järjestelmää: 5 välilyöntiä alkuun ja rivinvaihto haluttuun kohtaan...


Lopputulos: gideonilaiset jäävät henkiin, mutta heistä ja heidän jälkeläisistään tulee israelilaisten orjia. Jos muistan oikein, Mooses tai joku muu VIP määräsi tekemään jotain (en yhtään muista mitä) tyyliin "muistatte varmaan itsekin, että orjaksi joutuminen on kamala kohtalo". Reilua?

Ja sitten Aabrahamin teko. Ilmeisesti Aabrahamille ei tule muita seurauksia, kun niistä ei puhuta (tai en muista niitä).

Huijaaminen on aina huijaamista, eikä se ole hyvä juttu. Uudessa testamentissa on yksi vertaus, joka aiheutta joskus tämän huijaamisen suhteen päänvaivaa. Siinä epärehellinen taloudenhoitaja käyttää isäntänsä omaisuutta väärin, väärentelee velkakirjoja ja hankkii sillä itselleen hyvän tulevaisuuden. Ja kaiken tämän jälkeen Jeesus käyttää taloudenhoitajaa hyvänä esimerkkinä:

     Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
     "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin
     kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella
     ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei
     enää ole." (Luuk. 16:8-9)


On kuitenkin huomattava, että Jeesus ei kehu taloudenhoitajaa rehellisyydestä - vaan viisaudesta. Hänhän kehui EPÄREHELLISEN taloudenhoitajan VIISAUTTA. Vaikka taloudenhoitaja oli huijari ja varas, hän oli viisas siinä, että hän tajusi, milloin on toimittava. Kun häntä uhkasi tuho, hän toimi parhaaksi näkemällään tavalla. Hän ei ollut rehellinen, mutta hän oli viisas.

Ja jottei jää epäselväksi se, saako huijata, niin tuo äskeinen kohta jatkuu:

     Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka
     on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette
     luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista?
     (Luuk. 16:10-11)


Ajattelen, että gibeonilaiset toimivat näin. He eivät tunteneet Taivaan Jumalaa, mutta he tajusivat, että nyt on tosi kyseessä. He toimivat parhaaksi näkemällään tavalla. Jumala oli todellakin käskenyt tuhota Kanaanin maan asukkaat. Ja kuulemiensa huhujen perusteella gibeonilaiset tiesivät, että israelilaiset olivat voittamattomia. Vaihtoehtoina oli siis tuhoutua tai yrittää huijata. Heidän huijauksensa meni läpi ja he saivat elää. He joutuivat orjiksi, mutta saivat kuitenkin elää. Ajattelen, että Jumala armahti heitä, kun heillä oli viisautta tajuta Israelin Jumalan suuruus. Ja eihän sitä tiedä, vaikka koko juttu olisi ollut heille iankaikkiseksi parhaaksikin. Herran temppelin vedenkantajat, puunhakkaajat ja muut palvelijat saattavat siinä sivussa oppia jotain merkittävää Jumalasta...

Abraham puolestaan tunsi Taivaan Jumalan. Hänen olisi pitänyt osata luottaa hänen johdatukseensa. Abraham pelkäsi, että vieraalla maalla hänet tapetaan Saaran vuoksi, jos ihmiset tietävät, että kaunis Saara on hänen vaimonsa. Niinpä hän ajatteli, että esittelemällä Saaran omana sisarenaan, hän säilyttää henkensä, kun joku toinen ottaa hänet vaimokseen ilman taistelua.

Pelko oli aiheeton, koska Jumala oli juuri 10 jaetta aiemmin luvannut tehdä Abrahamista (silloin vielä Abram) suuren kansan. Jos hän olisi siinä vaiheessa osannut jo luottaa Jumalaan, hän ei olisi tehnyt sitä typeryyttä jonka hän nyt teki. Hän olisi tajunnut, että kun luotettava Jumala lupaa lapsettomasta miehestä tehdä suuren kansan, ei hän kuole ennen kuin hänellä on jälkeläinen. Nyt hän ei uskonut, ja siksi hän kärsi epäuskonsa seurauksista. En usko, että kukaan mies tarvitsee enää mitään lisärangaistuksia sen jälkeen, kun joutuu miettimään yksikseen sitä, että oman tyhmyyden vuoksi vaimo onkin toisella miehellä vaimona.

Abraham sai vaimonsa takaisin, mutta opetus oli ilmeisen tehokas, koska myöhemmin Abraham oli valmis jopa tappamaan poikansa Jumalan käskystä. Hän oli oppinut, että Jumala pitää lupauksensa, eikä mikään vastoinkäyminen voi estää lupausta toteutumasta.

     Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien
     kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: "Näin suuri on oleva sinun
     jälkeläistesi luku." Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana,
     tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut
     epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan.
     Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään
     sen mitä on luvannut. (Room. 4:18-21)

     Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen,
     vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa jo oli ohi. Abraham piti
     lupauksen antajaa luotettavana, ja siksi hän, yksi ainoa, mieskuntonsa
     jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä,
     yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä. ...
     Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle.
     Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset,
     vaikka hänelle oli sanottu: "Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi."
     Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän
     sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
     (Hepr. 11:11-12, 17-19)


Mutta takaisin huijaamiseen... Esille nostamasi kertomukset ovat aina tapauskohtaisia, joten mitään yleispätevää sääntöä en osaa sanoa. Ainoastaan sen, että huijaaminen on huijaamista, eikä se ole hyvä juttu. Kristityllä on aina vaihtoehtona toimia rehellisesti ja luottaa siihen, että Jumala pitää asioista huolen.
« Viimeksi muokattu: 28.11.2006 - klo:19:00 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin