Hei Miia!
Kiitos rohkeasta kirjoituksesta ja hyvin kipeiden asioiden jakamisesta! Olen kovin pahoillani tilanteestasi. Hyvin pahoillani olen myös siitä, että tiedän, etten pysty vastaamaan mitään, mikä ratkaisisi ongelmasi. Toivon vain, etten ainakaan lisäisi taakkojasi vastauksellani.
Kaikki muut asiat ovatkin sitten hyvin. Lapsemme ovat terveitä, meillä on kiva koti, työpaikat, ystäviä.. Olenko siis saanut "liikaa"? Onko tämä epätyydyttävä, paikoin jopa pelottava ja ahdistava avioliitto minun ristini kannettavana?
Ajatuksesi ja tunnelmasi ovat hyvin luonnollisia. Kun on saanut paljon hyvää, on helppo ajatella, että on sitten ansainnut myös jotain pahaa vastapainoksi. Jumala ei kuitenkaan Raamatussa anna itsestään kuvaa, että hän olisi jotenkin tasapuolinen ja kaiken antamansa hyvän jotenkin kompensoisi pahalla - tai päinvastoin antaisi hyviä asioita palkinnoksi ihmisten kärsimyksistä. Jumala on täysin suvereeni, eikä kukaan pysty osoittamaan hänen tekojaan vääriksi, vaikka ne olisivat ihmisten mielestä millaisia tahansa. Nämä kohdat saattavat kuulostaa tosi rajuilta:
Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken, mitä hän tahtoo,
hän myös tekee. (Ps. 115:3)
Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä,
niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella
ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
(Jes. 55:8-9)
Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus,
kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa
ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset,
kuka pystyy neuvomaan häntä?
Kuka on antanut hänelle jotakin,
mikä hänen olisi maksettava takaisin?
(Room. 11:33-35)
Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on
tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt
sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa.
Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat
hänessä julki." (Joh. 9:2-3)Haluan, että voisit olla turvallisella mielin. Jos sinua painaa joku asia mielessäsi, saat sen tunnustaa Jumalalle, pyytää anteeksi ja luotta anteeksi saaduiksi. Mutta sinun ei pidä ajatella, että olet jostain syystä ansainnut tämän rangaistuksen tai että Jumala jotenkin haluaa kompensoida saamiasi hyviä asioita antamalla kärsimystä. Jumala on täysin suvereeni, ja hän tekee juuri niin kuin haluaa. Saatanalle mieluinen työ on yrittää vakuuttaa sinut, että kaikki elämäsi kärsimys on omaa syytäsi. Jos hän onnistuu tässä, et osaa vilpittömästi heittäytyä Jumalan käsiin ja pyytää häneltä apua. Saatat ajatella, että ensin sinun on laitettava kaikki asiat itse kuntoon, ennen kuin voit kääntyä Jumalan puoleen. Ole siis Kristuksen tähden turvallisilla mielin.
Oikeastaan kysymykseni on, mikä on Jumalan rooli tässä suunnitelmassa? Miksi minä elän juuri tällaisen epätasapainoisen miehen kanssa?
Jatkan rajujen raamatunkohtien äärellä. Pyydän, ettet heti säikähtäisi niitä. Yritän kyllä selittää, miksi ne olen tähän ottanut:
Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta
sirpaleitten joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: ”Mitä sinä
pystyt tekemään?” Sanooko teos tekijälleen: ”Ei sinulla ole
taitajan kättä.” Voi sitä, joka sanoo isälle: ”Sinäkö muka pystyit
siittämään?” ja äidille: ”Sinäkö muka synnytit?” Näin sanoo Herra,
Israelin Pyhä, hän, joka on Israelin luonut: - Tekö vaatisitte minut
tilille lapsistani, tekö antaisitte minulle neuvoja ja ohjeita omien
kätteni töistä? Minä tein maan ja loin ihmisen sitä asumaan.
Minä levitin käsilläni auki taivaan ja käskyilläni ohjasin sen
joukkoja. (Jes. 45:9-12)
Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä?
Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan." Ihmisparka,
mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia
muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" Kyllä kai
savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen
astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?
(Room. 9:19-21)En tarkoita ollenkaan, että sinä olisit kapinoinut Jumalaa vastaan. Otin nämä kohdat esille siksi, että niissä korostetaan vahvasti, miten Jumala ei lopulta ole tasapuolinen, vaan hän toimii aivan oman tahtonsa mukaan. Eri opettajien puheissa Jumalaa kuvataan helposti vain yhdeltä kantiltaan "Taivaan Iskäksi", joka haluaa vain vaaleanpunaisia kukkasia ja hempeyttä ihmisten elämään. Sellaiseen Jumalaan on vaikea luottaa kärsimysten keskellä. Kun kokee jotain, mitä sinä olet kokenut, on lopulta uskottavampaa, kun Jumalasta pidetään esillä myös näitä ankaria tai epäreilulta tuntuvia puolia. Sellaiselta Jumala silloin oikeasti näyttää.
Kun puhutaan suvereenista ja ankarastakin Jumalasta, tuntuu hyvältä tietää, että se sama Jumala on antanut myös lupaukset, että hän kuulee rukoukset ja rakastaa. Hän on jotain niin suurta, että hänessä ovat yhtä aikaa esillä molemmat puolet. Ihmisen rajallisuus osaa ymmärtää vain ankaruuden tai rakkauden - harvoin molempia yhtä aikaa. Mutta Jumala kertoo olevansa niitä kumpiakin.
Mutta millainen olisi rukousvastaus... olen niin monesti iltaisin mennyt nukkumaan ja rukoillut ja pyytänyt Jumalaa tulemaan tueksi tähän meidän liittoon. Onko Hän tullut? Rukoilenko "oikein"? Olenko oikeasti uskaltanut antaa tämän huoleni Jumalan hoidettavaksi? Vai ovatko nämä sellaisia asioita, jotka on vaan ihmisen ihan itse alusta loppuun hoidettava?
Rukouksesta on helppo puhua, kun on saanut Jumalalta hyvää. Kun on rukoillut pitkään, eikä vastausta kuulu, kysymykset rukouksesta muuttuvat toisenlaisiksi. On totta, että Jumala haluaa jokaisen kristityn jättävän murheensa hänen kannettavakseen:
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se,
mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan
tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken
ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne,
niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat,
jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat
sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne
kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä
pyytäneetkään. (Matt. 6:7-8)On aikoja, jolloin on helppo heittää huolet Jumalalle. Ja on asioita tai aihepiirejä, joissa se onnistuu kivuttomasti. Mutta monet kärsimykset ovat sellaisia, että on inhimillisesti mahdotonta vain luottaa ja antaa asioiden olla. Paavali kohtasi omien kärsimystensä äärellä tämän kysymyksen:
Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi,
olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin
kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa
pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut
minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi
heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani,
jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. (2. Kor. 12:7-9)Paavalin tapauksessa hän koki löytäneensä kärsimykselle yhden tarkoituksen, mutta en usko, että se on ainoa tarkoitus. Ei kukaan pysty varmasti sanomaan, miksi Jumala lopulta tekee niin kuin tekee. Eikä Jumalakaan vaadi, että ihminen nauttisi jokaisesta tilanteesta. Siksi on hyvä muistaa Jumalan lupaus siitä, että saa rukoilla ja huutaa, sitkeästi ja hellittämättä. Nämä ovat vähän pidempiä lainauksia, mutta kohdat ovat erittäin hyviä, joten laitan ne kokonaisuudessaan:
Jeesus sanoi vielä: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä
yötä ystävänsä luo ja sanoo: ‘Veli hyvä, lainaa minulle kolme
leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla
ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ‘Älä häiritse
minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa.
En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille:
vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää
ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä
pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. ”Niinpä
sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte.
Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää,
ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole
sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää
kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te
pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin
totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän
Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Luuk. 11:5-13)
Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina
tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: ”Eräässä kaupungissa oli
tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.
Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa
tuli tuomarin luo pyytämään: ‘Ratkaise jo asiani, tuomitse
riitapuoleni.’ Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän
kuitenkin ajatteli: ‘Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai
piittaisin ihmisistä, mutta tästä leskestä on minulle vaivaa.
Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen
pitkää repii minulta silmät päästä.’” Herra sanoi: ”Huomatkaa:
noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan sitten Jumala
hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä
avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii
heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee,
löytääkö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:1-8)On turvallista tietää, että huutaminen, kolkuttaminen ja parkuminen ovat luvallisia asioita. Jumala on luvannut antaa leipää, kun lapsi sitä pyytää. En tiedä, saako leivän lajistakin neuvotella, mutta joskus paahtoleipää pyytävä saa ruisleipää ja kirjolohta pyytävä saa kuhaa. Mutta Jumala on antanut luvan rukoilla hellittämättä, ja hän on luvannut kuulla.
Viipymättä vastaaminen, kunhan ensin on huudettu öin ja päivin, on aika jännä kielikuva jälkimmäisessä tekstissä. Enkä tiedä, miksi Jumala pistää ihmiset rukoilemaan. Hän pystyisi antamaan asioita ilman rukousta - ja tekee sitä todella paljon monissa asioissa - mutta silti hän joskus haluaa ihmisten rukoilevan. Toisinaan syy voi olla se, että rukoilijaa valmistetaan vastaanottamaan sitä, mitä hän pyytää. Toisinaan ehkä Jumala haluaa antaa vastauksen niin, että todella tietää, keneltä se on saatu. Mutta usein syy jää hämärän peittoon. Rukous itsessään nyt vain näyttää olevan Jumalan mielestä tärkeä ihmisen elämälle. Eräs Vanhan testamentin kertomus on minusta hyvin mielenkiintoinen. Taustaksi kerrottakoon, että käsien kohottaminen taitaa olla maahan heittäytymisen ohella yleisin rukousasento, joka Raamatussa mainitaan.
Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde
taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun
kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.” Joosua teki niin
kuin Mooses oli käskenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia
vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan
laelle. Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla,
olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä
vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla. Kun Mooseksen
kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen.
Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen,
niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun
saakka. Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän
sotajoukkonsa. (2. Moos. 17:9-13)Jumala oli antanut monta voittoa Israelille aivan ihmeellisellä tavalla ilman taisteluja. Mutta tällä erää hän halusi, että taistellaan - eikä vain taistella, vaan taistelun lisäksi vuorella on yksi ihminen rukoilemassa hellittämättä. Jos kädet hetkeksikään laskivat, taistelun kulku muuttui.
Haluan tukea sinua taistelussasi - vaikka aika vähäistä ja onnetonta se on näin nettipalstalla. Sinulla on lupa jättää kaikki taakkasi Jumalalle. Ja sinulla on lupa suorastaan taistella rukouksessa. En voi tietää, mitä Jumala haluaa. Mutta sinulla on lupa toimia niin kuin sinun sydämesi sinua kehottaa toimimaan. Kummatkin ovat oikein. Kummatkin ovat Jumalan Sanan mukaisia tapoja.
Miksi eläisin loppuelämäni katkeroituen onnettomana, vai onko Jumala tarkoittanut elämäni itsenäiseksi ilman tasapainoista rakkausliittoa? Vai onko kysymys ehkä siitä, että mieheni ei olekaan uskossa, hän kyllä sanoo olevansa, muttei kuulemma "niin paljon kuin minä".
Nämä ovat niin suuria miksi-kysymyksiä, etten tiedä vastauksia. Monen elämän kärsimyksen edessä joudun epätietoisena nostamaan kädet pystyyn. En ikävä kyllä osaa sanoa mitään. Jumala tietää, millaisia suunnitelmia hänellä itsellään on, mutta Jumalan lapsen asema on usein hyvin tuskallinen, kun Jumala ei kerro suunnitelmistaan juurikaan etukäteen. Vaikeuksien keskellä on vaikea luottaa. En edes yritä taikoa jotain kannustavia lauseita, mutta haluan vakuuttaa, että lupa luottamiseen on. Jos se vain sopii teidän perheenne kuvioon, niin rukoilkaa miehenne kanssa yhdessä suhteenne puolesta.
Kirjoitin pitkästi, ja toivon, että joku sana siellä voisi sinua lohduttaa ja rohkaista. Jumala siunatkoon sinua ja kääntäköön tämän elämäsi vaikeuden lopulta voitoksi!
