Hei Särkyneenä!
Sydän on todella levoton ja surullinen, kun tajuaa oman syntisyytensä. Se on Jumalan puhuttelua ja se on heräämistä. Tällaisia ajanjaksoja voi tulla niin ei-uskovalle kuin uskovallekin. Ei-uskovan kohdalla puhutaan silloin esimerkiksi etsikkoajasta. Mutta samalla tavalla uskovaakin Jumala voi puhutella ja kutsua parannuksen tekemiseen.
Syntisyyden näkeminen itsessä on hirveää. Yhtä aikaa tajuaa, kuinka läpikotaisin paha itse on. Ja samalla tuntuu, että edes Jumala ei voi rakastaa niin kurjaa ihmistä. Jumalan pyhyys näyttää silloin valtavan pelottavalta. Olo on sellainen, että kadotustuomio on kohtalona eikä mikään muu.
Paavali kuvaa omia tuntemuksiaan tällä tavoin:
Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa
luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein,
mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan
sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en
tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa
asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen
laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta
siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii
sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan
synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut
tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme
Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni
noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni
synnin lakia. (Room. 7:18-25)
Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen:
Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä,
joista minä olen suurin. (1. Tim. 1:15)
Loppujen lopuksi on suuri siunaus tuntea syntinsä - vaikka se ei tunnu koskaan hyvältä. Jokainen ihminen on syntinen, mutta se on helpompi myöntää, kun tietää, että on olemassa armo. Ja vasta se, joka on tajunnut syntisyytensä suuruuden, tajuaa armon suuruuden. Tämä Psalmi on Daavidin kirjoittama. Hän teki aviorikoksen ja yritti peitellä sitä murhalla. Hänen syntinsä oli hyvin raskas:
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi,
jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen,
jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka
sydämessä ei ole vilppiä. Niin kauan kuin minä
vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät
päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin
kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani
haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. (sela)
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja
tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle."
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni
taakan. (sela) (Ps. 32:1-5)
On helppo uskoa, että Jumala rakastaa, jos ei näe itsessään muuta kuin pientä pahuutta ja pikkuvikoja. Silloin ihminen oikeastaan uskoo omaan hyvyyteensä ja uskoo, että Jumalan on helppo antaa anteeksi pienet synnit. Mutta jokaisessa ihmisessä on suurta kapinaa Jumalaa kohtaan. Jonkun ihmisen tapauksessa se näkyy selvästi ulospäin pahoina tekoina. Toisen kohdalla se näkyy hiljaisena itsekkyytenä tai muuna vastaavana. Mutta armo on tullut peittämään kaikki synnit. Ihan kaikki.
Missä synti on tullut suureksi,
siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.
(Room. 5:20)
Jumalan armo on sinua varten. Juuri syntistä ja särkynyttä varten Jeesus tuli maailmaan. Kristukseen uskomalla saat luottaa, että olet Jumalan lapsi.
Oman elämäsi kannalta tärkeää on, että taistelet vääriä tekoja vastaan ja vältät niitä. Pahaa oloa tulee helposti purettua tekemällä lisää pahaa, mutta se on tuhoon vievä kierre. Jos haluat, minuun tai muihin seurakunnan työntekijöihin - tai jos olet eri paikkakunnalta, oman seurakuntasi työntekijöihin - saa ottaa yhteyttä. Moni juttu on helpompi, kun niistä saa puhua ja niihin pyytää apua.