Tervehdys Jukka!
Kysymyksesi on ytimekäs, ja varsin ytimekkäästi ajattelin itsekin aloittaa. On vain kaksi puolta: Jumala ja Saatana. Noidat eivät toimi Jumalan nimissä, joten he pelaavat silloin Saatanan pussiin.
Jumalan ja Saatanan välinen taistelu ei ole missään määrin tasapuolista. Jumala on kaiken yläpuolella ja suvereeni. Saatana pystyy toimimaan vain Jumalan sallimissa rajoissa. Ja yhtä lailla Jumala on kironnut Saatanan jo heti alussa.
Herra Jumala sanoi käärmeelle: - Koska tämän teit, olet kirottu.
Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava
vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä
panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa
välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä
häntä kantapäähän. (1. Moos. 3:14-15)
Siunaaminen ja kiroaminen eivät ole Raamatussa mitään sanahelinää. Niillä on todella merkityksensä. Esimerkiksi Herran siunaus ei ole hurskas toivomus tai pyyntö siitä, että Jumala siunaisi. Sitä edeltää käsky ja seuraa lupaus, että Jumala aikoo siunata kansansa, joka sillä siunauksella siunataan.
Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin,
lausukaa sille näin: - Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon ...
Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni,
minä annan sille siunaukseni. (4. Moos. 6:23-27)
Samalla tavoin uskon, että kiroukset eivät ole vain sanahelinää. Niillä on vaikutuksensa. Silti yhtä aikaa on totta, että kristityn on lupa suhtautua niihin uskossa levollisesti ja huolettomasti.
Luin joskus kirjan ”Olin noita”, jossa entinen noita kertoo menneisyydestään ja kääntymisestään kristityksi. Hän sai kerran tavanomaisen tilaustyön, eli pyynnön kirota joku ihminen. Hän yritti kiroamista, mutta se ei onnistunut. Myöhemmin hän sai kuulla, että kyseinen ihminen oli kristitty. Noita suuttui tilauksen tehneelle ihmiselle ihmetellen, eikö tämä tiennyt, ettei kristittyjä voinut kirota.
Uskova kristitty kuuluu Jeesukselle, jolle Saatana noitineen on jo hävinnyt. Vanha testamentti kertoo tapauksen, jossa kuningas pyysi tietäjää nimeltä Bileam kiroamaan Jumalan oman kansan. Bileam totesi tehtävänannosta seuraavaa:
Kuinka voisin kirota sen, jota ei Jumala kiroa,
miten solvata sitä, jota Herra ei solvaa? (4. Moos. 23:8 )
He eivät antaneet teille ruokaa eivätkä juomaa,
kun te olitte tulossa Egyptistä, vaan palkkasivat Bileamin,
Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroamaan teidät.
Mutta Herra, teidän Jumalanne, ei suostunut kuulemaan
Bileamia, vaan muutti kirouksen siunaukseksi, koska hän
rakastaa teitä. (5. Moos. 23:5-6)
Kristityn tapauksessa kyse ei lopulta ole ollenkaan siitä, mitä joku noita sanoo kristityistä. Merkitystä on sillä, mitä Jumala sanoo. Jumalalla on hyvin vahva lääke kirouksia vastaan: Jo vanhassa testamentissa määrättiin, että puuhun ripustettu ruumis on merkkinä siitä, että kyseinen henkilö on Jumalan kiroama.
Ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava
vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan
kiroama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän
Jumalanne, antaa teille omaksi. (5. Moos. 21:23)
Jeesus tuli maailmaan kantamaan ihmisten synnit ja syyllisyyden. Hän myös tuli Jumalan kiroamaksi, jotta yhdenkään ihmisen ei tarvitsisi jäädä synnin kirouksen alaiseksi:
Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla
itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu
on jokainen, joka on ripustettu paaluun." (Gal. 3:13)
Kristityn ei siis tarvitse olla huolissaan noitien kirouksista. Jos jostain syystä sinä saat kuulla, että joku on sinua kironnut, voit luottavaisesti kääntyä Jeesuksen puoleen. Vanhan testamentin temppelipalvelus oli esikuvaa Jeesuksesta, ja jo Salomo tiesi temppelin vihkimisrukouksessaan sanoa, kuinka kirotuksi tulleen ihmisen täytyi toimia:
Jos joku tekee syntiä toista vastaan ja tämä kiroaa hänet,
niin että hänen on kirouksen alaisena tultava tähän temppeliin
alttarisi eteen vannomaan puhdistusvala, niin kuule kaikki tämä
taivaaseen ja ratkaise palvelijoittesi asia. Osoita syyllinen
syylliseksi ja anna hänelle rangaistus hänen tekonsa mukaan,
todista syytön syyttömäksi ja anna hänelle hyvitys hänen
syyttömyytensä mukaisesti. (1. Kun. 8:31-32)
Ilmestyskirjan kuva uudesta Jerusalemista on kuvausta pelastettujen riemusta. Se on kuva tulevasta taivaan onnesta, mutta se kuvaa myös jotain siitä todellisuudesta, jossa uskovat ihmiset saavat elää jo nyt:
Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan
ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. (Ilm. 22:3)
Jos saa kuulla tulleensa noidan kiroamaksi, on se varmasti hyvin pelottava tai ajatuksia herättävä tilanne. Kristitylle se on tärkeä puhuttelu ja muistutus, että Saatana haluaa taistella kristittyjä vastaan ja saada heidät pelkäämään ja luopumaan uskosta. Siinä hetkessä tärkeintä on muistaa kirotuksi tullutta Jeesusta, joka teki kaiken meidän puolestamme. Iloa ja lohtua voisi tuoda myös Psalmin ja Sananlaskujen sanat:
Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä,
Herra, autat. Kirotkoot vain - sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan
- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita. Olkoon pilkka
syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan. (Ps. 109:26-29)
Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous:
se ei yllesi jää. (Sananl. 26:2)
Huolettomuuden huipentuma taitaa olla itsensä Jeesuksen antama ohje:
Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta,
jotka parjaavat teitä. (Luuk. 6:28)
