Eilen nuortenillassa minua nykäistiin hihasta ja kysyttiin:
”Mitä ovat Raamatussa mainitut alkuvoimat?”
Vastasin tiiviisti, mutta nyt opiskelin asiaa lisää ja kirjoittelen perusteellisemmin.
Löysin neljä kohtaa, joissa mainitaan alkuvoimat. Sana näyttää kuuluvan vain Paavalin sanastoon, koska kohdat ovat Galatalaiskirjeestä ja Kolossalaiskirjeestä. Lainaan hieman pidemmät pätkät, jotta asiayhteys tulee selvemmin esille.
Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen,
hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja.
Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan
määräaikaan asti. Samoin on meidän laitamme. Niin kauan
kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia.
Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa.
Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain
alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän
kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi,
olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. (Gal. 4:1-7)Paavali rinnastaa alkuvoimat orjuuteen ja asettaa ne vastakohdaksi lapsena olemiselle. Ihminen on joko alkuvoimien orja tai Jumalan lapsi. Sanana ”alkuvoima” antaakin ensimmäisenä vaikutelman pahoista henkivalloista, mutta se on vain yksi pieni osa kokonaisuutta.
Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina
sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. Mutta nyt te tunnette
Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt
jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin?
Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? Te pidätte tarkoin silmällä
päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia. Pelkään pahoin,
että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä. (Gal. 4:8-11)Tässä kohdassa Paavali jatkaa, ja kuva laajenee. Alkuvoimat tarkoittavat asioita, joita ihmiset ovat palvelleet Jumalan sijasta. Tällaisten asioiden kirjo on valtavan suuri. Ihminen on luonnostaan uskonnollinen, ja jos hänen uskonsa kohde ei ole Kristus, hän turvautuu johonkin muuhun.
Pakanakansoilla ja heimouskonnoissa ”alkuvoimat” ovat olleet nimenomaan pahoja henkivaltoja. Nyt Paavali kuitenkin kirjoittaa juutalaiskristityille, joille tällainen oli kauhistus. Silti moittimista riittää oikein kunnolla, koska he ovat puolestaan ottaneet palvontakohteeksi erilaiset uskonnolliset tavat.
Luther laajassa galatalaiskirjeen selityksessään toteaakin, että Paavalin kielenkäytössä alkuvoimiin turvautuminen tarkoittaa uskonnolliseen lakiin turvautumista. Jumalan käskyt ovat luovuttamattoman tärkeitä, mutta pelastuksen suhteen niillä ei ole mitään käyttöä. Pelastuksen asiassa mikään ihmisen teko tai oikeakaan hengellinen suoritus ei pyyhi tehtyjä syntejä pois. Vain usko Kristukseen ja häneen turvautuminen pelastaa. Tällöin kaikki uskonnolliset teot ja jopa Jumalan käskyjen noudattaminen ovat alkuvoimia, jotka eivät auta.
Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä
ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten
perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä
Kristukseen. Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko
täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet
tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja
voimien pää. (Kol. 2:8-10)Ihminen on ”tekohurskas” tai ”omavanhurskas”, kun hän ohittaa Kristuksen ja yrittää itse omilla suorituksillaan kelvata Jumalalle. Tämä ilmiö näkyy selvimmin tässä kohdassa:
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois
maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte
tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin
kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan
koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain
ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta,
nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt
tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat
arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:20-23)Alkuvoimat tarkoittavat siis kaikkea, mitä ihminen voi palvoa Jeesuksen sijasta, esimerkiksi: epäjumalat, pahat henkivallat, taikausko, ihmisten uskonnolliset käskyt, yleinen mielipide, oikeanlainen ulkokuori, menestys, harrastukset, ihmissuhteet. Maailma on alusta asti ollut täynnä asioita, joissa ihminen lankeaa palvelemaan luotua enemmän kuin Luojaa. Ne ovat alkuvoimia, jotka sotivat Kristusta vastaan.
Seuraavassa kohdassa Paavali ei käytä sanaa ”alkuvoima”, mutta kuvaus sopii esimerkiksi alkuvoimien palvelemisesta eri muodoissaan:
Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa
ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä
ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi
puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole
kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän
ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän
ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa
viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet
katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja
lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala
on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen,
että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.
He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat
kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa
– olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. (Room. 1:20-25)
