Äpärä (5. Moos. 23:2)

[Maria]

Kysymykseni on kohdistettu Raamatun kohtaan
5. Moos. 23:2 Eikä pidä myös äpärän tuleman Herran seurakuntaan, eipä vielä kymmenenteen polveenkaan asti pidä jonkun heistä Herran seurakuntaan tuleman.

Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki avoliitossa syntyneet lapset eivät ole tervetulleita seurakunnan tapahtumiin tai kasteelle, mutta sen sijaan esim. varkaat ja homot ovat tervetulleita seurakuntaan (viitaten: Mark. 2:14-17).

 

Mitä nämä äpärälapset  ovat tehneet, jotta heidät tuomitaan kadotukseen heti, mutta syntiset vanhemmat saavat katumuksen jälkeen anteeksi?

 

Onko kirkon mukaan äpärä,
1) jos on siitetty seurustelusuhteessa, mutta syntynyt avioliiton sisällä?
2) jos on siitetty syrjähypyssä (tunnustettu/kiistetty)?
3) jos on syntynyt kulissiavioliitossa?
4) jos on avioerolapsi/yh:n lapsi?

Ainakin Tuom. 11:1-4 kerrotaan, että tunnustettu, mutta eri äidille syntynyt lapsi on äpärälapsi, vaikka isä olisikin ns. läsnäoleva is :ä. Hurjimmat äpäräväittämät koskevat myös Jeesusta - Isä Jumalan poikaa.

[Nettipappi Marko]

Ave Maria!

Kysymäsi raamatunkohta on vuoden 1889 Pipliasta. Tässä myös uudemmat käännösvaihtoehdot:

     Eikä pidä myös äpärän tuleman Herran seurakuntaan,
     eipä vielä kymmenenteen polveenkaan asti pidä jonkun
     heistä Herran seurakuntaan tuleman. (5. Mos. 23:2 Piplia)

     Älköön kukaan sekasikiö pääskö Herran seurakuntaan;
     älköön sellaisen jälkeläinen edes kymmenennessä polvessa
     pääskö Herran seurakuntaan. (5Moos. 23:2 KR38)

     Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea
     Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään,
     edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran
     kansan joukkoon. (5. Moos. 23:3)

Käännökset on tehty 50 vuoden välein. Kieli on muuttunut tai sitten Raamatun kääntäjillä on ollut hieman epäselvyyttä siinä, miten tuo kyseinen sana täytyy tulkita. Selvää kuitenkin on, että puhutaan sellaisesta ongelmasta, jonka pohjimmiltaan otit esille. Kuinka voidaan rangaista sellaista, joka ei ole itse voinut vaikuttaa asiaan?

Eräs arvostamani raamatunopettaja kertoi, että hän on yhden kerran jättänyt antamasta synninpäästön sellaiselle, joka häneltä sitä pyysi. Tämä kyseinen henkilö pyysi anteeksi sitä, että on avioton lapsi. Pastori ei voinut antaa synninpäästöä, koska kyseessä ei ollut tämän ihmisen synti. Antamalla synninpäästön hän olisi myöntänyt tai epäsuorasti väittänyt, että tämä ihminen on tehnyt jotain väärin. Vaikka ei ollut. Kyllähän Jeesuskin kantoi maanmiestensä silmissä aviottoman lapsen, äpärän, leimaa, kun ei ollut syntynyt avioliitossa.

Tämän Mooseksen kirjan kohdalla ei siis voida tehdä johtopäätöksiä siitä, ketkä saavat kuulua Kristuksen seurakuntaan. Se sanoma kuuluu kaikille kansoille ja jokaiselle ihmiselle.

Jumalan pelastussuunnitelmaan kuului, että Abrahamista saa alkunsa kansa, johon syntyy Messias. Siksi Jumalan valitulle kansalle annettiin tarkat säädökset, kuinka oli elettävä. Erityisesti jumalanpalvelus- ja uhrikäytännöissä säädökset olivat hyvin tarkat. Jumalan kansan pyhyyttä ja kuuliaisuutta valvottiin ankarasti. Meistä kuulostaa epäreilulta, että vanhemmat voivat aiheuttaa rangaistuksen lapsilleen. Mutta eihän sitä tosiasiaa voi vieläkään kieltää, että vanhempien väärät valinnat aiheuttavat monesti suuria vaikeuksia lapsille ja tuleville sukupolville. Israelin kansan suhteen tämä vastuu näkyi konkreettisesti myös jumalanpalveluskäytännöissä. Jos vanhemmat harrastivat kiellettyjä sukupuolisuhteita, niistä syntyneet jälkeläiset eivät saaneet kuulua Herran kansaan.

Tarkasti ei voida tietää, mitä tarkoitettiin sillä, että jotakuta ei saanut lukea Herran kansan joukkoon. Tätä kohtaa edeltävässä jakeessa puhutaan siitä, kuinka kuohittuja ei saa laskea Herran kansan joukkoon. Jukka Norvanto kirjoittaa siitä selitykseksi näin:

"Koska Herran kansan kokoontuminen ei yleensä tarkoittanut kaikkien israelilaisten tulemista yhteen, vaan ainoastaan heidän edustajiensa eli sukujen päämiesten kokoontumista, niin jotkut ovat ajatelleet kiellon tarkoittaneen sitä, ettei kuohittuja voitu hyväksyä Israelin kansan keskuudessa minkäänlaiseen johtavaan asemaan."

Tätä ajattelua tukee muun muassa se, että papit, joilla oli joku ruumiinvamma, eivät saaneet uhrata Temppelissä - mutta he saivat kyllä syödä uhrilihaa. Katso lisää tästä vastauksestani: Uhraamaan kelpaamattomat.

Tämä oli johdanto. Nyt varsinaisiin kysymyksiisi:

Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki avoliitossa syntyneet lapset eivät ole tervetulleita seurakunnan tapahtumiin tai kasteelle, mutta sen sijaan esim. varkaat ja homot ovat tervetulleita seurakuntaan (viitaten: Mark. 2:14-17).

Ei tarkoita. Emme tarkasti tiedä, mitä Herran seurakunnasta erottaminen tarkoitti VT:n aikana. Mutta tiedämme, että kyseinen käsky kosketti nimenomaan juutalaisia ja juutalaista seurakuntaa. Jeesus täytti juutalaisuuteen kuuluvat lupaukset ja Jumalan pelastussuunnitelman. Jeesuksen myötä ovi avautui myös pakanoille, joita vain juutalaisuuteen kuuluvat säädökset eivät koske.

Mitä nämä äpärälapset  ovat tehneet, jotta heidät tuomitaan kadotukseen heti, mutta syntiset vanhemmat saavat katumuksen jälkeen anteeksi?

Kuten edellä sanoin, aviottomat lapset eivät ole tehneet mitään väärää. Mutta juutalaisen seurakunnan pyhyyttä ja Jumalan kunnioitusta varten oli tehtävä selkeät säännöt ja riittävän kovat seuraukset, jotta kansa ei toimisi väärin.

Edellä sanoin myös sen, että emme tiedä, mitä erottaminen seurakunnasta tarkoitti. Asiaa ei voida silti missään tapauksessa rinnastaa kadotustuomioon. Mainitsemasi Tuomarien kirjan kohta kertoo Jeftasta, joka oli suuri tuomari ja juutalaisen kansan johtaja. Hän oli avioton lapsi, mistä oli seurauksia muun muassa hänen perintöoikeuksiinsa, mutta hänet kutsuttiin Herran eteen antamaan johtajan lupauksensa.

Onko kirkon mukaan äpärä,
1) jos on siitetty seurustelusuhteessa, mutta syntynyt avioliiton sisällä?
2) jos on siitetty syrjähypyssä (tunnustettu/kiistetty)?
3) jos on syntynyt kulissiavioliitossa?
4) jos on avioerolapsi/yh:n lapsi?

Kirkko ei määrittele äpärä-sanan merkitystä. En tarkasti tiedä, mitä vanha suomenkieli on sanalla tarkoittanut, mutta uskoisin, että se tarkoittaa juurikin avioliiton ulkopuolisista suhteista syntynyttä lasta. Raamattu ei määrittele myöskään sanan sisältöä, mutta opettaa, että sukupuolisuhteiden ainoa oikea toteuttamisväylä on avioliitto, joten tarkoitus on, että kaikki lapset saisivat syntyä toisiinsa mahdollisimman tiukasti sitoutuneiden vanhempien muodostamaan kotiin.

[Anniina]

Heippa taas!

Lueskelin tätä ja tuli mieleeni, voisiko tämä "kielletty suhde" viitatakin aviottomuudesta syntymisen sijaan lapseen, jonka toinen vanhempi on israelilainen, mutta toinen jotakin kiellettyä ulkopuolista kansaa? Seka-avioliitothan olivat juutalaisilta täysin kiellettyjä, ja eräässä tilanteessa Israelia käskettiin ajaa pois kaikki vierasmaalaiset puolisot plus liitoista syntyneet lapset, sillä liitot olivat vastoin Mooseksen lakia. Eli tässä tilanteessa liitot laskettiin "kielletyiksi suhteiksi", jotka piti purkaa. Sama kielto hyväksyä kansaan annetaan heti seuraavassa lauseessa myös ammonilaisille ja mooabilaisille, ja sama kymmenen sukupolven aikaraja (joka lienee käytännössä tarkoittanut, ettei tällainen perhe tai suku pääse Israelin kansan jäseneksi koskaan, sillä kymmenen sukupolvea on hyvin pitkä aika).

Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon. Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei pääse Herran kansan joukkoon

Mitä tulee aviottomuuteen Vanhassa testamentissa, niin siellähän on esimerkkejä tilanteista, joissa juutalaisen miehen ja juutalaisen naisen avioliiton ulkopuolisesta suhteesta on syntynyt lapsi. Esimerkiksi Juuda sai miniänsä Taamarin kanssa kaksospojat, ja suhde olis takuulla täysin kielletty. Kuitenkin toinen pojista luetellaan ihan Jeesuksen sukupuussa hänen esi-isänään. Olisi vaikea kuvitella, että virallisissa sukuluetteloissa esiintyvää miestä ei olisi pidetty "kansaan kuuluvana".

[Anniina]

Toki Raamatussa on aina poikkeus ja poikkeuksen poikkeus... Uskollisuudestaan ylistetty Ruut, kuningas Daavidin esiäiti, oli mooabilainen. Ja heidän jälkeläisiään ei pitänyt laskea "kansaan kuuluviksi". Kuitenkaan Daavidin kohdalla ei edes mainita, että hänellä on syntyperässään kielletyn naapurikansan verta.

[Nettipappi Marko]

Hei Anniina,

Mielestäni olet aivan oikeilla jäljillä. Luulen, että tuo "kielletystä suhteesta" sanamuoto on varsin toimiva juuri siksi, että se voi viitata kahteen asiaan, ja sopii asiayhteyteen erinomaisesti.

Juuri ennen tätä käsiteltävää jaetta mainitaan yksi kielletty sukupuolinen suhde: "Kukaan ei saa ottaa vaimokseen äitipuoltaan eikä maata isänsä vaimon kanssa." (5. Moos. 23:1) Joten siinä mielessä tuo edellä mainittu vanhan Piplian käännösehdotus "äpärä" olisi oikea tulkinta, jolloin se viittaisi hyväksytyn avioliiton ulkopuolisesta sukupuolisuhteesta syntyneeseen lapseen. Mooseksen laissa on muualla paljon laajemmin määritelty erilaisia kiellettyjä sukupuolisuhteita, ja niiden yhteydessä myös puhutaan siitä, että tällaisia lapsia ei saa tulla tai heitä ei saa laskea Herran kansaan kuuluviksi:

Jos mies ottaa vaimokseen sisarensa tai sisarpuolensa ja he näkevät toistensa alastomuuden, se on häpeällinen teko. Heidät on julkisesti poistettava kansansa keskuudesta. Mies on yhtynyt sisareensa ja sen tähden ansainnut rangaistuksensa. ... Älä yhdy äitisi äläkä isäsi sisareen, sillä jos joku paljastaa lähisukulaisensa alastomuuden, molemmat ansaitsevat rangaistuksen. Jos joku makaa setänsä vaimon kanssa, hän häpäisee setänsä. Syylliset joutuvat kantamaan vastuun synnistään. Heidät on surmattava, eikä heille saa jäädä lapsia. Jos joku viettelee veljensä vaimon, hän tekee inhottavan teon. Koska hän on häpäissyt veljensä, syylliset on surmattava eikä heille saa jäädä lapsia. (3. Moos. 20:17, 19-21)

Toisaalta vanhan kirkkoraamatun käännös "sekasikiö" on osuva tulkinta, jos sillä viitataan kahden kansallisuuden yhdistelmään. Niin kuin otit esille, kyseisen jakeen jälkeen keskitytään puhumaan siitä, kuinka ammonilaisia ja moabilaisia ei saa ottaa kansan jäseniksi:

Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon. Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei pääse Herran kansan joukkoon. (5. Moos. 23:3-4)

Piplia ja Kirkkoraamattu 33/38 tuovat siis sanavalinnoillaan eri näkökulmat hyvin esiin. Nykyisen kirkkoraamatun "kielletty suhde" on tämän vuoksi erinomainen käännös, koska se voi viitata kumpaan vaan.

Tämän valossa Jeesuksen sukuluettelo Matteuksen evankeliumissa on hyvin puhutteleva. Tavan mukaan siellä mainitaan lista isiä ja heille syntyneitä poikia. Joukossa on vain neljä naista, jotka kaikki ovat päässeet listalle siksi, että he ovat olleet toisena osapuolena kielletyissä suhteissa:

Tamar

• Juudalle Peres ja Serah, joiden äiti oli Tamar. (Matt. 1:3)
• Tamar oli Juudan vanhimman pojan leski, joka lain mukaan tuli seuraavan pojan vaimoksi, kun kuolleelta veljeltä ei jäänyt jälkeläistä. Toinenkin poika kuoli, jolloin Tamar jäi uudelleen leskeksi. Juuda ei halunnut häntä enää kuopuksensa vaimoksi, joten Tamar tekeytyi portoksi, ja tuli raskaaksi appiukolleen.

Rahab

• Salmalle Boas, jonka äiti oli Rahab. (Matt. 1:5)
• Tämä Rahab on mahdollisesti Jerikon valloituksen yhteydessä mainittu portto, joka sittemmin olisi päätynyt israelilaiselle vaimoksi.

Ruut

• Boasille Obed, jonka äiti oli Ruut. (Matt. 1:5)
• Ruut on monella tapaa hurskauden esikuva, ja hänen teoistaan kerrotaan vain hyvää. Hän oli kuitenkin moabilainen, jonka jälkeläisiä ei saanut edes kymmenennessä polvessa laskea kansaan kuuluvaksi

Batseba

• Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo. (Matt. 1:6)
• Matteuksen evankeliumi oikein alleviivaa Daavidin syrjähyppyä ja sukupuolisuhteen kieltoa, kun ei esittele Batsebaa edes omalla nimellään vaan tittelillä "Urian vaimo".

Tämä asetelma on varsin puhutteleva. Jumala on kertonut Sanassaan hyvinkin seikkaperäisesti, millaista elämää hänen pyhyytensä ihmiseltä vaatii. Sama Jumala kuitenkin osoittaa uhrautuvaa armoaan langennutta ja syntistä ihmistä kohtaan. Matteuksen evankeliumin sukuluettelon tarkoitus kun ei missään tapauksessa ole osoittaa, että Jeesus olisi kielletyistä suhteista syntynyt Messias. Päinvastoin ensimmäiset armon säteet näkyvät siinä, kuinka Jumala päätti antaa Jeesuksen syntyä sukuun, joka ei ollut onnistunut jokaisessa vaiheessaan niin kuin olisi pitänyt.

[Anniina]

Tuli vain tästä Batseban tapauksesta mieleen. Tämä saattoi olla oikein tuplakielletty suhde, siis sekä aviorikos että vieraan kansa jäsenen naiminen. Batseban ensimmäinen puoliso Uuria oli heettiläinen. Heettiläisiä ei tosin mainita siinä kohdassa, missä kielletään mooabilaisia ja ammonilaisia kuulumasta kansaan. Mutta käsittääkseni juutalaiset saivat lakinsa mukaan mennä naimisiin vain keskenään, muiden kansojen edustajat oli periaatteessa kielletty. Jotenkin oletan, että tästä ei ollut livetty sotapäällikkö Uurian kohdalla ja annettu hänen naida juutalainen nainen. Todennäköisempää taitaa olla, että myös Batseba oli heettiläinen.

[Nettipappi Marko]

Olet todennäköisesti oikeilla jäljillä. Eräs raamatunselitysteoksistani ottaa näihin neljään naiseen kantaa nimenomaan siitä näkökulmasta, että ovat kaikki vieraiden kansojen jäseniä. Mahdollisesti siis myös Batseba ja Tamar, joista ei tätä ominaisuutta erikseen mainita, vaan se on asiayhteydestä pääteltävissä. Heettiläisen Urian vaimo on suurella todennäköisyydellä itsekin heettiläinen. Juudan vaimo Tamar oli suurella todennäköisyydellä heimoon kuulumaton. Israelin kansahan ei ollut kovin suuri vielä siinä vaiheessa, kun Juudan pojille etsittiin vaimoja. Juudalla itselläänkin oli kanaanilainen vaimo.

Niihin aikoihin Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, joka oli nimeltään Hira. Siellä Juuda tapasi kanaanilaisen naisen, Sua-nimisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen. (1. Moos. 38:1-2)

Abraham oli vannottanut palvelijaansa, että tämä ei ottaisi pojalleen Iisakille vaimoa kanaanilaisten tyttäristä vaan oman heimon jäsenistä. Iisakin lapsista Jaakob jatkoi samaa linjaa, mutta Esau pahoitti vanhempiensa mielen vierasheimoisilla vaimoillaan. Jaakobin pojista ainakin Juuda myös poikkesi tästä tavasta. Sitä on vaikea sanoa, oliko Abrahamin linjaus tulkittavissa velvoitukseksi myös jälkipolville, mutta kaikkien kohdalla näin ei siis käynyt.

Jeesuksen sukuluettelossa olisi siis tarjolla enemmänkin vierasheimoisia naisia lueteltavaksi. Ehkä siksi pelkkä vierasheimolaisuus ei ole riittänyt sukuluettelossa mainituksi tulemiseen. Nämä neljä kun nousivat esiin myös muista syistä. Rahab ja Tamar olivat itse valinneet toimia kyseenalaisella moraalilla ja heidän vaiheensa ovat päätyneet muutenkin Israelin historiaan. Batseba joutui osaksi aviorikosta ja Daavidin tekemää murhaa. Ruut oli itse hyvin kunniallinen, mutta sen lisäksi, että hän ei ollut israelin kansaa, hän oli nimenomaan moabilainen, jotka oli aivan erityisesti määritelty kansaan kuulumattomiksi.

[Anniina]

Ja taasen tuli mieleeni, kun tässä aloin miettiä. Nuo lain kiellot vierasmaalaisten naimisesta ja muista sukupuoliasioista on annettu merkittävästi myöhemmin kuin Juudan aikaan. Nostan esiin tämä "muista sukupuoliasioista", sillä siellä on tosiaan aiemmin mainitsemasi kiellot lähisukulaisten naimisesta. Aabraham ja Saara olivat sisarpuolia:

Abraham vastasi: »Minä ajattelin: ’Tällä seudulla varmaankin jumalanpelko on tuntematon, ja siksi nämä ihmiset tappavat minut ja ottavat vaimoni.’ 12Sitä paitsi hän on todella minun sisareni, isäni tytär, vaikka meillä onkin eri äiti. Niin olen saattanut ottaa hänet vaimokseni. 13Mutta kun Jumala vei minut kauas isäni suvusta, minä sanoin vaimolleni: ’Tee minulle tämä palvelus: sano kaikkialla, minne menemmekin, että minä olen sinun veljesi.’

Aabrahamin avioliitosta ei tästä huolimatta sanota yhtään pahaa sanaa. Sehän oli solmittu ennen kuin Jumala antoi lakinsa juutalaisille, ja sama koskee myös Juudan ja Taamarin tapausta. Taamarin syntyperä ei ollut ilmeisesti ongelma, vaan ongelma oli hänen yrityksensä ratkaista leskeytensä ja lapsettomuutensa aiheuttama pattitilanne tekeytymällä portoksi ja tyrkyttäytymällä appiukolleen (joka siihen lankesikin oikopäätä).

Eli jos näitä sukulaisavioliittoja tai muiden kansojen kanssa naimisiin menoa tapahtui ennen lain antamista juutalaisille, niin eihän niitä ilmeisesti silloin ollut edes virallisesti kielletty. Oikeastaan miten olisikaan voitu kieltää, kun Israelin kansaa ei sellaisena kuin se myöhemmin VT:ssa kuvataan ollut vielä Aabrahamin tai Juudankaan aikaan olemassa. Sen sijaan Rahab, Ruut ja Batseba elivät paljon myöhemmin, jolloin laki oli jo annettu Moosekselle.

Niin se jatkokysymykseni tai pohdintani onkin lähinnä tämä: voidaanko juutalaisten lakia oikeastaan edes ajatella sovellettavan takautuvasti tilanteisiin, joissa sitä ei ollut vielä annettu? Jotkin yleiset pelisäännöt ja käytännöt tosin näyttävät olevan samoja kuin laissa myöhemmin (kuten se, että seuraavan veljen pitää naida velivainajansa leski), niin juutalaista lakiahan ei ollut silloin vielä olemassa.

[Nettipappi Marko]

Hei Anniina,

Lyhykäisesti voin todeta, että Raamattun käskyjä ei voi soveltaa takautuvasti. Sukulaisavioliittojen kielto sovellettuna olisi johtanut aika isoihin ongelmiin Aadamin ja Eevan sekä Nooan perheen kohdalla. Myöskään Abrahamin ei kerrota saaneen Jumalalta erityistä käskyä etsiä Iisakille puoliso oman sukunsa joukosta. Hän kaiken kokemansa perusteella mahdollisesti koki sen kaikkein viisaimpana - ja siitä ehkä tuli sellainen velvoittava tapa myös hänen jälkeläisilleen. Joka tapauksessa varsinainen kielto annettiin vasta 450 vuotta Abrahamin jälkeen, kun Mooses sai Jumalalta lain juutalaisille annettavaksi.

Edellä mainitut kielletyt sukupuolisuhteet eivät siis Tamarin kohdalla liity automaattisesti ulkomaalaisuuteen eikä välttämättä edes sukulaissuhteeseen. Toimintatapa oli kuitenkin hyvin kyseenalainen eikä kyse ollut avioliitosta.

[Anniina]

Hei vielä kerran. Ehkä alkaa mennä jo vähän pilkunviilaukseksi, mutta törmäsin sanan äpärä historialliseen määritelmään. Lueskelin siis historiallista kirjallisuutta, ja sieltä selvisi muutama asia. Marko kirjoitti aiemmin:

Kirkko ei määrittele äpärä-sanan merkitystä. En tarkasti tiedä, mitä vanha suomenkieli on sanalla tarkoittanut, mutta uskoisin, että se tarkoittaa juurikin avioliiton ulkopuolisista suhteista syntynyttä lasta.

Kirkko ei enää nimittelekään ihmisiä asemaa syntyperän tai siittämishetken perusteella, mutta aiemmin kyllä näin tehtiin. Vielä muutama vuosisata sitten ihmisiä haastettiin käräjille sukupuolikurin rikkomisesta, ja tekoja oli eri asteisia. Oli aviorikos ja salavuoteus, ja nämä siis oli kirjattu ihan rikoslakiin. Aviorikos tapahtui, kun naimisissa oleva ryhtyi avioliiton ulkopuoliseen sukupuolisuhteeseen. Salavuoteus oli sitä, että kaksi naimatonta oli keskenään sukupuolisuhteessa.

Äpärä oli lapsi, joka syntyi aviorikoksesta. Salavuoteuden seurauksena syntyi hakolapsia tai lehtolapsia. Näillä jälkeläisillä oli myös erilainen asema perimyksessä. Hakolapsi saattoi periä isänsä, äpärä ei. Oletettavasti tämä erilainen kohtelu ja nimittely on osittain johtunut siitä, että naimattomat eivät ole seksiä harrastaessaan loukanneet puolisoa, jota heillä ei ole siis ollutkaan, ja tilanne on voinut yhteiskunnan silmissä korjaantua, jos he suhteen paljastuttua ovat suostuneet naimisiin keskenään.

Mutta siis tarkoitus oli vain sanoa, että jos 1600-luvulla julkaistu Vanha piplia käyttää nimitystä äpärä, niin se ei tarkoita ketä tahansa aviottomana syntynyttä lasta, vaan todennäköisesti nimenomaan aviorikoksen tuloksena syntynyttä.

[Anniina]

Lisäys. Puhuit vastauksessasi vuoden 1889 pipliasta ja minä siitä ihan ekasta 1600-lukuisesta (tosin taitavat olla kieliasultaan sama laitos, vain eri painovuosi). Mutta siis salavuoteus ja huoruus (aviorikos) ovat olleet rikoslaissa vielä 1900-luvullakin, joten edelleen samasta asiasta puhutaan.

Ruotsin vuoden 1734 lain rikoskaaren mukaan mies voitiin tuomita sakkoihin, jotka vastasivat kolmen ruistynnyrillisen verohintaa:
"Jos naimatoin mies salawuoteutta pitä naimattoman waimoihmisen canssa; maxacon mies sackoa kymmenen talaria ja waimo wijsi."
Jos jompikumpi oli naimisissa, rikosnimike oli huoruus, ja sakot olivat huomattavasti suuremmat:
"Jos naimatoin mies teke huorin naidun waimon canssa, eli naimatoin waimo-ihminen nainehen miehen canssa; tehkön sackoa se cuin nainut on, cahdexankymmendä talaria, ja naimatoin neljäkymmendä talaria."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salavuoteus

[Nettipappi Marko]

Hei Anniina,

Otitpas esiin mielenkiintoisia tarkennuksia! Tämä viestiketju on muodostunut itselleni varsin hyödylliseksi oppimisen kohdaksi. Lähden näet tarkennuksilla liikkeelle minäkin.

Meillä on tosiaan eri vuosiluvut vanhasta Pipliasta, koska sama teos on "ilmestynyt" useina vuosina. Lainaan Pipliaseuran sivuja: "Suomessa on tähän mennessä ilmestynyt kolme virallisen aseman saanutta koko Raamatun suomennosta. Niistä pitkäikäisin on myös ensimmäinen. Se julkaistiin 1642 ja sitä käytetään vieläkin – joskin kielellisesti korjatussa asussa." Wikipedia tarkentaa tietoa: "Siitä tehtiin uudet kieleltään ajanmukaistetut versiot vuosina 1683–1685 ja 1776. Pienempiä kielellisiä korjauksia tehtiin vielä 1800-luvulla. Nykyään Biblialla tarkoitetaan usein juuri uusinta versiota, joka hyväksyttiin virallisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon raamatunkäännökseksi vuonna 1776."

Samaan hengenvetoon totean, että vanhan Kirkkoraamatun Vanha testamentti on hyväksytty vuonna 1933 ja Uusi testamentti 1938. Siksi tulen käyttäneeksi siihen viitatessani joko lyhennettä KR33 tai KR38 (ja välillä sotken näitä vahingossa). Nykyinen Kirkkoraamattu on vuodelta 1992, joskin yleensä sen lainaukset ovat minun teksteissäni ilman tarkennusta. (Sitä jään ihmettelemään, mistä olen repinyt ensimmäisessä vastauksessani käyttämän vuosiluvun 1889 Piplialle. En ole varma, onko sellaista olemassakaan, joten siinä lienee käynyt jokin huolellinen ajatuskatkos.)

Tässä siis keskustelussa olevat kohdat virallisten suomennosten mukaan:

• Eikä pidä myös äpärän tuleman HERran seuracundaan/ eipä wielä kymmenendengän polwen asti/ ja ei ensingän pidä HERran seuracundaan tuleman. (5. Moos. 23:2 KR1642)
• Eikä pidä myös äpärän tuleman Herran seurakuntaan, eipä vielä kymmenenteen polveenkaan asti pidä jonkun heistä Herran seurakuntaan tuleman. (5. Moos. 23:2 Biblia 1776)
• Älköön kukaan sekasikiö pääskö Herran seurakuntaan; älköön sellaisen jälkeläinen edes kymmenennessä polvessa pääskö Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:2 KR33)
• Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon. (5. Moos. 23:3)

Teoriassa meillä olisi asiayhteydestä ja kielellisistä lukutavoista yhdistellen kerättävissä kaikki seuraavat tulkintamallit:

• Piplian mukaan silloisilla Suomen lain termeillä: aviorikoksesta syntyneet lapset.
• Piplia väljemmän puhekielen mukaan sovellettuna: kaikista avioliiton ulkopuolisista suhteista syntyneet lapset.
• Vanhan Kirkkoraamatun mukaan kirjaimellisesti: pahoin vammaiset ihmiset
• Vanhan Kirkkoraamatun mukaan edeltävään jakeeseen suhteuttaen: kuohitut ja heidän kaltaiset ihmiset.
• Nykyisen Kirkkoraamatun mukaan seuraavaan jakeeseen suhteuttaen: seka-avioliitoista syntyneet (erit. moabilaiset ja ammonilaiset) lapset.
• Nykyisen Kirkkoraamatun mukaan yleisesti: kaikki edellä mainitut + muista kielletyistä sukupuolisuhteista syntyneet lapset.

Raamatun äärellä ei voida ajatella, että kaikki mahdolliset lukutavat olisivat oikeat. Tosin tässä nimenomaisessa tapauksessa kaikista näistä tulkintamalleista on esimerkkejä muualta Raamatun ohjeista. (Esimerkiksi vammaiset ja kuohitut eivät olleet papeiksi kelpaavia.) Toisaalta nyt emme ole sen kysymyksen äärellä, mitä kaikkea muualla Raamatussa sanotaan, vaan miten tässä kohdassa tuo kyseinen sana luetaan.

Viestiketjun alkamisen jälkeen kirjahyllyyni on löytänyt tiensä Antti Laaton Vanhan testamentin selitysraamattu, jota en ole viimeisten viestien äärellä muistanut tarkistaakaan. Onneksi en, koska olematon heprean kielen taitamukseni on saanut aikaan hyvää keskustelua ja pohdintaa. Antti kirjoittaa tämän kohdan selitykseksi:

"Heprean termi mamzer tarkoittaa äpärää, avioliiton ulkopuolella syntynyttä (ks. myös Sak 9:6). Lain tarkoituksena oli tähdentää avioliiton tärkeää merkitystä. Israelilaisen tuli elää kunniallisesti avioliitossa ja synnyttää lapset perhepiirissä. Äpärän kohtalo kirotaan tällä lailla. Kukaan hän jälkeläisistään ei edes kymmenessä polvessa pääse Herran seurakuntaan. Lain tarkoituksena oli varoittaa irtosuhteista. VT:n kohdista käy ilmi, etteivät äpärät olleet suosiossa. Esim. Jefta oli Gileadin ja porton poika (Tuom. 11:1). Matteus ei pelkää esittää Jeesuksen sukuluettelossa Jeesuksen esiäidiksi portto Rahabia (Mt 1:5; Joos 2:1). Myös Tamarin mainitseminen liittyy siihen, kuinka lapsi syntyy irtosuhteesta (Mt 1:3; 1 Moos 38)."

Vaikka 1600-luvun suomalainen lakiteksti erottelisi epärän ja lehtolapsen, niin ainakin tässä Antin selityksessä ne niputetaan tuon suomennoksessa käytetyn äpärä-sanan alle. Minulle itsellenikin on jäänyt kuva, että puhekielessä äpärää käytetään ikään kuin sateenvarjoterminä, jonka alle myös lehtolapset sopivat. Olipa asia suomen kielessä kummin tahansa, Antti tuntuu avaavan asiaa siten, että heprean kielessä tuo termi tarkoittaisi kaikkia avioliiton ulkopuolella hankittuja lapsia.

Hyllyyni on tullut myös Vanhan Kirkkoraamatun mukaan etenevä A.F. Puukon selitysteos, jossa tästä kohdasta sanotaan: "Pysyäkseen puhtaina kaikesta pakanallisesta iljetyksestä Israel ei saa suvaita seurakunnassaan kuohittuja (v. 1), sekasikiöitä (v. 2), ammonilaisia ja mooabilaisia (v. 3-6) ... Sekasikiöihin laskettiin luultavasti paitsi sukurutsauksesta myös kielletyistä avioliitoista syntyneet (Neh. 13:23 S.)."

Tässä yhteydessä Puukko tulkitsee sanan tarkoittavan kaikkia kiellettyjä sukupuolisuhteita sukulaisavioliitoista ja avoimista suhteista alkaen aina eri kansoja edustavien ihmisten kanssa solmittuihin liittoihin. Viittaus Nehemian kirjaan muistuttaa juurikin kielletyistä seka-avioliitoista.

Asia muuttuu entistä mielenkiintoisemmaksi, kun tutkitaan, kuinka tuossa Antin mainitsemassa Sakarian kirjan kohdassa tuo sama sana on käännetty:

• Asdodis pitä muucalaiset asuman/ ja nijn pitä Philisterein coreus lyötämän maahan. (Sak. 9:6 KR1642)
• Asdodissa pitää muukalaisen äpärän asuman, ja niin pitää Philistealaisten ylpeys lyötämän maahan. (Sak. 9:6 Biblia 1776)
• Asdodissa asuu sekasikiöitä, ja minä hävitän filistealaisten ylpeyden. (Sak. 9:6 KR33)
• Asdodissa on asuva sekarotuinen lauma. Minä, Herra, lannistan filistealaisten ylpeyden. (Sak. 9:6)

Kirkkoraamattu 1642 puhuu muukalaisista, mutta kielellisesti korjattu Piplia käyttää sekä muukalaista että äpärää. Tämä antaisi ymmärtää, että ainakin eri käännösversioita laadittaessa sanan merkitys on koettu laajaksi. Vanha Kirkkoraamattu on johdonmukainen käännöksessään suhteessa 5. Mooseksen kirjan kohtaan, mutta jättää auki, mitä se sekasikiö käytännössä tarkoittaa, koska tulkintana se voisi olla melkein mikä tahansa alussa esittelemästäni tulkintamalleista. Nykyinen kirkkoraamattu ottaa dynaamisemman ja vertauskuvallisemman sanan, jolloin kummassakin kohdassa sillä on selvästi eri lukutapa: lakitekstissä kirjaimellisempi ja profetian tekstissä vertauskuvallisempi.

Mielestäni kaiken tämän tutkimusmatkankaan jälkeen ei ole mahdollista sanoa 100% varmuudella, miten tuo 5. Moos 23:2 sana täytyisi suomentaa. Tämä jää sinällään älylliseksi ongelmaksi, koska uuden liiton seurakunnassa ei ole kansallisuuteen eikä minkäänlaiseen syntyperään tai terveydelliseen tilaan liittyviä rajoitteita. Asia ei vaikuta enää kristittyihin. Eikä se lopulta vaikuta suuresti raamatuntulkintaankaan yleisesti, koska käytännössä kaikki mahdolliset lukutavat saavat tukea muualta Raamatusta, eivätkä eri lukutavat tässä tapauksessa tuo mitään uutta Raamatun kokonaisuuteen. Ongelmaksi jää siis tämän jakeen tarkan suomennoksen laatiminen, jossa nykyinen Kirkkoraamattu on siinä mielessä onnistunut aika hienosti, että sen käyttämä sana toimii tässä jakeessa kokonaisuuden kannalta aika hyvin.

[Anniina]

Kyseessä on tosiaan VT:n lakiteksti, ja juutalaisille tähdennettiin sen kaikissa kohdissa tiettyä asiaa: tulee pysyä puhtaana ja kaukana niin vieraiden kansojen kuin oman kansan jäsentenkin kanssa harjoitetuista kielletyistä suhteista. Sallituksi parisuhdemuodoksi asetettiin ainoastaan avioliitto miehen ja naisen välillä (ja juutalaisten kohdalla vain juutalaisten kesken). Oikeastaan tässä kohdassa ei ole väliä, mitä kaikkia tulkintoja vaikka nyt äpärälle annettiin, sillä se on samantekevää; juutalainen tiesi tekevänsä väärin aina, jos hänellä oli suhde kenen tahansa muun kanssa kuin oman juutalaisen puolisonsa kanssa.

Vaikka 1600-luvun suomalainen lakiteksti erottelisi epärän ja lehtolapsen, niin ainakin tässä Antin selityksessä ne niputetaan tuon suomennoksessa käytetyn äpärä-sanan alle. Minulle itsellenikin on jäänyt kuva, että puhekielessä äpärää käytetään ikään kuin sateenvarjoterminä, jonka alle myös lehtolapset sopivat. Olipa asia suomen kielessä kummin tahansa, Antti tuntuu avaavan asiaa siten, että heprean kielessä tuo termi tarkoittaisi kaikkia avioliiton ulkopuolella hankittuja lapsia.

Tämä on luultavasti ollut suomentajan ongelma. Harvoinhan sanojen merkitys on eri kielissä yksi yhteen. En muuten tiedä tästä vanhimmasta suomalaisesta raamatunkäännöksestä, mistä tekstistä se on ylipäätään käännetty. Jos en väärin muista, osa kansankielisistä eurooppalaisista käännöksistä on tehty alun perin pitkään käytössä olleen latinankielisen version pohjalta. Eli alkuperäinen heprean tai kreikan kieli on siis ensin käännetty latinaksi ja sitten siitä jollekin muulle kielelle. Käännöksessä on voinut siis olla latinasta periytyviäkin sanojen merkityksiä. Huom. En tiedä miten ja mistä juuri Vanha Biblia on käännetty, mutta latinalaista käännöstä on ainakin muualla käytetty jos ei alkuperäisten sijaan niin ainakin ohella.

Mutta raamatunkäännöstyö alkaa mennä jo vähän ohikin aiheen, pahoittelen laverteluani.

[Nettipappi Marko]

Oikeastaan tässä kohdassa ei ole väliä, mitä kaikkia tulkintoja vaikka nyt äpärälle annettiin, sillä se on samantekevää; juutalainen tiesi tekevänsä väärin aina, jos hänellä oli suhde kenen tahansa muun kanssa kuin oman juutalaisen puolisonsa kanssa.

Tämä on erinomaisen tärkeä ohjenuora. Kun Raamatussa tulee ongelmallinen kohta eteen, on jollain tavalla päästävä selvyyteen siitä, onko se itselle ongelma älyllisessä vai hengellisessä mielessä. Minun ymmärrykseni on, että tässä käymässämme keskustelussa kyse on nimenomaan älyllinen. On kiintoisaa, mitä tuo sana on tarkoittanut: onko sillä joku tietty yksittäinen merkitys vai onko se laaja termi, jonka alle voivat monet esitetyistä tulkinnoista mahtua.

Aviottoman lapsen kohdalla kysymys voi olla hengellinen ja omaan jumalasuhteeseen vaikuttava. Silloin varsinainen ongelma ei voi ratketa tämän sanan ruotimisella. Silloin on oltava kokonaisymmärrys Raamatun ilmoituksesta, ja juutalaisen kulttilain asemasta (eli sen puuttumisesta) kristillisessä seurakunnassa.

Tämä on luultavasti ollut suomentajan ongelma. Harvoinhan sanojen merkitys on eri kielissä yksi yhteen. En muuten tiedä tästä vanhimmasta suomalaisesta raamatunkäännöksestä, mistä tekstistä se on ylipäätään käännetty.

Tilanne on juuri tuo. Minulla kesti kauhean kauan tajuta, kun ala-asteella kielten opiskelu alkoi, että homma ei ole ihan matemaattista sana sanasta -kääntämistä. Siksi ehkä ruotsi oli kaikkein helpoin kieli, kun siinä se periaate toimi parhaiten. Englannissa joutuu alistumaan siihen, että samaa tarkoittava lause sanotaan hyvin eri rakenteella ja sanoilla. Heprean suhteen ongelma on vielä yhtä kertaluokkaa suurempi.

Pipliaseuran sivuilta löytyi kuitenkin tieto, että heikkolaatuiseksi käännökseksi moitittu latinankielinen Vulgata ei olisi ollut mukana edes ensimmäisessä suomalaisessa raamatunkäännöksessä: "Komitealle annettujen ohjeiden mukaan työn tuli perustua heprean ja kreikankielisiin teksteihin, mutta samalla tuli seurata Lutherin saksannosta, sen vuoden 1545 painoasussa. Komitea käytti hyväkseen myös vuoden 1615 ruotsinnosta."