Kirjoittaja Aihe: Kutsumus  (Luettu 5354 kertaa)

Jere

  • Vieras
Hei!

Olen mietiskellyt paljon omaa kutsumustani ja minulla on alkanut pyöriä tietynlainen näky mielessäni. Se vaikuttaa Jumalan sanan mukaiselta, joskaan ei ole aivan tavanomainen, mutta kuitenkin voisin sen avulla olla viemässä evankeliumia merkittävällä tavalla eteenpäin. Kutsumus sopisi minulle ja minulla on lahjoja sitä varten.

Vain yksi asia askarruttaa. Onko tämä kutsumus todella Jumalan tahto? Olen rukoillut vahvistusta asialle, mutta en voine aloittaa kutsumuksen toteuttamista ennen kuin sellainen tulee, vai kuinka? Mitä Raamattu sanoo yksilöllisestä kutsumuksesta vai puhuuko se suoraan tästä mitenkään? Pitääkö odottaa vahvistusta joltakin taholta, jota Jumala usein käyttää puhumiseen, kuten olosuhteilta tai profetoimisen armolahjan omaavalta? Vai onko viisasta vain itse koeteltuaan ryhtyä toteuttamaan kutsumustaan, josta uskoo olevansa varma?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Hei Jere!

Olen omakohtaisesti myös pohtinut paljon kutsumusta. Nuorena minua kiinnosti kovasti opiskella Raamattua ja olin myös jonkin verran kiinnostunut nuorisotyönohjaajan työstä. Mutta koin, etten saa ryhtyä nuorisotyöhön ellei minulla ole selvää kutsua Jumalalta. Pidin kutsumusta jonkinlaisena yliluonnollisena kokemuksena tai äänenä päässä, jonka jälkeen tiedän, että minut on kutsuttu. Siinä vaiheessa en voinut edes ajatella, että minusta tulisi koskaan pappi. En ollut varsinaisesti kyseisestä työstä kiinnostunut, mutta väärällä tavalla nostin papin työn vielä korkeammalle jalustalle, johon tarvittaisiin vielä kovempi kutsumus.

Raamattu sanoo toisin:

     Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan
     kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.
     (1. Tim. 3:1)


Kohta jatkuu luettelemalla seurakunnan kaitsijan ominaisuuksia. Missään vaiheessa ei puhuta mitään siitä, että paimeneksi tulemisessa olisi joku yliluonnollinen elementti. Yksinkertaisesti sanotaan vain: "joka pyrkii..." Itse asiassa, jos oikein osasin MikroRabbiani käyttää, Raamatussa mainitaan kutsumus vain yhden ainoan kerran:

     Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi
     kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette
     koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti
     astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen
     Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. (2. Piet. 1:10-11)


Kuten kohdasta käy ilmi, siinä ei puhuta meidän ymmärtämällämme tavalla kutsumuksesta. Kyseessä on kristityn elämään annetusta kutsusta - kutsusta uskoa Jeesukseen.

Kristillisessä kielenkäytössä kutsumukseksi ymmärretään kuitenkin erityisiin tehtäviin koettua halua tai sisäistä kehotusta. Vaikka Raamattu ei tällaisesta juurikaan puhu, saadaan se kutsumukseksi ymmärtää. Ei jokaisen hengellisessä elämässä käytetyn sanan pidä löytyä Raamatusta. Mutta siksi onkin hyvä pohtia, mitä kutsumus voisi tarkoittaa. Minä ymmärrän, että "kutsumus" on sekoitus ihmisen halua ja hänen kykyjään eli Jumalan lahjoja.

Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle lahjoja. Armolahjat näyttäytyvät niin kuin Kolmiyhteinen Jumala: Isä/Luoja, Poika/Lunastaja, Henki/Pyhittäjä. Jumalan armolahjat voivat siis Jeesuksen vaikuttaman ikuisen elämän lisäksi olla luomisen kautta tulleita tai erityisiä Pyhän Hengen vaikuttamia lahjoja. Ja nämä viimeksi mainitutkin voivat olla hyvin moninaisia. Simsonissa Pyhä Henki vaikutti niin, että Hengen vaikutuksesta hän repi kaupungin portit saranoiltaan ja leijonan kahtia. Millaisia Jumalan lahjat ovatkaan, niin yhdistyneenä Jumalan sanan vaikutuksesta heräänneeseen haluun, ne muodostavat kutsumuksen.

Tässä muutama ajatus siitä, miten kutsumus voisi arjessa näkyä:

1. Joku ihminen on luotu persoonaksi tai kasvanut elämänkohtaloiden kautta sen tyyppiseksi ihmiseksi, että hänelle on luontaista toimia organisaattorina ja johtajana. Hän uskoo Jeesukseen ja kokee tarvetta toteuttaa lähetyskäskyä jollain tavalla. Niinpä hän eräänä päivänä keksii, että hän osaisi ja haluaisi organisoida tietynlaisen hengellisen tapahtuman.

2. Toinen on nuoruudestaan alkaen ollut erityisen kiinnostunut ruuanlaitosta ja on sellainen perinteinen "ruualla rakastaja". Hän haluaisi jotenkin käyttää taitojaan Jumalan valtakunnan hyväksi. Lehdestä hän huomaa, että seurakunnan leirikeskuksessa on paikka vapaana, joten hän oitis pistää hakupaperit vetämään.

3. Kolmas ihminen huomaa, että hän saa erityisiä näkyjä ja profetioita Jumalalta. Hän ei tiedä, miten niiden kanssa pitäisi toimia. Siksi hän ottaa yhteyttä seurakunnan työntekijään, jonka kanssa ryhdytään miettimään, miten lahjalla parhaiten palveltaisiin seurakuntaa.

4. Joku on kokenut hyvin kohti tulevaksi Jeesuksen sanat yksinäisten ja sairaiden luona käymisestä, joten hän on soitellut eri vanhainkoteihin ja terveyskeskuksiin. Hän käy parin viikon välein yhtenä iltapäivänä juttelemassa niiden kanssa, joilla ei muita läheisiä vieraile.

Jotkut kutsumukset voivat olla hyvin arkisen oloisia, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Ne ovat siis luomisen piiriin kuuluvia Jumalan armolahjoja, jotka yhdistyvät haluun toteuttaa lähetyskäskyä omilla taidoilla. Joku saa yliluonnollisen lahjan, johon automaattisesti sisältyy kutsu käyttää sitä. Kukaan ei esimerkiksi voi vain päättää ryhtyä rukouksella parantajaksi tai näkyjen näkijäksi. Siihen tarvitaan Jumalan yliluonnollista vaikutusta. Joku voi saada sisäisen palon ilman, että vielä tietää, miten ja millä lahjoilla sitä paloa lähtisi toteuttamaan.

Vain yksi asia askarruttaa. Onko tämä kutsumus todella Jumalan tahto? Olen rukoillut vahvistusta asialle, mutta en voine aloittaa kutsumuksen toteuttamista ennen kuin sellainen tulee, vai kuinka?

Olet toiminut hyvin, kun olet rukoillut asian puolesta. Juuri niin kuuluu toimia. Mutta  kutsumus ei edellytä mielestäni sitä, että sille pitäisi tulla joku yliluonnollinen vahvistus. Raamattu on jo valmiiksi täynnä kutsuja ja kehotuksia toimia Jumalan valtakunnan työssä omilla lahjoillaan ja omalla paikallaan. Jos sinulla on jotain mielenkiinnon kohteita, jotain taitoja ja joku näky asiasta, eivätkä ne ole mitenkään Jumalan sanan vastaista, niin anna toki mennä. :)

     Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille
     jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on
     aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa,
     kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle
     antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta
     jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme
     Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme
     jäseniä. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia
     armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä
     sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut
     palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen
     lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon
     pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka
     auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. (Room. 12:3-8)
Marko Sagulin

Jere

  • Vieras
Kirjoitit ymmärtäväsi, että ""kutsumus" on sekoitus ihmisen halua ja hänen kykyjään eli Jumalan lahjoja".

Eikö kutsumus voi olla myös ilman noita kumpaakin? Esim. Mooseksen tapaus:

10 Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
11 Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?
12 Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava."
13 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"
14 Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: "Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä.
15 Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.
16 Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana.
17 Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot."
(2. Moos. 4:10-17)

Ja profeetta Jeremian tapaus:

4 Minulle tuli tämä Herran sana:
5 "Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi".
6 Mutta minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori."
7 Niin Herra sanoi minulle: "Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.
8 Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra."
9 Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.
10 Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan."
(Jer. 1:4-10)

Eikö Jeremia myöhemmin kironnut päivän, jona syntyi? En tietysti tiedä tarkemmin, mutta eikö hänen kutsumuksensa ollut hänelle valtava taakka? Tietysti jokainen meistä ei ole kansojen profeetta, mutta silti.

Ei kai Jumala aina käske meitä tekemään sitä, mikä meistä on mukavaa? Ja oliko Mooseksellakaan lahjoja työhönsä?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Hei Jere!

Luulen, että olemme tässä asiassa nyt käsitteiden määrittelyn äärellä. En ajattele, että joku tietty sana meidän yleiskielessämme tarkoittaisi aina samaa kuin Raamatussa eikä ihmisillä keskenään ainakaan ole keskenään samat sisällöt ilmauksissaan.

Minä pidän kutsua ja kutsumusta eri asioina. Kutsu on minun kielenkäytössäni ihmisen ulkopuolelta selvästi tuleva tehtävänanto. Kutsumus voi Jumalan antamassa tapauksessa tulla ulkopuoleltakin, mutta enemmän ajattelen, että keskimääräinen kutsumus on ihmisen sisäinen palo johonkin asiaan. Kutsumusammatti tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen on kokenut vahvaa halua tai jopa velvollisuudentuntoa omasta vakaumuksestaan tai periaatteistaan johtuen ryhtyä tekemään jotain. Asevelvollisuus on puolestaan esimerkki siitä, että sotatilanteessa ihminen kutsutaan tai suorastaan pakotetaan tehtävään, jota ei ehkä haluaisi tehdä. Sitä en osaa sanoa kutsumukseksi tai kutsumusammatiksi.

Minun käyttämieni sanojen mukaan Mooses ja Jeremia kutsuttiin tehtäväänsä. Heillä ei ollut sellaista sisäsyntyistä kutsumusta. Kummatkin yrittivät pistää vastaan Jumalalle, mutta Jumala veti heidät silti työhönsä. Minä puolestani olen kokenut kiinnostusta tätä työtä kohtaan, ja olen pyrkinyt paimenen tehtävään. Minä teen siksi kutsumustyötä. Mooses ja Jeremia tekivät työtä kutsuttuna - tai käskettynä.

Kutsumukseen voi ilman muuta sisältyä myös velvollisuuden ja kutsutuksi tulemisen kokemus. Silti pitäisin ihan siedettävänä määritelmänä edelleen sitä, että kutsumus on jonkinlainen sekoitus ihmisen halua ja hänen kykyjään. Toki siinä ainoassa raamatunkohdassa, jossa kutsumus mainitaan, pelastettuna olemisen kutsumukseen sisältyy ilman muuta Jumalan kutsu ja pelastusteko, jonka ansiosta edes kukaan voi olla kristitty.
Marko Sagulin