Tervehdys Femkeeno!
Kirkolla ei ole kantaa metsästykseen, mutta muutamia ajatuksia sanon ihan vain henkilökohtaisesti Raamatun äärellä.
Luomakuntaan liittyvät asiat saavat tietenkin alkunsa jo luomisessa. Kun Jumala oli tehnyt maailman, hän jätti sen ihmiselle viljeltäväksi ja varjeltavaksi.
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet
kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren
kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia
pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi
ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi,
mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät
ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja
täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren
kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää
ja liikkuu." (1. Moos. 1:26-28)
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan
viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)
Tässä on mielestäni sanottu kaikki oleellinen ihmisen suhtautumisesta luomakuntaan. Ihmisen tehtävä on hoitaa, viljellä ja varjella sitä parhaan ymmärryksensä mukaan. Historiasta tiedetään, miten ihminen on ahneuksissaan tappanut sukupuuttoon joitain eläimiä. Syy on voinut olla sarvet, turkki, liha tai jokin muu syy. Sitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa oikeanlaiseksi viljelemiseksi ja varjelemiseksi. Tapahtuneiden ja yhä tapahtuvien väärinkäytösten varjolla ei silti saa sanoa kaikkea metsästystä pahaksi. Raamattu muun muassa antaa ihmisille oikeuden syödä lihaa, johon ainakin riistan suhteen liittyy metsästys. Ennen vedenpaisumusta ihmiselle oli annettu ravinnoksi vain kasvikset. Vedenpaisumuksen jälkeen ohjeistusta muutettiin:
Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.
Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä
liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät
teitä; ne on annettu teidän valtaanne. Teidän ravintonanne
olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä
annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit.
(1. Moos. 9:1-3)
Nykyään voitaisiin todeta, että metsästäminen on ravinnon hankkimiseksi tarpeetonta, kun karjaa voidaan kasvattaakin riittävästi. Mutta nämä ovat kysymyksiä, joista ihmiset saavat rauhassa väitellä ja keskustella niiden paremmuudesta. Yksi ajattelee, että luonnon kannalta olisi parempi, jos ei syötäisi lihaa ollenkaan. Toinen voi metsästystä vääränä ja karjankasvatusta oikeana. Kolmas ei pidä karjatuotantoa oikeana vaan kannattaisi metsästystä. Näissä asioissa ei voida löytää selkeää ohjetta, mikä hengellisesti tai Raamatun näkökulmasta olisi parasta. Eikä tarvitsekaan. Luomakunnan suhteen ihmiselle on annettu tehtävä käyttää viisauttaan parhaalla mahdollisella tavalla. Se ei ole hengellinen asia.
En osaa sanoa, mitä kaikkia näkökulmia metsästyksen suhteen on otettava huomioon. En ole itse erämies. Mutta ainakin toisen näkökulman tiedän ravinnonhankinnan lisäksi. Myös villieläinkantojen säännöstely on yksi metsästyksen ulottuvuus. Tiedän, että Itä-Suomessa sudet ovat joillain alueilla sellainen uhka, että vanhemmat eivät uskalla laittaa lasta kävellen kouluun. Myös hirvikolareiden määrät olisivat paljon suuremmat, jos hirvikantaa ei säännösteltäisi metsästämällä. Tietyt eläinlajit aiheuttaisivat myös luonnon suhteen huonoa jälkeä, jos niitä olisi määrättömästi. Raamatussa tämä villieläinten aiheuttama ongelma tulee yhdessä sivulauseessa esille. Mooses on puhunut erämaavaelluksella luvatun maan valloittamisesta ja antanut ohjeita maan haltuun ottamisesta. Samalla hän toteaa:
Herra, teidän Jumalanne, karkottaa nämä kansat teidän
tieltänne vähitellen. Teidän ei tule pyrkiä kerralla hävittämään
niitä, etteivät villieläimet lisääntyisi ja kävisi teille vaivaksi.
(5. Moos. 7:22)
Muutamilla ajatuksilla tätä teemaa olen lyhyesti pyöritellyt, mutta perusajatus tuli jo alussa sanottua. Raamatulla ei voida metsästystä sen enempää puolustaa kuin vastustaakaan. Tässä asiassa ihmisen on käytettävä hänelle suotua viisautta.
