Hei Jere!
Olen omakohtaisesti myös pohtinut paljon kutsumusta. Nuorena minua kiinnosti kovasti opiskella Raamattua ja olin myös jonkin verran kiinnostunut nuorisotyönohjaajan työstä. Mutta koin, etten saa ryhtyä nuorisotyöhön ellei minulla ole selvää kutsua Jumalalta. Pidin kutsumusta jonkinlaisena yliluonnollisena kokemuksena tai äänenä päässä, jonka jälkeen tiedän, että minut on kutsuttu. Siinä vaiheessa en voinut edes ajatella, että minusta tulisi koskaan pappi. En ollut varsinaisesti kyseisestä työstä kiinnostunut, mutta väärällä tavalla nostin papin työn vielä korkeammalle jalustalle, johon tarvittaisiin vielä kovempi kutsumus.
Raamattu sanoo toisin:
Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan
kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.
(1. Tim. 3:1)Kohta jatkuu luettelemalla seurakunnan kaitsijan ominaisuuksia. Missään vaiheessa ei puhuta mitään siitä, että paimeneksi tulemisessa olisi joku yliluonnollinen elementti. Yksinkertaisesti sanotaan vain: "joka pyrkii..." Itse asiassa, jos oikein osasin MikroRabbiani käyttää, Raamatussa mainitaan kutsumus vain yhden ainoan kerran:
Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi
kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette
koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti
astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen
Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. (2. Piet. 1:10-11)Kuten kohdasta käy ilmi, siinä ei puhuta meidän ymmärtämällämme tavalla kutsumuksesta. Kyseessä on kristityn elämään annetusta kutsusta - kutsusta uskoa Jeesukseen.
Kristillisessä kielenkäytössä kutsumukseksi ymmärretään kuitenkin erityisiin tehtäviin koettua halua tai sisäistä kehotusta. Vaikka Raamattu ei tällaisesta juurikaan puhu, saadaan se kutsumukseksi ymmärtää. Ei jokaisen hengellisessä elämässä käytetyn sanan pidä löytyä Raamatusta. Mutta siksi onkin hyvä pohtia, mitä kutsumus voisi tarkoittaa. Minä ymmärrän, että "kutsumus" on sekoitus ihmisen halua ja hänen kykyjään eli Jumalan lahjoja.
Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle lahjoja. Armolahjat näyttäytyvät niin kuin Kolmiyhteinen Jumala: Isä/Luoja, Poika/Lunastaja, Henki/Pyhittäjä. Jumalan armolahjat voivat siis Jeesuksen vaikuttaman ikuisen elämän lisäksi olla luomisen kautta tulleita tai erityisiä Pyhän Hengen vaikuttamia lahjoja. Ja nämä viimeksi mainitutkin voivat olla hyvin moninaisia. Simsonissa Pyhä Henki vaikutti niin, että Hengen vaikutuksesta hän repi kaupungin portit saranoiltaan ja leijonan kahtia. Millaisia Jumalan lahjat ovatkaan, niin yhdistyneenä Jumalan sanan vaikutuksesta heräänneeseen haluun, ne muodostavat kutsumuksen.
Tässä muutama ajatus siitä, miten kutsumus voisi arjessa näkyä:
1. Joku ihminen on luotu persoonaksi tai kasvanut elämänkohtaloiden kautta sen tyyppiseksi ihmiseksi, että hänelle on luontaista toimia organisaattorina ja johtajana. Hän uskoo Jeesukseen ja kokee tarvetta toteuttaa lähetyskäskyä jollain tavalla. Niinpä hän eräänä päivänä keksii, että hän osaisi ja haluaisi organisoida tietynlaisen hengellisen tapahtuman.
2. Toinen on nuoruudestaan alkaen ollut erityisen kiinnostunut ruuanlaitosta ja on sellainen perinteinen "ruualla rakastaja". Hän haluaisi jotenkin käyttää taitojaan Jumalan valtakunnan hyväksi. Lehdestä hän huomaa, että seurakunnan leirikeskuksessa on paikka vapaana, joten hän oitis pistää hakupaperit vetämään.
3. Kolmas ihminen huomaa, että hän saa erityisiä näkyjä ja profetioita Jumalalta. Hän ei tiedä, miten niiden kanssa pitäisi toimia. Siksi hän ottaa yhteyttä seurakunnan työntekijään, jonka kanssa ryhdytään miettimään, miten lahjalla parhaiten palveltaisiin seurakuntaa.
4. Joku on kokenut hyvin kohti tulevaksi Jeesuksen sanat yksinäisten ja sairaiden luona käymisestä, joten hän on soitellut eri vanhainkoteihin ja terveyskeskuksiin. Hän käy parin viikon välein yhtenä iltapäivänä juttelemassa niiden kanssa, joilla ei muita läheisiä vieraile.
Jotkut kutsumukset voivat olla hyvin arkisen oloisia, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Ne ovat siis luomisen piiriin kuuluvia Jumalan armolahjoja, jotka yhdistyvät haluun toteuttaa lähetyskäskyä omilla taidoilla. Joku saa yliluonnollisen lahjan, johon automaattisesti sisältyy kutsu käyttää sitä. Kukaan ei esimerkiksi voi vain päättää ryhtyä rukouksella parantajaksi tai näkyjen näkijäksi. Siihen tarvitaan Jumalan yliluonnollista vaikutusta. Joku voi saada sisäisen palon ilman, että vielä tietää, miten ja millä lahjoilla sitä paloa lähtisi toteuttamaan.
Vain yksi asia askarruttaa. Onko tämä kutsumus todella Jumalan tahto? Olen rukoillut vahvistusta asialle, mutta en voine aloittaa kutsumuksen toteuttamista ennen kuin sellainen tulee, vai kuinka?
Olet toiminut hyvin, kun olet rukoillut asian puolesta. Juuri niin kuuluu toimia. Mutta kutsumus ei edellytä mielestäni sitä, että sille pitäisi tulla joku yliluonnollinen vahvistus. Raamattu on jo valmiiksi täynnä kutsuja ja kehotuksia toimia Jumalan valtakunnan työssä omilla lahjoillaan ja omalla paikallaan. Jos sinulla on jotain mielenkiinnon kohteita, jotain taitoja ja joku näky asiasta, eivätkä ne ole mitenkään Jumalan sanan vastaista, niin anna toki mennä.
Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille
jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on
aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa,
kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle
antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta
jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme
Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme
jäseniä. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia
armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä
sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut
palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen
lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon
pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka
auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. (Room. 12:3-8)