Kirjoittaja Aihe: Pelkoa ylpistymisestä  (Luettu 3809 kertaa)

- Anaram -

  • Vieras
Mitä pitäisi tehdä jos pelkää että ylpistyy uskonsa takia.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Tervehdys, Anaram!

Esitit aika erikoisen kysymyksen. Minulle tämä on näet aivan vieras ajattelumalli. Jotenkin olen kokenut, että uskossa oleva ihminen ei juurikaan pysty uskonsa vuoksi henkseleitään paukuttelemaan. Usko ei ole koskaan oikein ollut sellainen muotijuttu, josta olisi voinut ylpeillä. Nykyisellään tunnustuksellinen ja julistava ateismi on vielä nostamassa sen verran päätään, että uskova saa uskonsa vuoksi hyvin helposti kaikkea muuta kuin ylpeilemisen aihetta. Siksi olisi ihan kiva kuulla, mitä tarkalleen tarkoitat. Jotain kuitenkin vastaan sen mukaan, mitä ylpeydestä ja uskosta ensimmäisenä tulee mieleen.

Raamattu varoittaa kaikin puolin ylpistymästä. Ylpeys ja itsekkyys ovat olleet jo ensimmäisen pahuuden syynä. Tätä Jesajan kirjan kohtaa on pidetty kuvauksena Saatanan ylpeydestä ja siitä seuranneesta lankeemuksesta:

     Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut
     survaistiin, sinä kansojen kukistaja. Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut:
     "Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä
     korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa,
     minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.
     [Jes. 14:12-14]


Toteen kävi Sananlaskujen varoitus:

     Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä.
     [Sananl. 16:18]


Ylipäätään Raamattu toistuvasti kehottaa kaikin puolin nöyryyteen. Ja vastauksena kysymykseesi en osaakaan sanoa mitään parempaa ohjetta kuin Raamatun tutkimisen. Raamatun sana ohjaa ihmistä oikealle paikalle suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Hyvin tärkeä asetelma ja koko ajan Raamatussa toistuva juoni on se, kuinka ihminen ei osaa tehdä hyvää. Kaikki hyvä tulee Jumalalta. Ihmisen menestys on siis aina seurausta Jumalan siunauksesta:

     Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä. [Sananl. 10:22]

     Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan. [2. Sam. 22:28]

     Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. [Jaak. 4:6b]


Omien taitojen, voimien ja rahojen avulla saadut onnistumiset saavat ihmisen helposti unohtamaan, että ne taidot, voimat, rahat ja kaikki mahdollisuudet näiden kartuttamiseksi ovat seurausta siitä, että Jumala on siunannut ja antanut mahdollisuudet. Jos Jumala olisi antanut minun syntyä vaikka Intian suurkaupungin slummiin, eivät mitkään taidot mahdollistaisi samaa elämää kuin Suomeen syntyminen. Ja täällä Suomessakin lähtökohdat ja elämän kohtalot voivat heitellä aivan miten sattuu. Jumalan siunauksesta on loppujen lopuksi kaikessa kyse. Mutta vielä aivan erityisesti tämä asetelma korostuu, kun puhutaan uskosta ja pelastuksesta:

     Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on,
     että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.
     [Joh. 15:16a]

     Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta
     ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista.
     Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään.
     Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen,
     mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua,
     mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen,
     mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.
     Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette.
     Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi
     ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."
     [1. Kor. 1:26-31]

     Ei Herra siitä syystä mieltynyt teihin eikä valinnut teitä, että te olisitte kansana
     kaikkia muita kansoja suurempi - olettehan kaikista kansoista pienin. [5. Moos. 7:7]

     Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan
     peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. [2. Kor. 4:7]

     Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole
     lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin,
     jottei kukaan voisi ylpeillä. [Ef. 2:8-9]

     Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. [Luuk. 5:31]


Raamatun lisäksi toinen yhtä tärkeä asia on rukous. Myönnän, että minulle on todella vaikeaa rukoilla rehellisesti: "Jumala, tee minusta nöyrempi". Pelkään suunnattomasti, että Jumala vastaisi rukoukseeni. En näet usko, että Jumala antaisi nöyryyttä sillä tavoin, että yhtäkkiä minä vain herään nöyrempänä. Todennäköisesti hän antaisi elämääni sellaisia asioita, jotka tekisivät minusta nöyremmän. Ja minä luulen, että en haluaisi niitä.

Tunnettu saarnamies Urho Muroma sanoi, että hänellä on yksi toistuva rukous, jota Jumala ei ole koskaan kuullut. Se on rukous, jonka hän lausui aina ennen saarnaansa: "Auta, että en etsisi omaa kunniaani". Nöyrtyminen on niin vaikeaa, että sitä kuuluu jokaisen rukoilla.
Marko Sagulin