Tervehdys Walle!
Taitaa olla taas etiikan esitelmien aika.
En olekaan aikaisemmin käsitellyt ydinvoimaan liittyviä kysymyksiä. Mukava tehdä uusi aluevaltaus.
Valitettavasti joudun jälleen aloittamaan toteamalla, että kirkolla ei ole virallista kantaa ydinvoimaan. Suomen luterilainen kirkko on ottanut vain hyvin harvakseltaan virallisesti kantaa eettisiin kysymyksiin. Ydinvoimasta ei Raamattu luonnollisestikaan puhu mitään, joten siltä pohjalta on mahdotonta asiaa kommentoida. Ja hieman vaikea on muutenkin kristillisestä näkökulmasta lähestyä aihetta. Absoluuttista hyvää vaihtoehtoa kun energiatuotannossa kukaan ei osaa sanoa. Näin olen käsittänyt.
Ydinvoimakeskusteluista minulle on jäänyt mielikuva, että siinä esiintyy kaksi ääripäätä, joiden lisäksi löytyy paljon erilaisia välimuotoja:
a) Ydinvoima on suuri ympäristöriski. Onnettomuuden sattuessa ydinvoima aiheuttaa massiivisen ja peruuttamattoman ympäristökatastrofin. Maailmalla sattuneet onnettomuudet osoittavat, että tekniikka ei ole riittävän luotettavaa. Ydinjätteen varastointi on jo itsessään ympäristölle haitaksi, vaikka se yritettäisiin tehdä kuinka turvallisesti tahansa.
b) Ydinvoima on tehokkuudessaan ja puhtaudessaan ylivertainen energiamuoto. Se ei saastuta eikä kiihdytä ilmastonlämpenemistä. Kokemus osoittaa, että Suomessa ydinvoimaa tuotetaan ilman riskejä. Ydinjätteen varastoiminen osataan tehdä turvallisesti.
On väärin väittää, että kristillinen näkökulma ilman muuta olisi lähempänä jompaakumpaa ääripäätä. Energiantuotanto on asia, jota ei edes tunnettu Raamatun aikoina. Johtopäätöksiä pitäisi siis tehdä ihan muihin yksityiskohtiin keskittyen kuin puhtaasti energian tuotannon muotoa tarkkaillen. Merkittävin asia lienee se, että Raamattu sanoo:
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan
viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)Ihmisen tehtävä on pitää huoli luonnosta. Vaikka tämä on totta, Raamatun mukainen näkökulma ydinvoimaan muuttuu päinvastaiseksi riippuen siitä, onko edellä mainituista kohdista totta A vai B. Oletan, että kumpikin näkökulma on aivan oikeutettu. Tavallaan ne ovat yhtä aikaa voimassa, vaikka ovatkin toisaalta vastakohtia. Luonnon suojelemisen näkökulmasta on siis mahdotonta sanoa, kumpi vaihtoehto olisi kristillinen. Jos mitään onnettomuuksia ei koskaan tapahdu eikä ydinjäte koskaan tuhansien vuosien aikana aiheuta mitään ongelmia, on se hyvä asia. Jos puolestaan ongelmia tulee, ovat ne todella suuria ja pahoja. Ja jos ydinvoimaa ei käytetä, on senkin ratkaisun hyvyys riippuvainen siitä, millaisia ovat vaihtoehtoiset energiamuodot. Jos, jos ja jos… Vaikea on sanoa, mikä on lopulta oikea ja viisas ratkaisu.
Yksi asia minulla kuitenkin on mielessä. Ja siitä tiedän, että se on Raamatun mukainen ja kristillinen näkökulma. Ydinvoimasta keskusteltaessa kysymys ei ole loppujen lopuksi siitä, mitä energiamuotoja käytetään. Kyse on siitä, että koko ajan tarvitaan lisää energiaa. Suomen asukasluku ei ole kasvanut juurikaan, mutta koko ajan tarvitaan enemmän energiaa. Energiaa tarvitaan lisää siksi, että ihmiset haluavat kuluttaa enemmän. Energiaa pitää saada siksi, että ihmisten täytyy saada uusia kojeita ja vempeleitä, jotka kuluttavat aina vain lisää ja joiden valmistaminen vie hurjasti energiaa. Kun on saatu puhelin, pitää seuraavaksi saada läppäri. Läppärin jälkeen kitaravahvistin, uusi televisio, parempi jääkaappi, uusi mopo, auto tai mopoauto sekä hiustenkuivaaja ja sähköhammasharja.
Uusista energiamuodoista keskustellaan siksi, että ihminen on ahne!
Saatan monen mielestä tehdä vähän liian pitkälle viedyn päätelmän tai liian huteran aasinsillan, mutta menköön. Ajattelen, että jatkuvan uuden energian sijasta pitäisi opetella tyytymään vähempään. Hyvinvointi on kivaa, mutta joku raja pitää olla. On sanottu, että maapallo ei kestä sitä, jos jokainen kiinalainen haluaa oman jääkaapin. Sen jälkeen ollaan totaalisessa energiakriisissä. Entä jos kaikki kiinalaiset ja intialaiset haluaisivat saman elintason kuin meillä suomalaisilla on? Se olisi käytännössä maailmanloppu. Joten miksi vain meillä länsimaalaisilla olisi oikeus ylellisyyteen? Pitäisikö pikemminkin toimia niin, että rikkaat länsimaat näyttäisivät mallia säästämisessä ja luonnon suojelemisessa?
Ei kukaan halua luopua mistään. Siksi tarvitaan lisää energiaa. Joten samat ahneet ihmiset, jotka eivät halua tinkiä omastaan, ryhtyvät pähkäilemään, millä lisäenergiatuotannolla tuhottaisiin luontoa vähiten, vaikka vähiten tuhoaisi se, että vähentää kulutusta.
Tällaisia ajatuksia minulla. Suureksi osaksi kirjoittelin ihan vain omia ajatuksiani. Kuten jo pariin otteeseen sanoin, Raamattu ei aiheesta sen enempää puhu. Pistän tähän kuitenkin vielä Raamatun ajatuksia ahneudesta ja tyytymisestä.
Omaisuus, jota ahneesti haalitaan,
ei lopulta ole siunaukseksi. (Sananl. 20:21)
Ahne on aina ottamassa, vanhurskas antaa,
ei kitsastele. (Sananl. 21:26)
Ahne juoksee rahan ja tavaran perässä eikä huomaa,
että köyhyys on jo kintereillä. (Sananl. 28:22)
Ja hän esitti heille vertauksen: "Oli rikas mies, joka sai
maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin?
Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti:
'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden
sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä
omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on
kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö,
juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu!
Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki,
minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?' "Näin käy
sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta
Jumalan luona." (Luuk. 12:16-21)
Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä
on. Jumala on itse sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskaan
sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa:
- Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen
minulle tehdä? (Hepr. 13:5-6)
Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen
mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme
maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä
on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat
rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten
järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät
ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan
alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta
ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. (1. Tim. 6:6-10)
Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut
tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja
hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään
itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja
puutteessa. (Fil. 4:11-12)
