Ja taas mennään, Aani!
Nyt yritän pureutua jollain tapaa tarkemmin sisältöön ja luetun ymmärtämiseen liittyviin perussääntöihin. Tämän aiheen piirissä voisi varmasti viettää aikaa suunnattoman kauan, mutta yritän tiivistää. Pitkää viestiä silti aistin tulevaksi...
Ilmestyskirja on loppukoe
Ilmestyskirja on Raamatussamme viimeinen kirja. Se on myös Raamatun kirjoista nuorin eli viimeisimmäksi kirjoitettu. Raamatun kirjoittajat, Johannes mukaan lukien, tunsivat varmasti hyvin Vanhan testamentin ja Jeesuksesta kerrotut asiat. Mahdollisesti heille olivat tuttuja myös monet Uuteen testamenttiin päätyneet kirjat. Lisäksi on tietenkin luotettava siihen, että kaikki Pyhät kirjoitukset ovat syntyneet Jumalan Hengen voimasta. Ja Pyhälle Hengelle kaikki Raamatun kirjat ovat siksi varmasti tuttuja. Ilmestyskirja käyttää tätä kuviota hyväkseen. Siinä on valtava määrä viittauksia muuhun Raamattuun ja osittain myös perimätietoon. Olenkin viime aikoina käyttänyt sellaista ilmaisua, että Ilmestyskirja on raamatunlukijan loppukoe siitä, kuinka hyvin hän osaa muun Raamattunsa. Ja se ei ole helppo koe. Vaikeustasoa vielä lisäävät hyvin monet viittaukset sen ajan kulttuuriin ja paikkakuntien tapoihin. Onneksi tässä kokeessa voi luntata ja saada apua erilaisilta opettajilta ja eri kirjoista. Mutta pelkästään Ilmestyskirjaa läpi lukemalla kaikki jutut eivät voi selvitä. Otan yksinkertaisen esimerkin viittauksista muuhun Raamattuun:
Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan
pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat
kuin loistava keskipäivän aurinko. (Ilm. 1:16)
Johannes näkee näkynsä aluksi Jeesuksen, jolla on suussaan kaksiteräinen miekka. Kun menemme taivaaseen, siellä tuskin tapaamme Jeesusta, jonka kieli onkin miekka... Jeesuksen suusta lähtevä miekka on siis kuva, jonka pitäisi kertoa meille jotain tai mahdollisesti muistuttaa jostain raamatunkohdasta. Minulle nousee väistämättä mieleen:
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään
kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja
hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme
ja ajatuksemme. (Hepr. 4:12)
Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka,
Jumalan sana. (Ef. 6:17)
Jeesuksen suusta lähtevä miekka on siis Jumalan sana. Ja nimenomaan Jeesuksen suustahan me olemme Jumalan sanan kuulleet ja Raamattuun tallentaneet. Myöhemmin Ilmestyskirjassa kerrotaan lisää tästä miekasta:
Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja
käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla. (Ilm. 2:16)
Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja,
hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa
kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin. Hänen viittaansa on
reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra.
(Ilm. 19:15-16)
Jeesus siis ohjaa ihmisiä Jumalan sanalla. Ja samaahan Jeesus itsekin sanoi maan päällä eläessään:
Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä
tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet
viimeisenä päivänä. (Joh. 12:48)
Tämä "miekka on Jumalan sana" –tapaus on mielestäni helpoimmasta päästä olevia esimerkkejä. Se vaatii vain vähän Raamatun tuntemista eikä ollenkaan sen ajan kulttuurin tietämistä. Joten Ilmestyskirja ei siis ole missään tapauksessa se kirja, josta Raamatun lukeminen kannattaa aloittaa. Ei se kai vahingollistakaan ole, mutta erittäin moni kohta on vaikea kokeneellekin lukijalle, vasta-alkajasta puhumattakaan.
Ilmestyskirja on näky
Näky tarkoittaa jonkun ihmisen näkemää ilmestystä, joka on ikään kuin valvetilassa nähty uni tai unessa nähty tavallista unta selkeämpi tapahtuma. Se voi olla täysin oikea kuva tai kirjaimellinen Jumalalta saatu viesti jostain asiasta – tai sitten näky voi olla vertauskuvallinen kuva tai viesti. Raamatusta löytyy paljon selväsanaisia näkyjäkin, mutta Ilmestyskirja näyttäisi olevan läpeensä hyvin vertauskuvallinen. Esimerkiksi loppupuolella on kuva taivaallisesta Jerusalemista:
Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle
ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta,
Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein
jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. ... Sitä ympäröi suuri ja korkea
muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä.
Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. Kaupungin
muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä,
Karitsan kahdentoista apostolin nimet. ... Temppeliä en kaupungissa
nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja
Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta,
sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. ....
Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän
valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu
Karitsan elämänkirjaan. (Ilm. 21:10-12, 14, 22-23, 27)
Tämä tuntuu aika kirjaimelliselta viestiltä, koska siinä mainitaan nimiä ja puhutaan selvästi Jerusalemista. Niinpä tämä näky luetaan helposti kuvauksena siitä, millainen taivas tai taivaan pääkaupunki on. Mutta tämäkin on vertauskuvallinen näky, jonka ei ole tarkoitus puhua taivaasta vaan aivan muusta. Tätä näkyä edeltävässä jakeessa on sanottu:
Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemässä maljassaan
seitsemän viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minulle. Hän
sanoi: "Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon."
(Ilm. 21:9)
Johanneksen näkemälle kaupunkia muistuttavalle ilmestykselle annetaan Ilmestyskirjassa itsessään selitys: Se kuvaa seurakuntaa. Muualta Raamatustahan tiedetään, että Kristuksen morsian tarkoittaa seurakuntaa.
Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut
teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät
hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen. (2. Kor. 11:2)
Paavali kirjoitti seurakunnalle, että he ovat kihloissa Jeesuksen kanssa. Seurakunta on morsian, joka odottaa "häitä" eli taivaaseen pääsyä. Tästä seurakunnasta Ilmestyskirja kertoo asioita kuvien avulla: Seurakunnan perustus on kahdentoista apostolin opetus; Seurakunnan tehtävä on loistaa Jumalan kirkkautta; Vanhan liiton heimot kuvaavat vanhaa liittoa, joka valmisti uutta liittoa – se oli ikään kuin portti uuteen; Seurakunnan valona ja johdattajana on Kristus; Seurakuntaan kuuluvat vain synneistä puhdistetut ja elämän kirjaan kirjoitetut uskovat jne.
Ilmestyskirjan ensimmäiset sanat kertovat, että koko kirja on ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys”. Kyseessä on siis Johanneksen näkemä näky. Johanneksen ilmestyksessä meille sanojen avulla piirretään eteemme kuva. Ja kun sitä kuvaa katsellaan, nähdään jotain, mitä ne sanat eivät suoraan sanoneet. Esimerkkinä voi jälleen mainita sen Jeesuksen suusta tulevan miekan. Näky kuvasi Jeesuksen suusta tulevan Jumalan sanan ja sen vaikutuksen miekan kaltaisena. Saman voisi sanoa ehkä sanoillakin, mutta kuva on aika tehokas, joskin toisinaan erittäin vaikea. Ja samoin kuva seurakunnasta on tuolla tavoin kaupunkiin rinnastamalla vaikeampi ymmärtää, mutta toisaalta siinä käytetään hyväksi menetelmää: "Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa". On eri asia katsella mielessään kuvaa seurakunnasta kuin vain kuulla sanoja.
Tällainen asioiden sanominen kuvien kautta on Ilmestyskirjan yksi tyypillinen piirre. Sitä en voi tietää, miksi tällainen lähestymistapa on valittu. Äkkiseltään tuntuisi, että sanomalla selvin sanoin joku asia, se tulisi paljon paremmin ymmärretyksi kuin tällaisella kuvainnollisella puheella. Mutta Jumala on viisaudessaan päättänyt toimia niin kuin toimi.
Koska koko kirja on näkyä, on paha sanoa, ovatko jotkut asiat siinä kirjaimellisia, vai onko kyse koko ajan vertauskuvallisesta tekstistä. Itse olen sitä mieltä, että kyse on koko ajan vertauskuvasta. Jo niinkin yksinkertaisissa asioissa, kuin seurakunnille osoitetuissa kirjeissä (luvut 2-3) ei sanota suoraan, että ”Jeesus sanoo seurakunnalle näin ja näin”, vaan aina käytetään kirjan alussa käytettyjä vertauskuvia:
Pergamonin seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo hän,
jolla on kaksiteräinen, terävä miekka: (Ilm. 2:12)
Mielestäni ilmestyskirjalle tehdään vääryyttä, jos luetaan vertauskuvina kaikki ne asiat, joita ei muuten ymmärretä ja pidetään kirjaimellisina niitä, joille keksitään kirjaimellinen selitys. Esimerkiksi pedon luku on yksi suosituimpia kirjaimellisia tulkintoja. Erittäin usein kuulee puhetta siitä, miten joskus tulevaisuudessa ihmisten otsaan tai oikeaan käteen laitetaan joku pedon merkki. Mutta jos tuo asia on otettava kirjaimellisesti, sitten pitää ottaa kirjaimellisesti myös puhe Jumalan sinetistä:
Älkää hävittäkö maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme
painaneet sinetin meidän Jumalamme palvelijoiden otsaan. (Ilm. 7:3)
En koskaan kuule kenenkään opettavan, että tämä tapahtuisi aivan kirjaimellisesti ja meissä uskovissa olisi joku tunnistettava Kristuksen merkki. Miksi sitten pedon merkki on otettava kirjaimellisesti?
Ilmestyskirja ei puhu tulevaisuudesta
Tämä väite ei tietenkään pidä kokonaan paikkaansa. Ilmestyskirjassa on viittauksia myös tulevaisuuteen, mikä näkyy jo edellisen viestini lopussa olevasta Ilmestyskirjan rakenteesta. Mutta haluan vain korostaa sitä, että Ilmestyskirjan lukija tekee yleensä valtavan suuren virheen, joka vaikeuttaa ymmärtämistä paljon. Kun henkilö X lukee Raamatun muita kirjoja, hän etsii yleensä vastauksia siihen, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, ihmisestä, pelastuksesta, Jumalan tahdosta jne. Mutta kun sama henkilö pääsee Ilmestyskirjan kohdalle, päässä naksahtaa ja mielessä on vain yksi ainoa kysymys: ”Mitä tämä kertoo minulle tulevaisuudesta?” Ja sitten mennään todella pahasti pieleen.
Ilmestyskirjaa pitää lukea niin kuin muitakin Raamatun kirjoja. On etsittävä vastauksia siihen, mitä siinä kerrotaan Jumalasta, ihmisestä, pelastuksesta ja Jumalan tahdosta. Ilmestyskirja puhuu minun mielestäni yllättävän vähän tulevaisuudesta. Moni kohta aukeaa heti, jos suostutaan ajattelemaan, että ne ovat menneitä tapahtumia tai tapahtumia, jotka ovat koko ajan voimassa. Ilmestyskirjasta tulee varmasti vaikea, jos koko ajan takaraivossa soi: ”Tämän pitää liittyä tulevaisuuteen! Mitä tämä kertoo tulevaisuudesta?” Ei näin! Ilmestyskirjan sanoman ovat jotkut viisaat mielestäni kiteyttäneet hyvin: ”Jeesus on kaikkien aikakausien Herra.” Sanotaan, että jokainen Jeesuksen jälkeinen sukupolvi on löytänyt oman aikakautensa Ilmestyskirjasta. Ja näin kuuluukin olla. Suurin osa Ilmestyskirjasta on koko ajan voimassa olevaa asiaa. (Esimerkiksi juuri edellä mainittu kuva taivaallisesta Jerusalemista ei ole kuva (vain) jostain tulevasta. Se saattaa kuvata myös tulevaisuutta, mutta meille tärkeintä on se, että se on ennen kaikkea kuva koko ajan olemassa olevasta Kristuksen seurakunnasta.)
Ilmestyskirja voi pelottaa siksi, että sitä ei ymmärrä tai siksi, että sen kuvaamat asiat tuntuvat erittäin pahoilta. Minua pelotti aikanaan, kun aloin odottaa Ilmestyskirjan ennustusten täyttymistä. Pelko hävisi, kun tajusin, että elän nyt Ilmestyskirjan kuvaamia aikoja. Ilmestyskirjasta tuli turvallinen kirja, kun tajusin, että se ei olekaan tulevaisuudella pelottelua vaan kuvausta ihmiskunnasta ja Jumalasta. Mutta samalla kun siitä tuli turvallinen, minä hieman petyin siihen. Olisi ollut kiva omistaa salatietoa ja tietää tulevaisuudesta jotain tarkkaa. Mutta Ilmestyskirja, niin kuin muukin Raamattu, kertoo vain sen, mitä meidän tarvitsee tietää. Muutamia tällaisia Ilmestyskirjan perustotuuksia ovat:
1. Ihminen on syntisyytensä vuoksi itsetuhoinen ja paha. Saatana käyttää sitä hyväkseen.
2. Ihminen ei kehity koskaan paremmaksi, vaan pahuus ja sekasorto lisääntyvät koko ajan maailmassa.
3. Jumalalla/Jeesuksella on kaikki valta maailman historiassa. Hänellä on kaikki langat käsissään.
4. Pelastus tapahtuu yksin Kristuksen tähden.
5. Seurakunnan pitää olla koko ajan valmistautuneena Jeesuksen takaisin tulemiseen.
6. Lopulta oikeus voittaa.
Kun Ilmestyskirjaa luetaan, pitää:
1. Keskittyä sanomaan Kristuksesta, joka on maailman, maailman kaikkeuden ja historian Herra. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
2. Muistaa, että pelastus tapahtuu aina Kristukseen uskomalla. Jos Kristus pelastaa ihmisen helvetin liekeiltä, niin Ilmestyskirjan kuvauksissa ei voi olla enää mitään pelottavaa.
3. Muistaa, että pelastettu on aina Jeesuksen oma, eikä sitä tilannetta järkytä mikään, ellei ihminen itse niin tahdo.
Näiden tosiasioiden myötä Ilmestyskirjan pitäisi olla turvallinen kirja myös niille, jotka haluavat tulkita kaikkia Ilmestyskirjan tekstejä kirjaimellisesti. Vaikka se ei ole minun mielestäni oikea lukutapa, on kuitenkin tärkeintä, että muistetaan lukea Ilmestyskirjaa Kristukseen turvautuen. Niin kuin muitakin Raamatun kirjoja. Ilmestyskirja on piste Raamatulle. Alussa ihminen karkotettiin paratiisista. Nyt Jeesus on tehnyt tien sinne takaisin ja kuljettaa omiaan kohti taivasta.
Jos Ilmestyskirjan lukija haluaa miettiä tulevaisuutta, on muistettava se, mitä sanoin tämän viestin aluksi: Ilmestyskirja on loppukoe. Muualla Raamatussa puhutaan selvästi tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Ja aina Raamattua lukiessa on noudatettava sääntöä: epäselvää kohtaa on selitettävä selvällä kohdalla.
Raamatussa on kerrottu maailman lopusta mm. seuraavissa kohdissa:
Matt. 24-25
Mark. 13
Luuk. 21
1. Tess. 4:13-5:11
2. Tess. 1-2.
Vaikka nämä kohdat eivät todellakaan ole yksiselitteisiä ja helppoja, ovat ne kuitenkin paljon selvempiä kuin Ilmestyskirja. Ja minun mielestäni ne kertovat maailmanlopusta enemmän kuin Ilmestyskirja. Ne on siis ensin otettava huomioon. Ilmestyskirjaa luetaan väärin, jos vertauskuviin vedoten muutetaan jotain, mikä sanotaan selvästi muualla Raamatussa.
