Rukous

[KokoDino]

Mulla olisi taas helppo kysymys.. Miksi nykyajan monet seurakunnat eivät rukoile enään tulta, vaan pelkkää PyhääHenkeä?? Eikös Jumalan tulen tarkoitus ole polttaa tyhjäksi ja pyhänHengen täyttää?? Itse ainakin ymmärsin asian näin...

[Nettipappi Marko]

Hei Malla!

Pitääkö rukouksen lopussa sanoa, että rukoilee Jeesuksen kautta?

Ei pidä. Raamatussa on Jeesuksen lupaus ja ohje:

     Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni,
     sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun
     nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
     ... Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä
     enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni.
     (Joh. 16:23b-24, 26)

Raamatussa käsketään rukoilla Jeesuksen nimessä, mutta rukous ei muutu Jeesuksen nimessä rukoilemiseksi tai Jeesuksen kautta rukoilemiseksi sillä, että sanotaan lopuksi jotkut tietyt sanat. Jeesuksen nimessä tai Jeesuksen kautta rukoileminen tarkoittaa sitä, että sinä turvaudut Jeesukseen, joka on sovittanut sinun ja Jumalan välit. Siksi sinä saat syntisenä ihmisenä lähestyä pyhää Jumalaa. Kellään ei ole oikeutta lähestyä Jumalaa ilman Jeesusta. Sitä tarkoittaa Jeesuksen kautta rukoileminen.

Onko rukous pätevämpi, jos rukoilee Jeesuksen kautta?

Se on ainoa tapa, jolla syntisellä ihmisellä on mitään oikeutta lähestyä Jumalaa rukouksessa. Mutta kuten sanoin, se ei vaadi sitä, että rukoukseen liitetään tietyt sanat. Se vaatii sitä, että rukoilet Jeesuksen sovitustyön turvissa ja luotat siihen, että sinä olet Jumalan lapsi ja Jeesuksen tähden saat sanoa Jumalaa omaksi Isäksesi.

Voiko rukoilla myös pelkästään Jeesusta? Entä Pyhää Henkeä? Missä tilanteissa kannattaa rukoilla Jeesukselle? Entä Pyhälle Hengelle?

Jumala on Kolmiyhteinen Jumala, joka on yksi. Siinä mielessä on aivan sama, puhutteleeko jotain erillistä persoonaa vai sanoo vain "Jumala". Mieleeni on tosin jäänyt yksi vanha ja hyvä ohje: "Kuuluu rukoilla Isää Pojan kautta Pyhässä Hengessä".

Raamatussa on kehotuksia siitä, että on rukoiltava Isää. Jeesushan opetti muun muassa Isä meidän -rukouksen. Samoin Jeesus kehottaa rukoilemaan häntä itseään:

     Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin
     minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te
     pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki
     Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
     (Joh. 14:14)

Sen sijaan en muista, että Raamatussa kehotettaisiin rukoilemaan Pyhää Henkeä. Usein kyllä rukoillaan, että Jumala vaikuttaisi Henkensä kautta tai antaisin Henkensä jollekin ihmiselle. En usko, että Pyhän Hengen rukoileminen olisi sinänsä väärin - onhan Hän myös Jumalan persoona - mutta näen niin, että Pyhä Henki tekee rukouksen suhteen vähän eri asioita kuin Isä ja Poika:

     Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten
     meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu
     meidän puolestamme sanattomin huokauksin. (Room. 8:26)

Henki kuvataan Raamatussa enemmänkin rukouksessa auttavaksi osapuoleksi eikä niinkään rukouksen kohteeksi.

[Nettipappi Marko]

Moi Moottorisaha!

Kysytäänpäs liittyen edelliseen kysymykseen. Löydätkö Raamatusta sille tukea, että pyhää henkeä käsketään rukoilla? Jumalan ja Jeesuksen ymmärrän kyllä.

En vähäisellä selailemisella löytänyt. Mutta toisaalta en löydä kieltoakaan, joten en voi pitää sitä vääränäkään. Edellisessä vastauksessani Mallalle totesin, että mielestäni Raamatussa annetaan kuva Pyhästä Hengestä enemmänkin rukouksessa avustavana tekijänä kuin itse rukouksen kohteena.

[Nettipappi Marko]

Moi TinoPappa!

Mulla olisi taas helppo kysymys.. Miksi nykyajan monet seurakunnat eivät rukoile enään tulta, vaan pelkkää PyhääHenkeä?? Eikös Jumalan tulen tarkoitus ole polttaa tyhjäksi ja pyhänHengen täyttää?? Itse ainakin ymmärsin asian näin...

Raamatussa puhutaan siitä, miten Jeesus kastaa tulella ja Pyhällä Hengellä:

     Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee
     toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan
     kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
     Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa
     viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa,
     joka ei koskaan sammu. (Matt. 3:11-12)

Tuli on Raamatussa tuomion vertauskuva. En siis itse halua rukoilla itselleni Jumalan tulta. Toki rukouksessa minun kuuluu pyytää sitä, että Jumala osoittaisi minussa olevia vääriä asioita ja puhdistaisi ja korjaisi niitä. Mutta henkilökohtaisesti en kokisi kovin mukavaksi pyytää tulta. Toki Jumala tietää, mitä minä sillä tarkoittaisin, mutta silti se hirvittäisi, kun Raamatussa tuli tosiaan liittyy Jumalan tuomioon.

[pyrski]

Luuk. 12:49
"Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!"
 -"tuomiota minä olen tullut tuomaan maan päälle" ??

Joh. 3:17
"Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen."

Outoa jos tuo Luukkaan evankeliumin tuli on tuomion tulta...

[Nettipappi Marko]

Hei Pyrski!

Outoa jos tuo Luukkaan evankeliumin tuli on tuomion tulta...

Raamatun selittäjät pitävät tätä kohtaa vähän vaikeana siksi, että tulen merkitys ei ole aivan kirkas. Lisään edelliseen vastaukseeni sen, että muualla Raamatussa tulella on tuomion lisäksi myös lämmön, läheisyyden ja puhdistuksen merkityksiä. Näissä kysytyissä kohdissa tuli näyttää kuitenkin selvimmin viittaavan juuri tuomioon. Tässä yhteydessä tuomiolla ei tarkoiteta viimeistä tuomiota vaan sitä, kuinka Jeesus jakaa ihmisiä. Jeesus sanoi myös:

     Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa.
     En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. (Matt. 10:34)

Vaikka toisessa kohdassa hän sanoo:

     Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista
     jonka maailma antaa. (Joh. 14:27a)

Jeesus jakaa ihmiset kahteen ryhmään, eli hän paaduttaa. Paatuminen ei ole sitä, että joku ei ole koskaan kuullutkaan Jeesuksesta. Paatuminen on sitä, että kuulee ja kääntää selkänsä. Jeesus antaa seuraajilleen rauhan, mutta koko maailman näkökulmasta Jeesus ei tuo rauhaa vaan jakaa ihmisiä. Aivan samalla tavalla ymmärrän tämän tuomion tulen:

Luuk. 12:49 "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!"

Joh. 3:17  "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen."

Jeesus toivoi tulen syttymistä. Se ei tarkoita sitä, että hän haluaisi ihmisten joutuvan kadotukseen. Ilman tulta, lakia ja julistusta tuomion todellisuudesta kukaan ei tarvitse pelastusta. Jeesuksen tehtävä on pelastaa, mutta ihmisten täytyy myös tietää, että on ihan oikea syy, miksi pelastusta tarvitaan. Jeesushan toi myös tulen:

     Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä
     tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.
     Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa:
     se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.
     (Joh. 12:47-48)

Jeesus toi Jumalan sanan vahvasti ihmisten keskelle. Hän julisti sitä ja hän oli se. Vaikka Jumalan sana sisältää paljon lupauksia ja vakuutuksia Jumalan rakkaudesta, ei siitä saa unohtaa toistakaan puolta, Jumalan tahtoa. Puheet tulesta liittyvät mielestäni siihen.

Lisäksi Jeesukseen liittyy sekin todellisuus, että hän oli Jumala. Jumalan pyhyys on tuli synnille:

     Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia,
     kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti,
     kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi
     polttava tuli. (Hepr. 12:28-29)

Mainitsemasi Luukkaan kohta kuuluu kokonaisuudessaan yhteyteen, jossa puhutaan nimenomaan ihmisten jakautumisesta kahteen leiriin. Sitä en tiedä, ajatellaanko jakautumisen syyksi loukkaantuminen Jumalan tahtoon vai loukkaantuminen Jeesuksen sovitustyöhön. Mutta niin vain tapahtuu:

     Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle - ja kuinka toivonkaan,
     että se jo olisi syttynyt! Mutta minut on kasteella kastettava - ja
     missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt!
     Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan,
     vaan riitaa! Tästedes saman perheen jäsenet ovat eri puolta:
     viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan. Isä joutuu vastakkain
     poikansa kanssa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä, anoppi
     miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa. (Luuk. 12:49-53)

[qwe]

Onko olemassa rukouksen armolahjaa?

Muuttaako Jumala mieltään/ suunnitelmiaan/ jotain rukouksiemme tähden?

[Nettipappi Marko]

Hei Qwe!

Onko olemassa rukouksen armolahjaa?

Kyllä on. Uskallan sanoa näin, vaikka Raamatussa ei minkään armolahjaopetuksen yhteydessä mainita nimenomaan rukouksen armolahjaa. Mutta Raamatussa mainitut listat ovatkin vain esimerkkejä siitä, millaisia lahjoja voi olla olemassa. Jokaisen listan yhteydessä on seuraavan tyyppisiä sanoja:

     Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon
     hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee,
     palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen
     Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen. (1. Piet. 4:10-11)

     Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa.
     (Ef. 4:7)

     Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia,
     mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä
     kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla,
     yhteiseksi hyödyksi. (1. Kor. 12:4-7)

     Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. (1. Kor. 7:7)

Jotkut ihmiset ovat saaneet sydämelleen vahvan halun rukoilla toisten kristittyjen ja evankeliumin leviämisen puolesta. Minä olen aika huono rukoilija ja iloitsen suunnattomasti niistä ihmisistä, joille rukous on suuri intohimo. Minun näkökulmastani tällaisille ihmisille on annettu upea lahja. Sehän on seurakunnan palvelemista mitä suurimmassa määrin. Ja se on juuri armolahjan tarkoitus.

Muuttaako Jumala mieltään/ suunnitelmiaan/ jotain rukouksiemme tähden?

Ainakin Raamatun historiassa kerrotaan, että hän on tehnyt niin:

     Herra sanoi vielä: "Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen. Jätä minut nyt rauhaan,
     että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren
     kansan." Mooses koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: "Miksi, Herra, vihastuisit
     omaan kansaasi? Sinähän toit sen pois Egyptistä suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi.
     Miksi egyptiläiset saisivat sanoa, että sinä veit israelilaiset pois vain tappaaksesi heidät
     vuorilla ja hävittääksesi heidät maan päältä? Anna vihasi lauhtua ja luovu aikeestasi tuhota
     kansasi. Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia, joille vannoit oman itsesi kautta:
     'Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että heitä on kuin taivaan tähtiä, ja annan heille
     ikuiseksi omaisuudeksi sen maan, jonka olen heille luvannut.'" Niin Herran viha lauhtui, ja hän
     päätti luopua siitä hävityksestä, jolla oli uhannut kansaansa. (2. Moos. 32:9-14)

     Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: Hän loi heinäsirkkoja juuri kun niityille oli nousemassa
     uutta ruohoa kuninkaan niittojen jäljiltä. Kun heinäsirkat olivat syöneet maan lähes paljaaksi,
     minä sanoin: "Herra, Jumala, anna anteeksi! Kuinka Jaakobin suku voi kestää tämän, sehän on
     niin vähälukuinen." Silloin Herra katui ja sanoi: "Tämä ei tapahdu." Herra Jumala näytti minulle
     tämän näyn: Hän kutsui tulen panemaan toimeen tuomion. Tuli nieli syvyyden vedet ja uhkasi
     niellä myös viljelysmaan. Silloin minä sanoin: "Herra, Jumala, lakkaa jo! Kuinka Jaakobin suku
     voi kestää tämän, sehän on niin vähälukuinen." Niin Herra katui ja sanoi: "Tämäkään ei tapahdu."
     (Aam. 7:1-6)

     Hän käski kuuluttaa koko Ninivessä: "Tämä on kuninkaan ja hänen hovinsa määräys: Eivät
     ihmiset eivätkä eläimet, eivät lehmät eivätkä lampaat saa edes maistaa ruokaa eivätkä juoda
     vettä. Karjaa ei saa päästää laitumelle. Kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin, on kuljettava
     säkkivaatteeseen puettuina, kaikkien on huudettava Jumalaa täysin voimin. Jokainen kääntyköön
     pahoilta teiltään ja hylätköön väärät tekonsa. Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy
     ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme." Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta
     teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli
     sanonut tuhoavansa heidät. (Joona 3:7-10)

Usein Jumalan mielen muuttuminen näyttää Raamatussa liittyvän ihmisen katumukseen. Jumala itse sanoi:

     Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa
     luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. (Jer. 18:7-8)

Mutta on Raamatussa kertomuksia, joissa Jumala kertoo jonkun muunkin suunnitelman, mutta muuttaa sitä ihmisen pyynnöstä. Kaksi enkeliä toi viestin Lootille Sodoman tuhosta ja antoi ohjeet, kuinka Lootin tuli menetellä. Lootin pyyntö kuitenkin muutti suunnitelmaa:

     Viedessään heitä ulos toinen miehistä sanoi Lootille: "Pakene henkesi edestä! Älä katso taaksesi
     äläkä pysähdy ennen kuin olet päässyt pois tältä tasangolta. Pakene vuoristoon, muuten olet
     mennyttä." Mutta Loot vastasi hänelle: "Voi ei, herrani! Sinä olet jo osoittanut minulle, palvelijallesi,
     suurta armoa ja laupeutta, kun sallit minun pitää henkeni. Mutta vuorille minä en uskalla yrittää:
     pelkään, että tuho saavuttaa minut ja minäkin kuolen. Tuo kaupunki tuolla on niin lähellä, että
     ehdin paeta sinne, ja se on kovin vähäpätöinen. Sehän on liian mitätön hävitettäväksi; enkö saisi
     paeta sinne ja silti säilyttää henkeni?" Mies sanoi: "Minä suostun sinun pyyntöösi vielä tässäkin
     asiassa enkä tuhoa tuota kaupunkia.(1. Moos. 19:17-21)

Myös kuningas Hiskian harras pyyntö kuultiin:

     Noihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli
     hänen luokseen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!'"
     Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: "Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain
     sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi."
     Ja hän itki katkerasti. Jesaja ei vielä ollut lähtenyt palatsin keskimmäisestä pihasta, kun hänelle
     tuli tämä Herran sana: "Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra,
     isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut.
     Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. (2. Kun. 20:1-5)

Toisaalta on myös selvää, että aina Jumala ei muuta mieltään. Klassisin esimerkki lienee Paavalin pistin:

     Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle:
     "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen
     mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. (2. Kor. 12:8-9)

Jumala siis voi muuttaa suuriakin suunnitelmia rukouksen vuoksi. Pahat kielet ovat leimanneet varsinkin VT:n Jumalan kiukuttelevaksi pikkulapseksi, joka tekee päättömyyksiä, mutta saattaa ihmisen ansiosta saada järkeä päähänsä. Tilanne ei todellakaan ole niin. Jumala tietää kyllä, mikä kullekin ihmiselle, kansalle ja elämäntilanteelle on parhaaksi. Rukous muuttaa olosuhteita, erityisesti rukoilijaa itseään. Kun ihminen rukoilee pitkään ja hartaasti, hän saattaa muuttua enemmän siihen suuntaan, mitä Jumala tahtoo. Tällöin myös Jumalan on syytä muuttaa suunnitelmiaan, kun olosuhteet ovat muuttuneet.

[qwe]

Okei.

Mitä muita armolahjoja sitten on vielä olemassa Raamatussa mainittujen lisäks? Jotain esimerkkiä?

Rukous muuttaa olosuhteita, erityisesti rukoilijaa itseään.

Mulla jäi edelleen vähän sellanen olo, niinku rukous olis vaan meitä itseämme varten, rukoilijaa itseään varten.
On rukous varmasti rukoilijaa varten ja rukous todella muuttaa rukoilijaa jne.
Mutta esim. esirukous tuntuu musta vähän turhauttavalta tästä näkökulmasta.

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Qwe!

Mitä muita armolahjoja sitten on vielä olemassa Raamatussa mainittujen lisäks? Jotain esimerkkiä?

Nettipapin palstalla on jo useita kysymyksiä armolahjoista. Tästä linkistä (armolahjat) löydät myös listan erilaisista armolahjoista, joita Raamatussa esitellään.

Mulla jäi edelleen vähän sellanen olo, niinku rukous olis vaan meitä itseämme varten, rukoilijaa itseään varten.
On rukous varmasti rukoilijaa varten ja rukous todella muuttaa rukoilijaa jne.
Mutta esim. esirukous tuntuu musta vähän turhauttavalta tästä näkökulmasta.

Raamatussa kehotetaan yhä uudelleen rukoilemaan toisten kristittyjen puolesta. Esirukous ei ole koskaan turha, eikä se ole koskaan vain rukoilijaa itseään varten. Edellisessä vastauksessani luettelin erilaisia kohtia, joissa Jumala muutti jopa ilmoittamansa suunnitelman rukouksen ansioista. Sitä suuremmalla syyllä hän voi muuttaa myös sellaisia ajatuksiaan ja olosuhteita, joita hän ei ole ihmisille ilmoittanut. Ja mahdollista on, että moni asia on auki, ja odottaa vain sitä, että ihmiset rukoilisivat sen puolesta. Nämä tosin ovat vain pohdintoja. Niistä ei ole mitään erityisiä Raamatunkohtia mielessäni. Tässä kuitenkin vielä kannustusta esirukoukseen:

     Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään
     kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta
     saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.
     Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo,
     että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:1-4)

     Rukoilkaa meidän puolestamme. Olemme varmoja siitä, että omatuntomme on puhdas
     - tahdommehan toimia kaikessa oikein. Varsinkin siksi pyydän teiltä esirukousta, että jo
     pian pääsisin takaisin teidän luoksenne. (Hepr. 13:18-19)

Esirukousta ei siis voi pitää vain rukoilijan itsensä hyväksi tapahtuvana toimintana. Se vaikuttaa ihan oikeasti.

[Anonyymi7889991124324]

Onko joku oikea tapa rukoilla? Onko raamatussa annettu mitään ohjeita rukoiluun?

[Kerttu]

Tämä samaa olen miettinyt, sillä Raamatussa (muistaakseni Matteuksen evankeliumissa?) sanotaan suunnilleen niin, että pakanat rukoilevat omin sanoin, mutta oikeat kristityt eivät saisi rukoilla niin, sillä Jumala kyllä tietää, mitä ihminen haluaa ennen kuin ihminen on edes sanonut sitä ääneen. Ko. Raamatun kohdassa kehotetaan rukoilemaan Isä meidän-rukous.

Tarkoittaako tämä siis sitä, että omin sanoin rukoileminen on kiellettyä ja jokaisen pitäisi rukoilla vain Isä meidän-rukousta, sillä Jumala kyllä tietää, mitä ihmiset haluavat sanoa ilman, että edes sanomme mitään? Itse olen juuri tämän Raamatun kohdan takia rukoillut monien vuosien ajan pelkkää Isä meidän-rukousta, enkä juuri koskaan omin sanoin.

[Nettipappi Marko]

Hei Anonyymi ja Kerttu!

Mietiskelin pitkään, millaisen vastauksen teille antaisin ja miten osaisin rajata laajat kysymyksenne sopivan suppeiksi. Sitten tulin vilkaisseeksi aikaisempia vastauksia. En muistanutkaan, että rukouksesta on ollut jo aika pitkä kysymys-vastaus -ketju. Tutustukaa siihen, ja esittäkää sitten vielä tarkentavia kysymyksiä asioista, jotka jäävät vaivaamaan.

Tosin Kertun kysymys sisältää näkökulman, jota ei ainakaan vielä ole käsitelty sen tarkemmin. Perehdyn siihen nyt.

Tämä samaa olen miettinyt, sillä Raamatussa (muistaakseni Matteuksen evankeliumissa?) sanotaan suunnilleen niin, että pakanat rukoilevat omin sanoin, mutta oikeat kristityt eivät saisi rukoilla niin, sillä Jumala kyllä tietää, mitä ihminen haluaa ennen kuin ihminen on edes sanonut sitä ääneen. Ko. Raamatun kohdassa kehotetaan rukoilemaan Isä meidän-rukous.

Tarkoittaako tämä siis sitä, että omin sanoin rukoileminen on kiellettyä ja jokaisen pitäisi rukoilla vain Isä meidän-rukousta, sillä Jumala kyllä tietää, mitä ihmiset haluavat sanoa ilman, että edes sanomme mitään? Itse olen juuri tämän Raamatun kohdan takia rukoillut monien vuosien ajan pelkkää Isä meidän-rukousta, enkä juuri koskaan omin sanoin.

Jeesus ei missään tapauksessa kieltänyt rukoilemasta omin sanoin. Raamatussa ei sellaista kieltoa koskaan esitetä. Päinvastoin koko ajan kehotetaan purkamaan sydäntä Jumalalle mahdollisimman aidosti. Mainitsemasi Raamatunkohta on tämä:

     Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat,
     jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat
     sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne
     kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä
     pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin: - Isä meidän, joka
     olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun
     valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä
     niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen
     leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin
     annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä
     anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät
     pahasta. (Matt. 6:7-13)

Jeesuksen opetuksen kärki on siinä, että rukous ei ole taikasanoja, joita toistelemalla rukous tulee kuulluksi. Rukous ei ole ihmisen yritys puhua niin taitavasti ja runsaasti, että Jumala monisanaisuuden ansiosta palkitsee rukoilijan rukousvastauksella.

Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen, joka on äärimmäisen tiivis. Perustellusti voidaan sanoa, että se sisältää kaiken, mitä koskaan tarvitsee rukoilla. Mutta se on sanottu tosiaan niin tiukkaan puristetussa paketissa, että on hyvä omin sanoin ja ymmärryksellä puhua aiheita, jotka ovat eniten sydämellä.

Rukoilemisessa tärkeintä on halutun asian sanominen rehellisesti Jumalalle. Kun ihminen puhuu vanhemmilleen tai ystävilleen tai työkavereilleen, ei kukaan lausu jotain korulauseista rakennettua runoa. Silloin sanotaan, mikä on asiana. Mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta toinen ymmärtää, mistä on kyse.

Jeesus toki painotti, että Jumala ymmärtää, mistä on kyse jo ennen kuin sitä pyydetäänkään. Mutta rukous eroaa tavallisesta viestin kertomisesta siinä, että sillä on suurin merkitys rukoilijalle itselleen. Siksi Jeesuskin vietti jopa kokonaisia öitä rukoillen. Tuskin hän silloin luki opettamaansa Isä meidän -rukousta satoja kertoja putkeen. Ihan varmasti hän rukoili omin sanoin, niin kuin Getsemanessakin teki.

Raamattu on täynnä hurskaiden ihmisten rukouksia, jotka ovat omin sanoin sanottuja. Psalmit on hyvin runsas kokoelma tällaisia rukouksia. Samoin Paavalin yksi hieno rukous on Kolossalaiskirjeen alussa (Kol 1:9-11). Eivät ne noudata Isä meidän -rukouksen kaavaa. Lisäksi on lukemattomia kehoituksia rukoilla eri asioiden puolesta - eikä ainoatakaan kieltoa, ettei saisi rukoilla mitään muuta kuin Isä meidän -rukouksen.

Seurakuntanuorten kanssa olen yhteissä rukoushetkissä toiminut muutaman kerran seuraavasti: Vuoron perään rukoileminen on toteutettu siten, että yksi rukoilee Isä meidän -rukouksen ensimmäisen rukouksen ("pyhitetty olkoon sinun nimesi") omin sanoin. Hän rukoilee siihen teemaan liittyvien asioiden puolesta. Seuraava jatkaa omin sanoin teemasta "Tulkoon sinun valtakuntasi". Tällä tavoin omin sanoin mennään Isä meidän -rukous läpi. Pidän sitä hienona tapana muistaa rukoilla kaikkien Jeesuksen opettaman rukouksen aiheiden puolesta, mutta omin sanoin ja ajatuksen kanssa.

Jeesus ei todellakaan yrittänyt rajoittaa ihmisten rukouselämää. Hän halusi nimenomaan rikastuttaa sitä niin, että hänen seuraajansa rukoilisivat mahdollisimman monien tärkeiden asioiden puolesta. Samalla hän antoi lupauksen siitä, että Jumala tietää jo ennen rukoustakin, mitä me tarvitsemme - joten kristityn pitäisi siksi uskaltaa rukoilla luottaen siihen, että Jeesuksen ansiosta rukous kuullaan.