Hei Sa!
Mielenkiintoisia kysymyksiä olet saanut vastattavaksesi. Nämä ovat kyllä sen tyylisiä pohdintoja, että niihin on varmasti kenenkään mahdotonta antaa suoranaisesti tyydyttävää vastausta.
Miksi Jumala rankaisee pahatekijää langettamalla pahan toisille vielä syntymättömille ihmisille?
Tämän kysymyksen kohdalla joudun vähän arvailemaan, mitä kysymyksellä on tarkoitettu. Ensimmäisenä veikkaisin, että kyseessä on tästä raamatunkohdasta nouseva pohdinta:
Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa,
älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla
maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.
Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun
Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen
polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista
teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta
polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat
minua ja noudattavat minun käskyjäni. (2. Moos. 20:4-6)Merkitsin mielestäni keskeisimmät kohdat lihavoinnilla. Kovin usein ajatellaan, että tässä puhutaan seuraavasta kuviosta: minä teen väärin, joten lapsenlapsenlapseni joutuu siitä kärsimään. Ja pitäähän tämä joissain asioissa ihan selvästi paikkansa. Kuka vain voi luetella asioita, joissa esimerkiksi vanhempien virheet ovat koituneet lasten vahingoksi. Ihminen on luotu elämään yhteydessä toisiin ihmisiin, ja silloin hyvin monet väärät valinnat aiheuttavat vahinkoa läheisille.
Silti tämän raamatunkohdan ydin ei mielestäni ole tuossa ajatuksessa. Mielestäni tässä sanotaan seuraavalla tavalla: Jos minä teen väärin, niin väärien tekojeni takia joudun kantamaan myös aikaisempien sukupolvien virheitä. Jos taas kuuntelen Jumalan tahtoa ja teen oikein, voin katkaista isältä pojalle periytyvien virheiden kierteen. Jos ei halua Jumalaan turvautuen sitä katkaista, niin se juurtuu vain syvemmälle.
Samalla tavalla on mahdollista jatkaa hyvän tekemistä isien tavoin. Suvussa kulkevat hyvät asiat aina vain vahvistuvat, jos seuraava polvi haluaa niitä seurata. Mutta ainahan on mahdollista katkaista myös tämä ketju.
Kohtaa ei pidä siis lukea niin, että se jälkeläinen on pelinappula, joka ei voi vaikuttaa kohtaloonsa. Pikemminkin kyse on siitä, että se jälkeläinen on paikassa, jossa hän voi valita Jumalan seuraamisen ja sitä kautta kaiken esi-isien tekemän hyvän hyödyntämisen. Tai Jumalalle selän kääntämisen, ja esi-isien tekemän pahan jatkamisen.
En tiedä, osuinko ollenkaan siihen asiaan, mitä lopulta kysyit. Esitä tarkennuksia, jos haluat.
Miksi kärsimystä on? Jos se on vaan tapa koetella ihmistä sen vois tehä kevyemmin ja sillon ei tarvittais Jumalaa eli tekeekö Jumala kärsimyksen ollakseen tarpeellinen?
Lyhyesti sanottuna: Jumala ei aiheuta kärsimystä, jotta olisi tarpeellinen. Voi olla tilanteita, joissa Jumala antaa kärsimystä, jotta ihminen huomaisi Jumalan olevan hänelle tarpeellinen. Mutta syntinen ihminen on jo ennen sitä tarvinnut Jumalaa pelastajakseen, olipa hän siitä tietoinen tai ei.
Lisää virikkeitä aiheessa
Pahan alkuperä ja kärsimyksen ongelma. Jatketaan siellä puolen ajatusten vaihtoa tästä aiheesta, jos vanhoissa viesteissä ei ole tarpeellisia palikoita.
