Tervehdys Sinppa!
Kysymyksesi haiskahtaa etiikan esitelmään liittyvältä. Pahoittelen siis, ettei vastaukseni ehtinyt samalle lukuvuodelle. Taisin painella jossain Somalian lähistöllä kysymyksesi esittämisen aikoihin.
Lisäksi saat onnittelut siitä, että esitit tähän mennessä tietyllä tavalla vaikeimman kysymyksen. Pitkään päässäni hakkasi aivan tyhjää. Terrorismi kun ei millään muotoa ole Raamatun aikaan kuuluva ilmiö. Se kun on tullut mahdolliseksikin vasta asetekniikan kehittyessä nykyiselle tasolleen. Siksi vastaukseni on lyhyt ja hajanainen. Viittaan vain Raamatun yleistä hyvää ja yhteiskunnan järjestystä käsitteleviin kohtiin.
Terroristi voi toimia omasta ajattelumaailmastaan käsin aivan oikein ja jalojen periaatteiden mukaisesti. Mutta terrorismi ei kyllä koskaan ole terrorismin kohteeksi joutuneen yhteiskunnan suojeluksessa tai sen sääntöjen mukaista. Siitä Raamattu sanoo seuraavaa:
Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen.
Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin,
häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan
säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät,
saavat rangaistuksensa. Ei sen, joka tekee oikein,
tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee
väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa,
tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan
palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet
väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan.
Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön
väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. Siksi on
suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain
rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon
vaatimuksesta. Sen vuoksi te verojakin maksatte,
sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa,
kun he hoitavat tehtäviään. (Room. 13:1-6)
Vanhan testamentin Sananlaskuissa on sama teema eri sanoin:
Pelkää Herraa, poikani, ja kuningasta. Vältä niitä,
jotka hankkivat kapinaa, sillä yhdessä hetkessä he
kukistuvat. Millainen onkaan heidän rangaistuksensa!
(Sananl. 24:21-22)
Jopa vieraaseen maahan pakkosiirtolaisuuteen viedyille juutalaisille annettiin ohje, joka ei todellakaan kannusta terrorismiin, vaikka siinä tilanteessa terrorismia muistuttavat teot olisivat varmasti helposti tulleet mieleen:
Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen
teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä
sen menestys on teidänkin menestyksenne. (Jer. 29:7)
On Raamatun ohjeiden mukaista puolustaa heikkoa ja sorrettua – jopa oman henkensäkin uhalla, jolloin kyse on suuresta rakkaudesta:
Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeuden-
mukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa
orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. (Jes. 1:17)
Keinot on vain valittava viisaasti. Itsemurhapommittaja pystyy omasta näkökulmastaan katsottuna puolustamaan heikkoja ja sorrettuja oman henkensä menettäen, mutta on samalla unohtanut asian toisen puolen. Terroristin mielestä oikea asia ei voi olla Raamatun siunaama, jos tavoitteeseen pyritään Raamatun sanan vastaisilla keinoilla. Tarkoitus ei pyhitä keinoja.
Eettisissä kysymyksissä kultainen keskitie on usein valtavan hyvä tie. Jos ei ole Jumalan tahdon mukaista tietä, jolla voi oikeutta etsiä vääryyden keskellä, silloin Raamattu kehottaa kovasti rukoilemaan, että Jumala puuttuisi asiaan:
Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan
pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.
Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää
rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta
omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa
Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu:
"Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan"
- näin sanoo Herra. (Room. 12:17-19)
