Rukous

[Aani]

Heipähei.

Kerrohan minulle kaikkikaikkikaikki rukouksesta.


Tässä välissä käytiin hieman aihetta rajaavaa keskustelua. Terveisin Nettipappi


"mitä asioita pitää rukoilla, miksi pitää rukoilla, mitä Isä meidän rukous tarkoittaa, miksi Jeesus käski rukoilla niin"

Nuo olivat parhaimmat aiheet. Vastailepa niistä vaikka ensihätään Oli ehkä vähän laaja kysymys, (VÄHÄN) mutta askarruttava. Aina sanotaan vaan, että "rukoilerukoilerukoile", mutta haluaisin siitä vähän "lisätietoja". Lähinnä että miksi. (Jälleen sarjassamme fiksuimmat kysymykset. Mutta ei kai kysyminen väärin ole.)

[Nettipappi Marko]

EDIT: Isä meidän -rukousta koskeva vastaus on erotettu tästä ketjusta omakseen. Tässä linkki kyseiseen ketjuun.



Moi taas!

Jatkan nyt toisten kysymystesi parissa. (Ja pitkää vastausta on luvassa, niin kuin toivoit. Vaikka yritin kyllä tiivistää...) Erityisesti olit kiinnostunut siitä, mitä asioita pitää rukoilla ja miksi. Lyhyen ytimekkäästi voisi vastata, että rukoilla voi aivan kaikkea, ja rukoiltava on siksi, että se on Jumalan tahto. Noilla pääsee jo alkuun, mutta ymmärrän, jos vastaukset eivät tyydytä.

Tosin aion kyllä sivuuttaa aika vähällä käsittelyllä kysymyksen siitä, mitä pitää rukoilla. Jeesus näet käski rukoilla niin kuin Isä meidän -rukouksessa sanotaan. Ja siinä rukoillaan käytännössä kaikenlaisten asioiden puolesta. Lisäksi Raamatussa on kehotuksia rukoilla esimerkiksi apostolien ja julistajien puolesta, asuinpaikkansa puolesta, sen puolesta ettei joutuisi kiusaukseen, lähimmäisten puolesta, sairaiden puolesta jne. Mutta näitäkään kehotuksia ei ole annettu siksi, että niillä olisi eroteltu enemmän ja vähemmän tärkeitä aiheita. Raamattu minun mielestäni vain muistuttaa: "hei katsokaas, myös tällaisen asian puolesta kannattaa rukoilla". Sieltä löytyy näet paljon kehotuksia ylipäätään vain rukoilla:

     Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.
     (Room. 12:12)

     Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin
     voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.
     (Ef. 6:18)

     Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. (Kol. 4:2)

     Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä,
     Kristuksen Jeesuksen omilta. (1. Tess. 5:17-18)

Noista käskyistä löytyy myös ensimmäinen vastaus siihen, miksi pitää rukoilla. Vaikka se kuulostaakin tylsän yksioikoiselta, niin ennenkaikkea on rukoiltava siksi, että Jumala on käskenyt. Hän tietää, että rukoileminen on ihmiselle parhaaksi. Jumalan ajatukset ovat niin paljon viisaammat kuin ihmisen ajatukset, että aina hänen ajatuksistaan ei voi tietää paljoakaan, mutta toki lupa on arvailla. Nyt voisin käyttää hetkisen siihen, että yrittäisin kurkistaa tuon käskyn taakse. Miksi Jumala on käskenyt rukoilla? Vastauksia voi olla monia, mutta tartun tällä kertaa kolmeen:


1. Ihminen on luotu elämään yhteydessä Jumalaan

Jumala käskee ihmisen rukoilla siksi, että ihminen tarvitsee rukousta. Niin kuin maallinen ruumis tarvitsee hengittämistä niin ihmisen sisin tarvitsee rukousta. Se on ikään kuin sielun hengitystä. Jos ei hengitä, tukehtuu. Eihän kaverisuhteetkaan pysy tuoreina, jos ei pidä yhteyttä kaveriin. Jumalan puolelta ei tietenkään tule mitään ongelmia, mutta jos ihminen ei pidä yhteyttä, hän itse alkaa etääntyä Jumalasta. Yksi suurimpia rukouksen täyttämiä tarpeita on rauha:


2. Rukous antaa rauhan sydämeen

     Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette,
     rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka
     ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne,
     niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)

Tämä on valtavan suuri lupaus. Siinä ei luvata, että asia, jonka puolesta rukoilee, muuttuu heti paremmaksi. Siinä luvataan, että sen asian suhteen saa rauhan. Minä itse olen huomannut tuon, vaikka olenkin huono esimerkki ahkerasta rukoilijasta. Kun rukouksessa kertoo Jumalalle ne asiat, jotka painavat, voi luottaa siihen, että hommat ovat sen jälkeen varmasti parhaassa mahdollisessa hoidossa.


3. Jumala kuulee ja auttaa

Minä huomaan joskus miettiväni, että mitä hyötyä on rukoilla. Se on minulta tosi tyhmästi tehty, koska noiden kahden edellä olevan kohdan pitäisi jo riittää vakuuttamaan, että rukouksesta on hyötyä. Mutta noin ajatellessani käytännössä tarkoitan sitä, että saanko minä sen, mitä minä pyydän. Olen usein miettinyt, että jos kerran Jumala vaikuttaa joka tapauksessa kaikki asiat minun parhaakseni, niin mitä ihmettä siinä enää minun rukoustani tarvitaan. Ja lisäksi epäilyksiä on tullut mieleen siksi, että en minä ole aina saanut kaikkea sitä, mitä olen rukoillut. Erityisesti päätäni sekottavat todella monet Raamatun rajut lupaukset:

     Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin
     teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle,
     joka kolkuttaa, avataan. ... Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa
     lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen
     Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. (Matt. 7:7-8, 11)

Nämä ovat isoja ja hienoja lupauksia. Meillä on Jumala, joka kuulee ja vastaa. On kuitenkin huomattava, että kukaan ei voi pakottaa Jumalaa. Jos rukoukseni kuuluu: "Anna minulle uusi asunto huomiseen klo 12 mennessä", niin ei sitä voi enää oikein rukoukseksi sanoa. Asetelma olisi sama kuin köyhä maanviljelijä menisi keisarin palatsiin ja alkaisi sanella tälle ohjeita. Pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välinen asetelma ei ole sellainen, jossa ihminen määrää. Tämä on otettu huomioon Jeesuksen antamissa rukouksia koskevissa lupauksissa:

     Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän
     antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni.
     Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. (Joh. 16:23b-24)

     ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus
     tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä
     teen. (Joh. 14:13-14)

Ensinnäkään kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta rukoilla mitenkään muuten kuin Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimessä rukoileminen on helppo ymmärtää, kun muistutetaan mieleen Aku Ankasta sellainen ruutu, jossa poliisi juoksee rosvon perässä ja huutaa "lain nimessä seis". Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta pistää toista ihmistä vankilaan. Se oikeus on vain oikeuslaitoksella. Jotkut ihmiset ovat oikeuden palvelijoita ja hoitavat sitä tehtävää esimerkiksi poliiseina, jolloin heillä on "lain nimessä" oikeus tehdä sellaista, mikä ei ole luvallista kaikille. Samoin Jeesuksen ristinkuoleman tähden ihmisillä on oikeus rukoilla Jumalaa. Jeesukseen uskovat ihmiset ovat Jumalan lapsia ja heillä on "Jeesuksen nimessä", eli Jeesukseen turvautuen oikeus lähestyä Jumalaa.

Lisäksi Raamattu muistuttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan:

     Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä,
     mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme
     hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen
     mitä häneltä pyydämme. (1. Joh. 5:14-15)

Koska ihmisen ymmärrys on paljon vähäisempää kuin Jumalan, ei ihmisen rukous aina osu samaan kuin Jumalan tahto. Siksi kukaan ei voi sanoa Jumalalle, että tämän on pakko toimia juuri niin kuin hän rukoili. Rukoilijan on aina syytä muistaa se, että Jeesuskin pyysi Jumalalta Getsemanessa, että hänen kärsimyksensä voisi mennä ohi, jos se vain on mahdollista. Mutta sitten hän lisäsi, että tässä asiassa on parempi, että Jumalan tahto tapahtuu. Eikä Jeesus saanut sitä, mitä pyysi - paitsi sen, että Jumalan tahto tapahtui.

Joidenkin lupausten ohessa on lisäksi rajuja sanoja Jumalan tahdon mukaan elämisestä:

     Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä
     ikinä haluatte, ja te saatte sen. ... Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin
     teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää,
     sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun
     nimessäni häneltä pyydätte. (Joh. 15:7, 16)

     Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti
     lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska
     noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä
     mukaista. (1. Joh. 3:21-22)

Kukaan ei ole koskaan virheetön. Siksi voidaan aina sanoa, että ei Jumala anna, koska et ole täydellinen. Mutta siitä ei ole kyse. Jumala nimenomaan koko ajan lupaa, että hän kuulee meitä. Mutta syntisen ihmisen ei pidä luulla, että hänen rukouksensa pystyy pakottamaan Jumalan toimimaan.

Ja ehkäpä vielä vaikeammaksi tilanne menee, kun Raamattu ottaa mukaan puheen uskosta:

     Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan. Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle:
     'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!', se myös tapahtuu, jos hän ei
     sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo. Niinpä minä
     sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo
     saaneet, ja se on teidän. (Mark. 11:22-24)

     Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte. (Matt. 21:22)

     Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta.
     Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
     Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren
     aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta
     mitään. (Jaak. 1:5-7)

Tässä vaiheessa tulee jo vähän ahdistava olo. Tuon viimeisen kohda perusteella minä en koskaan saa luulla saavani Jumalalta mitään. Mutta usko ei olekaan mikään ihmisen voimavara ja ominaisuus, jota hän voi käyttää kuin supersankari superkykyjään. Usko on nimenomaan turvautumista Jumalaan. Ja rukoilijalla on lupa turvautua Jumalaan. Luottaa siihen, että Jumala pitää huolen, kuulee rukoukset ja vastaa.

Vielä yhden jakeen otan mukaan:

     Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka
     riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te
     taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä.
     Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa,
     kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. (Jaak. 4:2-3)

Joskus kuulee, kuinka yhteisissä rukoushetkissä ihmiset eivät oikein edes uskalla sanoa Jumalalle sitä, mitä he toivovat ja pyytävät. Jumalan tahdon mukaan rukoileminen ei ole sitä, että ei uskalla sanoa, mitä itse ajattelee. Rukouksessa on hyvin tärkeää, että voi sanoa Jumalalle rehellisesti, mitä itse toivoo ja haluaa. Rukoilija ei voi saavuttaa rauhaa rukoilemastaan asiasta, jos hän ei edes uskalla sanoa sitä Jumalalle.

Eri asia on kuitenkin jälleen ajatella, että omien mielitekojen lausuminen Jumalalle automaattisesti saa Jumalan toimimaan niin kuin rukoilija haluaa. Jumala ei ole limsa-automaatti, joka antaa halutun tuotteen heti, kun heittää kolikon sisään. Rukous yleensä vääristyy, jos rukoilija alkaa mukavuudenhaluiseksi ja himoitsee aina vain lisää ja lisää. Raamatussa kuvatut pyyntörukoukset on useimmiten lausuttu suuressa hädässä. Ja kun esimerkiksi sairaat pyysivät apua Jeesukselta, niin pieninkin vaiva, jonka Jeesuksen kerrotaan parantaneen, oli sellainen, että siihen ei mikään silloinen lääketiede pystynyt auttamaan.

En halunnut ottaa näitä kohtia esille siksi, että nyt jokainen lopettaisi rukoilemisen. Päinvastoin. Halusin ottaa ne esille ensinnäkin siksi, että niissä luvataan suuria asioita. Jumalaan saa turvautua ja hän todellakin kuuntelee ja auttaa. Rukoileminen todella toimii. Mutta toiseksi näiden kohtien käsitteleminen on tärkeää siksi, että joku saattaa lukea lupaukset vain puoliksi ja pitää oikeutenaan niiden varjolla komentaa Jumalaa. Sitten onkin helppo syyttää Jumalaa huijariksi, jos hän ei saa heti paikalla juuri sitä, mitä rukoili. Mutta sellaiseen ei ole Raamatun valossa lupaa. Rukous on tarkoitettu ihmiselle avuksi. Jumala on luvannut kuulla ja auttaa. Lupausten ohessa olevat huomautukset eivät ole pääasia. Pääasia on se lupaus. Reunahuomautuksilla vain muistutetaan meitä, ettei rukouksemme vääristyisi Jumalan komentamiseksi. Siitä alkaa tehokas rukouselämän näivettyminen.

[Aani]

Voi ihanaa, kiitos kattavasta vastuksesta!

Vaikka tämä olikin mahtava vastaus "ensihätään" niin voisitko vielä selventää minulle nämä asiat:

Miten Jeesus rukoili?
Voiko rukoilla väärin?

Suurkiitokset.

[?]

kuuleeko Herra kaikki rukoukset? Täytyykö ristiä kätensä saadakseen rukouksen perille vai riittääkö Herran nimeen rukoileminen hiljaa mielessään?

utelias olen...

[Nettipappi Marko]

Hei Aani!

Ilmeisen sitkeä sissi olet, kun vielä näin pitkien vastausteni jälkeen kysyt lisää. No sitä saa, mitä tilaa. Kysyit kahta eri kokonaisuutta. Niistä ensimmäinen tässä:

Minun mielestäni on tosi vaikea rukoilla väärin. En muista, että Raamatussa sanottaisiin, että olisi olemassa tilanteita, joissa rukous olisi väärin.

Rukous on mielestäni väärin vain, jos sillä rikotaan jotain selvää Jumalan käskyä. Ja sitä ei taida tapahtua kovin usein. Voisin kuvitella, että väärää rukousta olisi se, että ihminen itsepäisesti yrittää käskeä Jumalan vahingoittamaan jotain lähimmäistään. Raamattuhan käskee rakastamaan jopa vihamiestä. Mutta tässäkin pitää olla varovainen. Rukousta ei voi rajoittaa tälläkään syyllä liiaksi. Ihmisellä pitää olla oikeus kertoa Jumalalle kaikki ajatuksensa - myös sen, että tuntee pahaa jotain ihmistä kohtaan. Ainakin psalmirukoilijat aivan vähän väliä toivottavat kaikkea pahaa vihamiehilleen. Ja onhan ilman muuta hyvä purkaa sellaiset tunteet Jumalalle, niin ei tarvitse käytännössä ryhtyä tekemään pahaa.

     Herra, ole armollinen, pelasta minut! Herra, riennä avukseni!
     Pilkka ja häpeä niille, jotka väijyvät henkeäni! Perääntykööt lyötyinä
     kaikki, jotka tahtovat minulle pahaa. Kauhistukoot onnettomuuttaan ne,
     jotka ilkkuvat minulle: "Siitä sait!" (Ps. 40:14-16)

     Mutta Jumala on auttajani, Herra on minun tukeni.
     Kääntyköön vihollisteni pahuus heitä itseään vastaan. Herra, sinä olet
     uskollinen, vaienna heidät! Minä uhraan sinulle kiitokseksi, minä ylistän
     sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä. Sinä pelastat minut kaikesta hädästä,
     ja silmäni saavat nähdä vihollisteni tuhon. (Ps. 54:6-9)


Raamatussa kyllä mainitaan muutaman kerran, että Jumala ei ole kuullut tai halunnut kuulla rukouksia:

     Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa,
     kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. (Jaak. 4:3)

     Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka
     paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.
     Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini
     edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. (Jes. 1:15-16)

     Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua,
     mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa
     Herran pelkoa eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken
     minun nuhteluni halvaksi, saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä
     ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. (Sananl. 1:28-31)

     Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen,
     että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän
     on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi
     rukouksillenne. (1. Piet. 3:7)

On siis kohtia, joissa sanotaan, että Jumala ei halua kuulla, kun ihmiset elävät väärin. Mutta näissäkään kohdissa ei puhuta itse asiassa väärästä rukouksesta. Niissä puhutaan asioista, jotka ovat väärin rukoilijan elämässä. Jumala käskee tutkimaan niitä ja laittamaan niitä kuntoon, jotta rukous voisi olla rehellistä.

Ihmisen ei tietenkään pidä olla synnitön, jotta rukoukset kuultaisiin. Silloin Jumala ei kuulisi koskaan kenenkään rukouksia. Mutta on aika mahdotonta, että ihminen, joka esimerkiksi riistää toisia ihmisiä ja tappaa heitä (esimerkiksi edellä mainittu Jes. 1:15-16) samalla muka tarvitsee Jumalan apua. Silloin ollaan taas lähellä sitä tilannetta, että kyse ei olekaan rukouksesta vaan Jumalan komentamisesta, jotta itse saisi vielä jotenkin omaa mukavuudenhaluaan tyydytettyä.


Mieleeni tulee yksi teoreettinen tapaus, jolloin Raamatussa olisi voinut syntyä tilanne, jossa rukous olisi ollut väärin. Jumala kielsi profeetta Jeremiaa ainakin kolme kertaa, että hän ei saanut enää rukoilla Israelin puolesta. Kansa oli harrastanut epäjumalanpalvelusta niin paljon, että Jumala oli päättänyt rangaista sitä. Siksi Jumala kielsi profeetta Jeremiaa rukoilemasta tämän asian puolesta.

     Älä rukoile, Jeremia, tämän kansan puolesta. Älä astu eteeni anoen ja
     rukoillen, älä vaivaa minua enää kansani vuoksi, sillä minä en kuuntele
     sinua. (Jer. 7:16)

Jos Jeremia olisi rukoillut, hän olisi silloin rikkonut Jumalan käskyä. Mutta ymmärtänet, että tämä on aika erikoistapaus.

Joten siis: minun mielestäni Jumalalle saa sanoa aina kaiken, mitä mielessä liikkuu. Jos se asia on pahaa tai väärin Jumalan edessä, niin se kannattaa tunnustaa Jumalalle ja pyytää apua asiaan. Sitäkään ei kannata jättää sanomatta Jumalalle.

[Nettipappi Marko]

Ja tervehdys jälleen, Aani!

Ihan kuin olisin osoittanut tervehdykseni joskus muulloinkin sinulle ...  Olet ihailtava palstan käyttäjä. Kun on jotain mielessä, silloin pitää kysyä. Hyvä, hyvä! Ja tässäpä ajatuksia Jeesuksen rukouksista.

Jeesuksen rukouksia ja rukoustapoja ei ole meille juurikaan säilynyt. Tämä johtunee seuraavista seikoista:

     Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni
     paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. (Mark. 1:35)

     Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan. (Luuk. 5:16)

     Samoihin aikoihin Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko
     yön rukoillen Jumalaa. (Luuk. 6:12)

Jeesukselle rukous ei ollut massatapahtuma. Hän rukoili yksin Isäänsä. Ja on mielenkiintoista, kuinka Jumalan Pojalla oli tosi suuri tarve viettää aikaa Isänsä kanssa. Ehkä ensimmäiseksi tulisi mieleen, että syntisten ihmisten olisi kaikkein suurin tarve pitää yhteyttä Jumalaan. Mutta Jeesus - joka oli samalla itsekin Jumala - halusi rukoilla todella paljon, vaikka esimerkiksi syntien vuoksi hänellä ei siihen ollut mitään syytä. Jeesuksen tapa rukoilla ja viettää jopa kokonaisia öitä rukoillen opettaa meillekin, että olisi hyvin tärkeää viettää aikaa Jumalan kanssa.

Koska Jeesus vetäytyi yleensä yksinäisyyteen rukoilemaan, meillä ei ole juurikaan tiedossa, miten ja mitä Jeesus rukoili. Joitakin rukouksia Raamattuun on kuitenkin saatu talletettua. Tässäpä muutama esimerkki:

     Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen
     hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. (Luuk. 22:44)

Getsemanessa Jeesus rukoili todella intensiivisesti. Hän tunsi suurta tuskaa, kun tiesi, mikä häntä odottaa. Jumalalle oli hyvä purkaa oloaan. Hänen rukouksensa sisältö on kuvattu lyhyesti:

     Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili:
     "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni.
     Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." (Matt. 26:39)

Samaa hän rukoili jo vähän aiemminkin ennen viimeisiä hetkiään Jerusalemissa:

     "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä!
     Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!" Silloin kuului
     taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen."
     (Joh. 12:27)

Noissa rukouksissa on samanlainen kaava. Ne sisältävät kaksi puolta. Toisaalta Jeesus kertoo, mitä hän itse haluaa. Mutta toisaalta hän jättää asiansa Jumalan haltuun ja tietää, että Isä hoitaa asian niin kuin hänen hyvä suunnitelmansa on.

Vielä yhden lyhyen rukouksen löysin tähän hätään noiden lisäksi. Tämä on tilanteesta, jossa Jeesus on ystävänsä Lasaruksen haudalla ja herättää hänet kuolleista:

     Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän
     sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet
     minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien
     ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut." Tämän
     sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!"
     (Joh. 11:41-43)

En osaa analysoida tätä rukousta sen syvällisemmin. Selvästi siitä käy kuitenkin ilmi Jeesuksen luottamus Isäänsä kohtaan ja samalla ymmärrys siitä, että hän on maailmassa Jumalan lähettämänä ja täyttämässä hänelle annettua tehtävää.

Samat asiat ovat nähtävissä Jeesuksen pisimmässä säilyneessä rukouksessa. Johanneksen evankeliumin 17 luku on kokonaisuudessaan niin sanottu Jeesuksen "ylimmäispapillinen rukous" eli Jeesuksen jäähyväisrukous. Siitä näkyy selvästi Jeesuksen ja Isän läheinen yhteys ja Jeesuksen nöyryys oman tehtävänsä edessä. Mutta ennen kaikkea siitä näkyy Jeesuksen syvä huoli ja huolenpito ihmisistä, joiden puolesta hän kuoli.

Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä. Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan,  kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä." (Joh. 17.)

[Nettipappi Marko]

Heippa "Kysymysmerkki"!

Esitit kaksi tärkeää peruskysymykstä. Ensimmäistä on jo jossain määrin sivuttu tässä viestiketjussa, mutta täydennän sitäkin vielä hieman.

kuuleeko Herra kaikki rukoukset?

Ehdottomasti kyllä! Jumala tietää kaiken. Mikään ei ole häneltä salassa. Joten yksikään rukous ei myöskään voi lipsahtaa ohi hänen korviensa.

Eri kysymys on puolestaan se, vastaako Jumala aina niin kuin me itse toivomme. Sitä en uskalla luvata. Raamattu sanoo kuitenkin kaksi erittäin tärkeää ja lohdullista asiaa:

     Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne
     ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu
     maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella
     ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. (Jes. 55:8-9)

     Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat
     Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
     (Room. 8:28)

Jumala tietää paljon sellaista, mitä me emme tiedä. Ja Jumala haluaa, että kaikki asiat vaikuttavat meidän parhaaksemme. Tästä seuraa väistämättä se, että joskus Jumala toimii juuri toisin kuin me haluaisimme. Tämä ei johdu kuitenkaan siitä, että Jumala haluaisi olla ilkeä. Hän vain tietää niin paljon meitä paremmin sen, mikä on meille loppujen lopuksi parasta. Siksi kaikkiin rukouksiin ei vastata niin kuin me haluaisimme. Mutta se ei siis johdu siitä, että Jumala ei kuulisi niitä. Päinvastoin.

Täytyykö ristiä kätensä saadakseen rukouksen perille vai riittääkö Herran nimeen rukoileminen hiljaa mielessään?

Ei ole olemassa mitään sääntöä, millaista rukoilemisen pitäisi ulkoisesti olla. Meillä länsimaissa on tapana istua tai polvistua, ristiä kädet, painaa pää alas ja rukoilla hiljaa mielessä. Tämä on täysin päinvastainen tapa verrattuna Jeesuksen ajan käytäntöön:

Käsiä ei ristitty, vaan kädet kohotettiin ehkä vähän samalla tavalla kuin ihmiset kohottavat käsiään ylistäessään:

     Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen
     puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä. (1. Tim. 2:8 )

Rukoillessa ei istuttu vaan seisottiin:

     Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä
     on jotakuta vastaan. (Mark. 11:25a)

Fariseuksesta ja publikaanista kertova Jeesuksen vertaus antaa käsityksen, että rukoillessa oli tapana rukoilla ääneen. Päätäkään ei luultavimmin painettu alas, vaan pikemminkin katsottiin ylös:

     Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus,
     toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili
     itsekseen: "Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut
     ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
     Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta,
     siitäkin mitä ostan." Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes
     kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi:
     "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" (Luuk. 18:10-13)

Ääneen rukoilemisen tapa käy ilmi myös eräästä Vanhan testamentin kertomuksesta, jossa profeetta Samuelin äiti oli rukoilemassa temppelissä:

     Kun Hanna rukoili pitkään Herraa, Eeli seurasi hänen suunsa liikkeitä.
     Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen, huulet vain liikkuivat mutta ääntä
     ei kuulunut. Siksi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa ja sanoi hänelle:
     "Kuinka kauan aiot viipyä täällä juopuneena? Mene selviämään humalastasi!"
     Mutta Hanna vastasi: "Ei, herra, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa.
     Minä olen onneton nainen ja vuodatin sydämeni Jumalalle. Älä pidä
     palvelijaasi kelvottomana naisena, vain suuren suruni ja huoleni takia
     minä rukoilin näin kauan." (1. Sam. 1:12-16)

Hanna rukoili toisin kuin sen ajan tapa oli. Ja hän sai, mitä hän pyysi. Kyse ei siis ole siitä, millaisella tavalla Jumalaa rukoillaan. Jumala kuulee meitä Jeesuksen vuoksi, ei rukouskäytäntöjen vuoksi.

[miriva]

onpa täällä vastausta rukouksesta.

ihan kaikkea en jaksanut lukea, mutta aika paljon vastauksia sain kysymyksiin jo tuostakin. :>

mutta se jäi vielä vähän kaivelemaan että missä sitten menee tuon rukoilun ja rukoilemattomuuden raja?
kun rukoiluun ei ole oikeaa aikaa/paikaa/tapaa yms yms. niin pystyykö rajaa määrittelemään?

[Nettipappi Marko]

Moi, Miriva!

Olet oikeassa siinä, että rajan vetäminen on joskus todella vaikeaa. Milloin joku asian mielessä pyöritteleminen alkaa muuttua rukoukseksi Jumalalle? Ei sitä voi tietää, eikä sitä tarvitsekaan tietää. On hienoa, että meillä on Jumala, jonka kanssa saa elää koko ajan. Paavali lausahti eräässä puheessaan:

     Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä:
     hänessä me elämme, liikumme ja olemme.
     (Ap. t. 17:27b-28a)

Mutta ihmisen itsensä kannalta on tärkeää, että joskus erottaa aikaa rukoukselle oikein kunnolla. Kaverisuhteissa hienoa on se, että kaverille voi sanoa asioita ilman, että tarvitsee varata ensin kalenterista aikaa sen kertomiseen. Kaverille voi heitellä mielessä olevia juttuja aina kun vain on kaverin lähellä. Mutta aika tylsäksi sellainen kaverisuhde menee, jos koskaan ei ole aikaa jutella kunnolla. Samoin käy jumalasuhteessa. Rukoilla saa ihan milloin vain ja kuinka kevyesti vain. Mutta välillä on hyvä ottaa oikein kunnolla aikaa. Minä tykkään siitä, että jossain tilaisuuksissa on pimeää, hiljaista ja paljon aikaa. Kynttilän valoa tuijottaessa saa keskittyä ja olla aivan rauhassa. Silloin tulee rukoiltua aivan eri tavalla kuin päivittäisten kiireitten keskellä.

Kummastakaan tavasta ei pidä luopua. Kumpaakin - ja kaikkea niiden väliltä - tarvitaan.

[Aani]

Hmm.

En ole varma onko tästä jo täällä juttua, mutta kysyn kuitenkin.
Onko oikein rukoilla toisen ihmisen kuolemaa? Tiedän, että ei ole oikein ajatella toisen ihmisen kuolemaa, mutta jos sen asian saa sillä purettua, että rukoilee sitä Jumalalle, niin teenkö väärin?
Voisihan se mennä niinkin, että rukoilisin, että Jumala ottaisi tämän pahan ajatuksen mielestäni, mutta toisaalta se voisi jäädä silti vaivaamaan, että tahtoo toisen kuolemaa.. Äh. Mutta tämä vaivaa.

[Nettipappi Marko]

Hei Aani!

Hieman olen tätä kysymääsi asiaa sivunnut tämän otsikon alla. Tässä on linkki siihen vastaukseen.

Mutta otan vielä pari tuosta vastauksesta puuttuvaa raamatunkohtaa esimerkiksi. Tässä on pätkä, jossa psalmirukoilija kantaa huolta Israelista (=viiniköynnös)  ja pyytää, että Herran seurakunnan viholliset kuolisivat.

     Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, katso meitä!
     Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet
     istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
     Menehtykööt uhkaavan katseesi alla ne, jotka ovat sen polttaneet
     ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on
     oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
     (Ps. 80:15-18)

Edelleenkin minun on siis vaikea nimetä yhtään asiaa, jota ei saisi rukoilla. Jos ajattelee toisesta ihmisestä pahaa, niin sen tunteen kanssa pitää ja saa tulla Jumalan eteen. Ainakin Raamatun rukoilijat tekivät niin.

     Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen,
     sillä hän pitää teistä huolen. (1. Piet. 5:7)

Sitä vihaa ei vaan saa jäädä hautomaan ja suurentelemaan. Raamatun käskyjen mukaan tavoitteena on se, että kristitty voisi pahoista tunteistaan huolimatta pyytää kaikille ihmisille hyvää:

     Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia
     ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien
     vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista
     elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on
     oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo,
     että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
     (1. Tim. 2:1-4)

[miriva]

On siis kohtia, joissa sanotaan, että Jumala ei halua kuulla, kun ihmiset elävät väärin. Mutta näissäkään kohdissa ei puhuta itse asiassa väärästä rukouksesta. Niissä puhutaan asioista, jotka ovat väärin rukoilijan elämässä. Jumala käskee tutkimaan niitä ja laittamaan niitä kuntoon, jotta rukous voisi olla rehellistä.

Ihmisen ei tietenkään pidä olla synnitön, jotta rukoukset kuultaisiin. Silloin Jumala ei kuulisi koskaan kenenkään rukouksia. Mutta on aika mahdotonta, että ihminen, joka esimerkiksi riistää toisia ihmisiä ja tappaa heitä (esimerkiksi edellä mainittu Jes. 1:15-16) samalla muka tarvitsee Jumalan apua. Silloin ollaan taas lähellä sitä tilannetta, että kyse ei olekaan rukouksesta vaan Jumalan komentamisesta, jotta itse saisi vielä jotenkin omaa mukavuudenhaluaan tyydytettyä.

" on siis kohtia, joissa sanotaan, että Jumala ei halua kuulla, kun ihmiset elävät väärin. "

tuo kuulostaa jotenkin kamalalta. ymmärisin tuon ehkä vähän väärin, mutta tuli siitä jotenkin mieleen että Jumalalle ei saisi kertoa pahoja asioita elämästään. että niitä rukouksia Hän ei kuuntele. niinhän ei ole, eihän? mutta miksi Raamatussa sitten on tuollaisia kohtia?

itse olen ainakin aina ajatellut että Jumalalle saa ja pitää kertoa KAIKKI asiat. tai että Jumalahan tietää ne jo ennen kuin niitä kerromme, mutta Hän myös haluaa että kerromme ne itse Hänelle, jotta meille tulisi parempi olo ja mieli.

[Nettipappi Marko]

" on siis kohtia, joissa sanotaan, että Jumala ei halua kuulla, kun ihmiset elävät väärin. "

tuo kuulostaa jotenkin kamalalta. ymmärisin tuon ehkä vähän väärin, mutta tuli siitä jotenkin mieleen että Jumalalle ei saisi kertoa pahoja asioita elämästään. että niitä rukouksia Hän ei kuuntele. niinhän ei ole, eihän? mutta miksi Raamatussa sitten on tuollaisia kohtia?

Jep. Ymmärsit väärin. Olin tosin itsekin huolimaton. Tuon lauseeni kun pystyy ymmärtämään kahdella tavalla. Tarkoitin sanoa, että Raamatussa on kohtia, joissa Jumala sanoo, ettei hän halua kuulla rukouksia niiltä ihmisiltä, jotka tahallaan elävät väärin ja sen jälkeen muka tarvitsevat Jumalan apua. Sitä tarkoitin tässä viestissäni ja siinä esille ottamillani raamatunkohdilla. En tarkoittanut, että ihmiset eivät saa puhua oman elämänsä vääryyksistä Jumalalle. Sen olet ymmärtänyt täysin oikein, että Jumalalle saa sanoa aivan kaikki asiat sydämeltään. Myös ne asiat, joissa tekee väärin. Jumalalle pitääkin olla täysin rehellinen. On melkoisen tyhmää kuvitella pystyvänsä valehtelemaan hänelle.

[malla]

Pitääkö rukouksen lopussa sanoa, että rukoilee Jeesuksen kautta?  Isä meidän rukouksessa ei niin sanota. Onko rukous pätevämpi, jos rukoilee Jeesuksen kautta? Voiko rukoilla myös pelkästään Jeesusta? Entä Pyhää Henkeä? Missä tilanteissa kannattaa rukoilla Jeesukselle? Entä Pyhälle Hengelle?

[Moottorisaha]

Kysytäänpäs liittyen edelliseen kysymykseen. Löydätkö Raamatusta sille tukea, että pyhää henkeä käsketään rukoilla? Jumalan ja Jeesuksen ymmärrän kyllä.