Tervehdys Some1!
Teit oikean havainnon. En ole vielä ottanut kantaa asevarusteluun. Olen kirjoitellut kuitenkin sotaan ja armeijaan liittyviä asioita alla olevissa otsikoissa. Niissä olen mielestäni jo tyhjentänyt pankin siitä, mitä sotimisesta osaan sanoa. Tutustu ensin niihin.
-
Armeija-
Sota-
Vanhan testamentin sodatAsevarustelu liittyy noihin teemoihin kiinteästi. Se on armeijan ylläpitoon ja sotaan valmistautumiseen liittyviä asioita. Ja niin kuin sodat voidaan karkeasti jakaa puolustautumiseen ja hyökkäämiseen, niin samalla tavalla myös asevarustelu voi tilanteesta riippuen olla tavoitteiltaan päinvastaista. Minä ajattelen niin, että mikä tahansa valtakunta voi varustautua sotaa varten sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä - sekä lähimmäisen rakkauden että riistämisen ja tuhoamisen näkökulmasta. Yhden maan armeijan johto voi haluta vahvistaa joukkojaan, jotta voisi valloittaa uusia alueita ja aloittaa sotia. Toinen maa voi vahvistaa puolustusvoimiaan, että voisi estää vihollisen tulemisen maansa rajojen sisäpuolelle.
Ajattelen myös, että asevarustelu voi parhaassa tapauksessa olla tapa välttää kaikenlaiset aseelliset yhteenotot. Kun jossain maassa on vahvat puolustusvoimat, joutuu viholinen todella laskemaan kustannuksia, kannattaako siihen maahan hyökätä. Jos maassa ei ole mitään puolustusta, kuka tahansa voi käydä ottamassa sen haltuunsa. Minulle on armeijan oppitunneista jäänyt se ymmärrys, että Suomella on juuri tällainen politiikka. Pienen maamme armeijalle varatut määrärahat pyritään käyttämään siten, että armeija hankkii puolustukseen sopivaa kalustoa. Rahaa ei tuhlata hyökkäystarkoituksiin, kun niin ei ole aikomuskaan toimia. Riittää, että on sen verran voimaa, että ketään vihollista ei huvita tulla tuhoamaan omaa kalustoaan turhan takia. Viime sodissa vihollinen kärsi paljon suurempia tappioita kuin Suomi, ja se riitti siihen, että maata ei miehitetty.
Raamattu ei anna asevarusteluun mitään ohjeita, mutta asevarustelun merkitys on kyllä ihmiskunnan historiassa aina ollut tiedossa. Jeesuskin käyttää sitä esimerkkinä eräässä opetuksessaan:
Jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vastaan,
niin kai hän ensin istuutuu harkitsemaan, pystyykö hän
kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen,
joka on tulossa kahdenkymmenentuhannen miehen voimalla.
Ellei hän siihen pysty, hän lähettää rauhanneuvottelijoita,
kun vihollinen on vielä kaukana. (Luuk. 14:31-32)
