Voi hyvä Ihminen!
Luulen saavani oikein hyvin kiinni kysymyksesi lähtökohdista ja ideasta. Toisaalta ymmärrän yhtä lailla sen, jos moni hymähtää, että mitä järkeä on spekuloida asioita, joilla ei ole mitään merkitystä. Tällaisen kysymyksen idea ei lopulta olekaan siinä, että saataisiin vastaus juuri siihen, mitä kysytään. Sen avulla lopulta ratkotaan ihan muita asioita, jotka ovat tärkeitä tai vähintäänkin mielenkiintoisia. Näin kävi myös minulle. Sain vastausta sorvatessani käydä hienon ja opettavaisen teologisen keskustelun.
Ongelmanasettelusi edustaakin varsin tyylipuhdasta, keskiaikaista kristillistä skolastiikkaa. Silloin ei tiedetty, mikä musta aukko on, mutta kristityt skolastikot saattoivat sen sijaan pohtia esimerkiksi kysymystä, montako enkeliä voi seistä yhtä aikaa nuppineulan nupin päällä. Ongelma kuulostaa yli-innokkaiden teologian opiskelijoiden näsäviisastelulta, mutta sen perimmäinen tavoite ei olekaan löytää ”oikeaa vastausta”. Oleellista on kysymyksen avulla määritellä, millaisia ominaisuuksia ajatellaan enkeleillä olevan. Jotta voitaisiin arvioida neulan päällä seisovan joukon koko, pitää ensin pohtia vastauksia vaikkapa seuraaviin kysymyksiin:
- Ovatko enkelit olentoja, joilla on massa? Mitä neula kestää?
- Voivatko enkelit seistä sisäkkäin? Ovatko he ruumiillisia olentoja vai jonkinlaisia henkiolentoja?
- Pystyvätkö enkelit leijumaan? Eli vaikka he eivät seisoisi sisäkkäin, niin riittääkö, että mahdollisimman moni vain hipaisee nuppia eri suunnista?
Edelleenkin nämä kysymyksenasettelut ovat hyvin lähellä saivartelua, mutta tällaisilla pohdinnoilla pystytään kiertotietä miettimään jotain haluttua asiaa. Wikipediasta voit tutustua
skolastiikkaa käsittelevään artikkeliin tarkemmin, mutta poimin sieltä pari lainausta, jotka minun mielestäni käyvät yksiin sinun kysymyksesi kanssa:
- ”Skolastiikalla ei varsinaisesti tarkoiteta mitään tiettyä filosofista näkemystä tai uskomuksia, vaan enemmän tutkimiseen, ymmärtämiseen ja oppimiseen käytettyä metodia — työkalua, ajattelutapaa tai lähestymistapaa.”
- ”Tavoitteena oli tutkia asiaa avoimella mielellä kaikista mahdollisista lähestymistavoista.”
Kysymyksesi ytimessä on lopulta se, millainen on Jeesus. Eikä se ole ollenkaan vähäpätöinen kysymys. Tosin heti minä joudun esittämään tarkentavan kysymyksen. Mitä tarkoitat Jeesuksella? Jeesus on näet esitetty Raamatussa kolmessa eri ”olomuodossa” tai aikajaksossa.
- Esiolevainen Jumalan Poika, joka oli olemassa ennen kuin hän syntyi maan päälle.
- Nasaretin Jeesus, joka eli historiallisena ihmisenä maan päällä.
- Ylösnoussut Kristus, joka on astunut taivaaseen Isän oikealle puolelle.
Koska en aio odottaa vastausta tarkentavaan kysymykseeni, jatkan pohdintojani vuorollaan kunkin vaihtoehdon mukaan. Sen sanon kuitenkin jo etukäteen, etten tietenkään pysty antamaan sinulle oikeaa vastausta. Skolastikkojen tavoin voimme kuitenkin vaihtoehtoisten vastausmallien avulla oppia lisää Jeesuksesta.
Esiolevainen Jumalan Poika mustassa aukossaTämä vaihe Jeesuksen olemassaolosta on ehkä helpoin käsitellä. Raamattu näet sanoo, että Jeesus on ollut mukana maailmankaikkeuden luomisessa.
Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. (Kol. 1:15-17)Tällainen kosmista voimaa uhkuva Jeesus on siis ollut itse muovaamassa myös taivaan avaruuksia. Kertomuksellisia keinoja käyttäen voitaisiin maalailla kuva Jeesuksesta, joka pitää käsissään mustaa aukkoa: ”Heh. Tässäpä on ihmettelemistä ihmisille, kun aikanaan keksivät kaukoputket ja muut laitteet. Pistänkin näitä tuonne, tuonne ja tuonne.”
Ennen aikojen alkua syntyneelle Jumalan Pojalle musta aukko on yksi kätten työ muiden joukossa. Siellä vierailu ei siis aiheuttane ongelmia.
Nasaretin Jeesus mustassa aukossaHistoriallisen Jeesuksen olemus aiheuttaa kysymyksesi äärellä kaikkein eniten päänvaivaa. Kristillisen uskon mukaan maan päällä elänyt Jeesus oli 100-prosenttisesti Jumala ja 100-prosenttisesti ihminen. Tästä poikkeavat näkemykset on vanhastaan nimetty harhaopeiksi. Silti liikkumavaraa on siinä, miten erilaiset kristinopin painotukset näkevät näiden puolien toteutuvan käytännössä.
Inhimillistä olemusta painotetaan erityisesti tämän Filippiläiskirjeessä olevan hymnin pohjalta:
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. (Fil. 2:6-8)Tämän kohdan pohjalta on syntynyt teologinen termi, kenosis, joka tarkoittaa tyhjentymistä. Kenotismi korostaa sitä, että Kristus tyhjensi itsensä jumalallisista ominaisuuksistaan ihmiseksi syntyessään. Vaikka Messias oli täysi Jumala, niin silti Nasaretin Jeesus oli niin aito ihminen, että hän ei voinut Jumalan tavoin olla kaikkialla yhtä aikaa, hänen inhimillinen mielensä ei olisi kestänyt jumalallista kaikkitietävyyttä eikä hän voinut käyttää kaikkivaltiuttaan. Ihmisten tavoin hän rukoili Isänsä tahdon toteutumista yli oman tahtonsa ja valtansa. Nasaretin Jeesus kuvataan jo Messias-ennustuksissa heikkona ja kärsivänä Herran palvelijana:
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. (Jes. 53:3)Jos Jeesus oli samanlainen ihminen kuin mekin, niin ehkä hän sairasti vesirokon. Ehkä hänellä oli välillä vatsavaivoja ja kuumetta. Ja kun lapsena hän telmi ja rymysi, niin todennäköisesti haavoja ja mustelmiakin tuli. Mitä kaikkea ”kipujen mies ja sairauden tuttava” tarkoittaakaan, niin Jeesuksen täytyi joka tapauksessa olla aito ja oikea ihminen, koska vain oikea ihminen voi sovittaa ihmisten synnit:
Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. (Hepr. 2:17-18)Toisaalta Nasaretin Jeesus teki valtavia ihmeitä, joissa läsnä oli jumalallinen voima. Hän käski luonnonvoimia ja hallitsi meren kaloja. Hän herätti kuolleita ja käski riivaajia. Se ei ole mahdollista ihmiselle. Suurimmaksi Jeesuksen olemusta käsitteleväksi kysymykseksi siis nousee se, mistä nuo voimat olivat peräisin. Jeesus oli 100-prosenttisesti Jumala, joten olivatko ne Jeesuksen omasta jumalallisesta olemuksesta lähtöisin? Jeesus oli myös 100-prosenttisesti ihminen, joten olivatko ihmeet seurausta siitä, että hän oli synnitön ja hänellä oli täydellinen yhteys Isään? Jeesuksen omien sanojen mukaanhan hän ei tehnyt mitään voimatekoja, joita hänen seuraajansa eivät voisi tehdä.
Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden. ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.” (Joh. 14:11-12)Raamattua voidaan lukea joko niin, että Nasaretin Jeesus oli joko jumalallisen voiman lähde tai täydellinen jumalallisen voiman väylä. Emme voi täydellisellä varmuudella sanoa, kummin on - vai oliko se kumpaakin. Joka tapauksessa lopputulos on se, minkä Jeesuskin sanoi: Hän ja Isä ovat täydellisesti yhtä. Sen vuoksi voimme vain todeta lopputuloksen, kuten tekivät Jeesuksen aikalaisetkin:
Jokainen yritti väentungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki. (Luuk. 6:19)Kaikki Jeesuksen elämässä tapahtunut ei kuitenkaan selity sillä, että hänellä oli täydellinen yhteys Isään. Yksi teko on sellainen, johon täydellisinkään ihminen ei pystyisi. Jeesuksella oli valta yli oman kuolemansa.
”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni - saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.” (Joh. 10:17-18)Kun siis pohdimme sitä, mitä Nasaretin Jeesukselle olisi tapahtunut mustassa aukossa, päädymme mielestäni kolmeen erilaiseen vaihtoehtoon:
1. Jos ajattelemme Nasaretin Jeesuksen tyhjentäneen itsensä jumaluudesta, niin silloin häntä koskettavat kaikki inhimilliset lainalaisuudet. Hän tuhoutuisi mustassa aukossa niin kuin kaikki muutkin ihmiset.
2. Tosin vaikka häntä koskettaisivat kaikki inhimilliset lainalaisuudet, niin hänellä oli synnittömyyden ja täydellisen jumalasuhteen mukanaan tuomaa täydellinen yhteys Isään. Siksi hän pystyi tekemään ihmeet täysin Isän tahdon mukaisesti. Samoin mustassa aukossa hänellä olisi täysi luottamus siihen, että hän joko tuhoutuu tai pelastuu Jumalan tahdon mukaan.
3. Jos Jeesuksen ihmeteot olivat hänen omaa jumalallista voimaansa, hän pystyisi myös Nasaretin Jeesuksena hallitsemaan mustaa aukkoakin.
Ylösnoussut Kristus mustassa aukossaTämä viimeinen skenaario on jälleen yhtä helppo kuin ensimmäinenkin. Riippumatta siitä, millaiseksi Nasaretin Jeesuksen jumaluus mielletään, ylösnousemus teki hänestä jälleen Isän kaltaisen.
Ruumiillisesti ja näkyvästi muutos oli aika pieni. Jeesuksen ylösnousemusruumiissa säilyi inhimillinen olomuoto. Hänestä voitiin nähdä ristiinnaulitsemisen jäljet. Hän myös söi ja häntä pystyi koskettamaan.
”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. (Luuk. 24:39-43)Näkyvässä olemuksessa oli toki myös jotain kuolevaiselle ihmiselle mahdotonta. Tavallisen ihmisen ominaisuuksiin ei kuulu lukittujen ovien taakse ilmestyminen, eivätkä muutkaan taivaalliset ilmestykset, joista esimerkiksi Apostolien teoissa kerrotaan.
Näkyviä muutoksia suurempi muutos tapahtui kuitenkin Jeesuksen jumalallisessa asemassa:
Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. (Hepr. 1:3-4)
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme. (Room. 1:2-4)Ylösnoussut Kristus on maailmankaikkeuden Herra. Niinpä musta aukkokin on (jälleen?) hänen käskyvallassaan.
Tällaisia spekulointeja aiheen äärellä onnistuin kehittämään. Et opi tämän myötä yhtään mitään lisää mustista aukoista. Mutta iloitsen, jos pystyn opettamaan jotain lisää Jeesuksesta.
