Kirjoittaja Aihe: Voiko uskoontuloon vaikuttaa?  (Luettu 10917 kertaa)

Fantti

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 39
    • Profiili
Tälläistä asiaa olen monesti miettinyt eli kun lähetyskäskyä tai yleistä pappeutta noudattaen, jokainen kristitty on velvollinen kertomaan uskostaan, niin kuitenkin miten voi tietää kuka on oman etsikkoajan keskellä? Eli onko traktaattien/muun kirjallisuuden jako turhaa niille, jotka eivät ole kiinnostuneita uskosta? Olen ymmärtänyt, että meidän tehtävä on nimenomaan auttaa niitä löytämään, jotka etsivät Jumalaa. Kysymyksessä mitä on usko sivuutettiin aihetta, niin että ei ihminen voi tulla uskoon ellei Jumala häntä vedä. Oman elämän pitäisi olla myös todistusta uskosta muille ja sepä riipaisee kun huomaa epäonnistuvansa. Missään tapauksessa ei haluaisi sen aiheuttavan päinvastaista reaktiota.


EDIT: Otsikko muokattu. Marko
« Viimeksi muokattu: 04.11.2012 - klo:14:46 kirjoittanut Nettipappi Marko »

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Hei, Fantti!

Jumalasta ja uskosta puhuttaessa on helppo sortua hengellistämään asioita ihan liikaa. Meidän Jumalamme on luonut tämän arkisen elämän ja siihen liittyvät konkreettiset asiat. Uskontojen vertailussa nähdään se seikka, että kristinusko on harvinaisuus, kun se arvostaa ruumiillista elämää. Uskontunnustuksessa sanotaan Raamatun totuus siitä, että uskomme ruumiin ylösnousemiseen - emme vain hengelliseen todellisuuteen. Siksi kaikki Raamatun hengelliset totuudet ovat paljon ruumiillisempia ja konkreettisempia kuin yleensä ajatellaan. Myös etsikkoaika. Tämä on hieno kohta:

     Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."
     Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he
     voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei
     kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan
     kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" ... Usko syntyy
     kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. [Room. 10:13-17]


Tätä samaa ketjua mukaellen voidaan esittää kysymys: "Kuinka kenellekään voi tulla etsikkoaika, jos tämä ei kuule Jumalan sanaa?" Tai toinen vaihtoehto: "Kuinka Jumala voi toimia, jos ne ihmiset, joiden tehtäväksi homma on annettu, eivät tee mitään?" Ihmiset ovat täällä maan päällä Jumalan suuna ja käsinä. Jos Jumalalla on suukapula suussa ja kädet sidottuina, kuinka kukaan voi saada etsikkoaikaa?

Tottakai Jumala voi tehdä ihmeitä ja lähettää vaikka enkelin julistamaan evankeliumia. Mutta se ei ole ollut Jumalan suunnitelma. Jeesus antoi lähetyskäskyn siksi, että kristillisen seurakunnan tehtävä on loistaa valona ja viedä viesti eteenpäin. Etsikkoaika on mielestäni sitä, että ihminen elää erityistä Jumalan puhuttelun aikaa. Ja sellainen syntyy kaikkein helpoimmin, kun kuulee sanomaa Jeesuksesta ja joutuu ottamaan siihen kantaa.

Etsikkoajoista kertovissa todistuspuheenvuoroissa yleensä kaava on se, että joku ulkopuolinen tekijä tai elämänkohtalo on saanut ihmisen pelkäämään, ahdistumaan, kaipaamaan tai tuntemaan tyhjyyttä sisimmässään. Tämän jälkeen hän on selvitellyt suhdettaan Jumalaan. Kuulijalle jää kuva, että etsikkoaikaa on siis se pelko, ahdistus, kaipuu tai tyhjyyden tunne. Ne ovat olleet kannustimia etsimiseen. Ne ovat olleet liikkeelle panevia voimia. Mutta mielestäni etsikkoaikaa on todellisesti vasta se osa, kun ihminen selvittelee suhdettaan Jumalaan. Ja sitä ei voi tapahtua ennen kuin ihminen kohtaa Jumalan ja hänen Sanansa.

Kysymyksessä mitä on usko sivuutettiin aihetta, niin että ei ihminen voi tulla uskoon ellei Jumala häntä vedä.

On terveellinen muistutus kristitylle, että parhaan julistamisen, evankelioimisen ja kutsumisen jälkeenkin uskon syntyminen on vain Jumalan käsissä. Vain Jumala itse voi vetää ihmisen lopullisesti luokseen. Tässäpä vertauskuva, jolla pyrin havainnollistamaan asiaa.

Vinssi on laite, joka on esimerkiksi joidenkin maastoautojen keulassa. Se on tarkoitettu raskaiden taakkojen vetämiseen. Kelalla oleva vaijeri vedetään ulos kelalta, vaijerin päässä oleva koukku kiinnitetään kohteeseen ja moottorin voima kelaa vaijerin takaisin. Maastoautossa se on kätevä siksi, että sillä voidaan hinata vaikka joku tietä tukkiva este pois tai kiskoa ojaan tai liejuun juuttunut auto takaisin kovalle tielle. Kenenkään kuljettajan voimat eivät riitä vetämään autoa kuopasta tai siirtämään kaatunutta puuta ajoradalta. Vinssi jaksaa sen tehdä. Mutta vinssin koukku ei kiinnitä itse itseään. Kuljettajan täytyy vetää vaijeri kelalta ulos ja viedä koukku kohteeseen, ja sitten vinssi vetää koukun taakkoineen takaisin.

Tämä on aika toimiva kuva siitä, miten Jumala vetää ihmisiä puoleensa. Tarvitaan ihmisiä, jotka kiinnittelevät koukkuja, jotta Jumala voi heitä vetää. Vedettävä kohde on sellainen, että ihminen ei voi itse sitä vetää, mutta ihmistä tarvitaan koukun kiinnittämiseen. Jumalan sana on tällainen vinssin koukku:

     Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat
     maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle
     leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa
     vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken,
     mitä varten sen lähetän. [Jes. 55:10-11]


Lainaus
Oman elämän pitäisi olla myös todistusta uskosta muille ja sepä riipaisee kun huomaa epäonnistuvansa. Missään tapauksessa ei haluaisi sen aiheuttavan päinvastaista reaktiota.

Tämä on erittäin viisas huolenaihe. Mutta se ei saa olla liian suuri stressin aiheuttaja. Kristityn on tarkkailtava koko ajan elämäänsä ja tekemistänsä. Kristittyjen väärät teot voivat aiheuttaa paljon enemmän pahaa kuin ei-uskovan väärät teot. Mutta se ei saa viedä elämäniloa ja yrittämistä. Toinen käsky kuuluu: "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä." Tavallaan voisi siis pelata varman päälle, eikä koskaan käytä millään tavoin Jumalan nimeä - ettei vain käyttäisi sitä millään tavalla väärin. Mutta se puolestaan on aivan varmasti väärin. Jumalan nimi on annettu käytettäväksi kiitoksessa, rukouksessa, avun pyytämisessä jne. Samoin kristitylle on annettu tehtävä viedä Jumalalta saatua lahjaa eteenpäin. Siinä tehtävässä saattaa tehdä pahojakin virheitä. Mutta varma virhe on se, että kaivaa lahjansa maahan, eikä käytä sitä ollenkaan.

Rukoile Jumalalta iloa, rauhaa, vapautta ja viisautta tehtävän suorittamiseen. Evankeliumin eteenpäin vieminen on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman asia. Joten Jumala ei varmasti jätä apuaan antamatta, kun sitä niin tärkeään työhön pyytää.


PS. Ensimmäisissä sanoissasi mainitsit lähetyskäskyn ja yleisen pappeuden. Lähetyskäskyä käsittelin tässä kirjoituksessa, koska se sopi siihen hyvin. Yleinen pappeus on asia, josta on valtavan monia näkemyksiä. Siitä olen kirjoitellut ihan erikseen oman pätkänsä. Tässäpä linkki siihen kirjoitukseen: Yleinen pappeus
Marko Sagulin

Anonyymi

  • Vieras
Kuulin huhua, jonka mukaan nettipapilla on huomenna (tänään) työpäivä. Nyt hyödyntämään!

Kirjoitan anonyymisti tilanteen luonteen vuoksi. Anteeksi, jos aihe liittyy jo olemassaolevaan keskusteluun. En sellaista löytänyt / jaksanut etsiä.

Mulla on ystävä, joka sanoo haluavansa tulla uskoon. Hän ei kuitenkaan (vielä?) ole uskossa. Kyseinen ystävä käy ahkerasti seurakunnan toiminnassa ja on kiinnostunut Raamatun lukemisesta, mutta puhuu silti usein siitä, kuinka omakohtainen sydämen usko puuttuu. Itselleni olisi suuri rukousvastaus ja helpotus - ja ystävälle varmaankin vielä suurempi - jos Jumala saisi hänetkin seuraajakseen. Mutta mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Onko kyse siitä, että Jumala ei näe vielä hyväksi ystävän kääntymistä, vai minkä takia tilanne on tämä? Onko realistista toivoa/olettaa/luottaa, että ystävä vielä jossain vaiheessa tulisi uskoon?

Näen sen ahdistuksen ja pahan olon ja epävarmuuden, joka ystäväni tilanteeseen liittyy. Haluaisin kristittynä auttaa häntä, mutta en tiedä miten. Päinvastoin pelkään, että jatkuva Raamatulla päähän (hellästi) lyöminen ahdistaa ystävääni lisää. En halua, että hän joutuu teeskentelemään uskovaa minulle tai muille ystävilleen. Haluaisin kuitenkin yrittää kertoa omasta uskostani ja Jumalan rakkaudesta.

En osannut muotoilla nyt yhtä selkeää kysymystä. Toivon, että nettipappi ymmärtäisi silti, mitä haen. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, ajatella ja rukoilla?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Hei Anonyymi!

Kipuilet nyt sellaisen kysymyksen kanssa, jonka äärellä moni läheistensä puolesta huolissaan oleva kristitty kamppailee. Ydinkysymyksesi on siis sellainen, johon on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Aika laajasti olen näitä teemoja tällä foorumilla käsitellytkin. Liitin kysymyksesi vanhempaan ketjuun. Lukaise yllä oleva vastaukseni taustaksi. Lisäksi suosittelen sinua perehtymään kahteen muuhun aiheeseen. Ne liittyvät oleellisesti esittämäsi kysymyksen teemoihin. Käsittelen niissä kysymyksiä siitä, mitä usko on ja miksi kaikki eivät usko.

- Milloin olen uskossa?
- Uskomisen vaikeus

Kyseinen ystävä käy ahkerasti seurakunnan toiminnassa ja on kiinnostunut Raamatun lukemisesta, mutta puhuu silti usein siitä, kuinka omakohtainen sydämen usko puuttuu. ... Näen sen ahdistuksen ja pahan olon ja epävarmuuden, joka ystäväni tilanteeseen liittyy. Haluaisin kristittynä auttaa häntä, mutta en tiedä miten.

Kirjoitat tässä sekä erittäin positiivisia ja varsin ahdistavia asioita. Positiivista on, että ystäväsi on paljon mukana seurakunnassa ja tykkää lukea Raamattua. Jumalan sanan äärellä oleminen on parasta, mitä uskoa kaipaava ihminen voi tehdä. Jeesus kertoo kylväjä-vertauksessa (Matt. 13:1-9, 18-23), että Jumalan sana on kuin siemen, joka kasvaa ja synnyttää uskoa, kun se saa pudota hyvään maaperään.

     Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen
     synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)


Ihminen itse ei voi toiselle uskoa tuputtaa. Pariskunnissa, joissa toinen uskoo ja toinen ei, tämä kysymys on varmasti hyvin polttava. Jokainen uskova puoliso haluaisi pelastaa kumppaninsa. Mutta kukaan ihminen ei voi sitä tehdä:

     Mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi?
     Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?
     (1. Kor. 7:16)

     Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.
     Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
     (Ef. 2:8 )


Tämän vuoksi ahdistusta synnyttääkin se, että tekisi mieli auttaa, muttei tiedä, miten. Varsinkin, kun Jumala sanoo, että kukaan ihminen sitä uskoa ei voi synnyttää. Ihminen voi kuitenkin toimia niin kuin kunnon maamies tekee. Maanviljelijä ei voi itse saada kasvua aikaiseksi, mutta hän voi muokata maaperää, kylvää ja kastella sekä kitkeä rikkaruohoja.

     Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.
     Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan
     kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. (1. Kor. 3:6-7)


Laitan tässä aivan luettelomaisesti jotain asioita, joita sinä voit tehdä niin kuin hyvä maanviljelijä:


Voit muokata maaperää

Et tietenkään voi mennä muuttamaan toisen ihmisen mieltä. Voit kuitenkin omalla esimerkilläsi näyttää, että uskovan ihmisen elämä on tavallisen ihmisen elämää, jossa on iloja ja suruja. Mutta siinä on myös jotain enemmän: siihen kuuluu vapaus ja rauha, jonka antaa sanoma Jeesuksen sovitustyöstä. Raamatussa on ohje vaimoille, jotka murehtivat ei-uskovan puolisonsa pelastumista.

     Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne
     miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa
     elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin, kun he näkevät
     teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää. (1. Piet. 3:1-2)


Tämä ohje on siinä mielessä yleispätevä, että kiinnostus Jumalan sanaa ja uskoa kohtaan syntyy myös hyvin inhimillisistä asioista. Kun ei-uskova näkee, että uskova ihminen elää elämisen arvoista elämää ja elää myös Raamatun sanan mukaan, niin kyllähän se puhuttelee. Päinvastainen esimerkkikin löytyy:

     Kun siis opetat muita, etkö opetakaan itseäsi? Varastatko itse,
     vaikka julistat, ettei saa varastaa? Teetkö itse aviorikoksen,
     vaikka kiellät muita tekemästä? Anastatko itsellesi temppelien
     aarteita, vaikka inhoat epäjumalia? Kuinka sinä, joka ylpeilet
     laista, häpäiset Jumalaa rikkomalla lakia? On kirjoitettu:
     "Teidän vuoksenne pakanakansat pilkkaavat Jumalan nimeä."
     (Room. 2:21-24)


Elä siis iloista ja kunnollista kristityn elämää vapain mielin. Se on hyvä mainos. Kirjoitit, että haluaisit kertoa uskostasi ja Jumalan rakkaudesta. Sekin on erinomaisen hyvä asia. Rukoile, että Jumala antaisi siihen hyviä, luontevia ja hedelmällisiä tilanteita.


Voit kylvää

Ystäväsi lukee jo Raamattua, joten ei varmaan kannata hakata Raamatulla päähän jatkuvasti. Liika on liikaa. Kunnon maanviljelijä tietää, mikä määrä siementä on sopiva kylvää kullekin peltopalstalle. Paavalikin puhuu siitä, miten kristityn kuuluu "pitää esillä elämän Sanaa" (Fil. 2:16).

Et välttämättä itse koe, että sinulle olisi luontevaa opettaa Raamattua. Mutta voit keskustella kysymyksistä, joita ystävällesi tulee. Ja voit tulla sitten yhdessä hänen kanssaan seurakunnan työntekijöiden luo, jos tulee vaikeita kysymyksiä. Kaikkein yksinkertaisin tapa on pyytää ystävä mukaan tilaisuuteen, jossa Sanaa on tarjolla. Jos ystäväsi kaipaa hyviä lukuvinkkejä, niin voit myös auttaa häntä lukemaan kohtia, joissa puhutaan paljon Jeesuksen merkityksestä ja uskosta. Yllä olevissa linkeissä on niitä paljon.


Voit kastella

Rukouksen merkitystä ei voi koskaan vähätellä. Jumala toimii parhaaksi katsomallaan tavalla omalla ajallaan.

     Vanhurskaan rukous on voimallinen
     ja saa paljon aikaan. (Jaak. 5:16b)

     Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan,
     mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
     Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita. (Joh. 3:8 )


On ikävää, että koet paljon ahdistusta, ja että ystäväsi on ahdistunut. Ystäväsi ahdistus kertoo siitä, että Jumalan Henki on puhutellut häntä ja saanut sydämen rauhattomaksi. Sinun ahdistuksesi on surua ystäväsi puolesta, mutta vaikka se on ikävä tunne, kannattaa se käyttää hyödyksi. Niin kauan, kun sinulla on ahdistusta, sinä muistat paremmin rukoilla.


Voit kitkeä rikkaruohoja

Hyvin usein uskomisessa ei ole vaikeinta uskoa, että Jeesus on kuollut syntien puolesta. Vaikka se on hurjan suuri ja tavallaan epälooginen asia, ovat uskomisen esteenä paljon useammin erilaiset ohdakkeet ja rikkaruohot. Siemen ei pääse kasvamaan, kun ihminen pyörittelee mielessään:

- ajatuksia siitä, mitä muut ajattelevat
- pelkoja siitä, joutuuko itse muuttumaan
- mielikuvia siitä, millainen uskovan pitää olla
- Raamatun vaikeita kohtia (tai muiden esittämiä vääriä väitteitä Raamatusta)
- mielikuvia siitä, mitä usko on

Näiden kysymysten äärellä - jos niistä teille keskustelua tulee - on hyvä tukea ystävää. Kaikissa kohdissa ei varmasti itse koe osaavansa sanoa oikeita asioita. Siksi tiedollisia tai Raamattuun liittyviä asioita voi jutella työntekijän kanssa. Mutta esimerkiksi juuri noissa "mitä muut ajattelevat" ja "muutunko minä" -kysymyksissä tervejärkinen kristitty ystävä on kullanarvoinen.

Lainaus
En halua, että hän joutuu teeskentelemään uskovaa minulle tai muille ystävilleen.

Tässä sinä voit olla suurena apuna. Oikeanlaisia uskovia ihmisiä ei voida määritellä. Voidaan määritellä Raamatun opettaman uskon sisältö, mutta uskovia ihmisiä on hyvin monenlaisia. Liian usein usko ja uskoon tuleminen määritellään jonkinlaisen tuntemisen tai kokemuksen kautta. Se tekee muotin, johon ei voida läheskään kaikkia oikein uskovia ihmisiä survoa.

Kun puhuit tämän ystävän epävarmuudesta ja halusta uskoa, niin ensimmäiseksi minulle herää kysymys, odottaako hän tietynlaista tunnetta tai kokemusta. Jos hän on levoton Jumalan edessä, niin silloin olisi hyvä opastaa häntä luottamaan siihen, että Jeesus riittää. Mutta jos hän ei "tunne" uskoaan, niin se ei ole epäuskoa. En minäkään tunne uskoani. Minulla on varmuus luottamuksen kautta, ei tunteiden tai kokemusten kautta. Luottamus on syntynyt siitä, mitä Jumala on Raamatussa luvannut. Ja minä uskon, että Pyhä Henki sen luottamuksen on synnyttäyt.

     Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra,
     ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt
     hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo
     vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
     (Room. 10:9-10)

     Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu
     Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus
     on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus
     on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.
     (1. Kor. 12:3)


Toivottavasti nämä ajatukseni rohkaisevat sinua hieman.
Marko Sagulin

aavistelija

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 6
    • Profiili
Entä mitä mieltä nettipappi on niin sanotusta uskonratkaisun tekemisestä? Traktaateissahan usein esiintyy niitä ja kerrotaan, että Jeesuksen voi ottaa vastaan rukoilemalla esimerkiksi: "Tarvitsen sinua Jeesus. Kiitos, että rakastat minua. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan. Kiitos, että olet kuollut ristillä puolestani ja kärsinyt syntieni rangaistuksen. Avaan elämäni oven sinulle ja vastaanotan sinut sinut Herrakseni ja Vapahtajakseni. Kiitos, että olet kuullut rukoukseni, antanut syntini snteeksi ja ottanut minut omaksesi. Kiitos, että kuulun sinulle ja sinä olet Vapahtajani. Opeta minua seuraamaan sinua. Aamen."
Itse olen joskus aikoinani rukoillut jonkun vastaavan rukouksen eräästä traktaatista ja tehnyt uskonratkaisun lähtemällä koko sydämestäni seuraamaan Jeesusta. Siihen asti olin kyllä uskonut, mutten ollut tuntenut itseäni varsinaisesti uskovaiseksi Jeesuksen seuraajaksi, vaikka luinkin Raamattua ja kävin usein jumalanpalveluksissa.
« Viimeksi muokattu: 21.05.2016 - klo:17:48 kirjoittanut aavistelija »

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Hei Aavistelija!

Aavistelen, että kysymyksesi taustalla on se kahtiajako, joka Suomen siionissa vallitsee. Toiset kannustavat ihmisiä uskonratkaisuun, toiset pitävät sellaista lähes hengellisenä väkivaltana. Minä en omassa mielessäni tällaista kahtiajakoa tee. Siksi minusta uskonratkaisu on hyvä asia - muttei ainoa mahdollinen.

Raamatussa on evankeliumin leviämisen alkuaikoina hyvin selkää julistusta ja kehotusta kääntyä ottamaan vastaan Kristus. Jeesus itse aloitti tämän:

     Hän sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on
     tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"
     (Mark. 1:15)


Samaa linjaa jatkoivat apostolit. Pietarilla oli varsin vahva parannussaarna heti helluntaina.

     Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään,
     ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet,
     mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää
     ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
     jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi
     Pyhän Hengen." (Ap. t. 2:37-38)


Etiopialainen hoviherra sai myös apostoliselta taholta opastusta "uskonratkaisun" tekemisessä.

     Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten
     kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
     Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä.
     Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään
     kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle: "Jos koko
     sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi:
     "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."
     Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos
     ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
     (Ap. t. 8:35-38)


Paavali vetoaa kirjeissään kuulijoihinsa ja kannustaa ottamaan evankeliumin vastaan.

     Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu
     teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta:
     suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. (2. Kor. 5:20)

     Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani
     taivuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan
     meidän Herraamme Jeesukseen. (Ap. t. 20:21)


Näiden kohtien valossa olisi epäilyttävää kieltää ihmisiä tekemästä uskonratkaisua tai puhua kirkollisella rintaäänellä, että uskonratkaisu on huono juttu.

Mutta Raamatussa on myös toisenlaisia kertomuksia. Kun evankeliumi Jeesuksesta ei enää ollut uusi juttu, vaan Jeesukseen uskovat perheet olivat saaneet jälkeläisiä, jotka olivat koko ajan tunteneet Kristuksen, heille ei puhuttu samoilla sanamuodoilla. Tällainen ihminen oli esimerkiksi Timoteus.

     Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä
     varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo
     lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa
     sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen
     Jeesukseen. (2. Tim. 3:14-15)


Pietari opettaa myös sanamuodoilla, joissa on enemmänkin kyse Kristukseen kiinni kasvamisesta kuin äkillisestä ratkaisun tekemisestä.

     Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan
     maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.
     Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä". Tulkaa hänen
     luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet
     mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään
     kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi
     rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä
     uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.
     (1. Piet. 2:2-5)


Mielestäni on siis täysin tarpeetonta vertailla näitä kahta tapaa liittyä Kristukseen. Merkitystä on ainoastaan sillä, että ihminen tässä hetkessä ja tänä päivänä turvautuu uskossa Jeesukseen omana pelastajanaan. Millä tavoin ja mitä reittiä tähän tilanteeseen on päädytty, on lopputuloksen kannalta merkityksetöntä.

Minä itse olen kasvanut lapsesta asti kiinni uskoon. Teinivuosina kuulin todistuspuheenvuoroja ja luin kirjoja, joissa ihmiset kertoivat uskonratkaisuistaan. Minua alkoi epäilyttää, olenko ollenkaan uskossa, kun en pystynyt mitään selkeää hetkeä, ratkaisua tai päivämäärää sanomaan. Eräs kirja neuvoi tällaisessa tilanteessa rukoilemaan uskonratkaisun rukouksen, ja kirjaamaan päivämäärän muistiin. Tällä tavoin voisi aina palata siihen päivään, ja todeta, että silloin Jeesus on otettu Herraksi.

Minä toimin tuolla tavalla, mutta jo siinä hetkessä se tuntui itsensä huijaamiselta. Vaikka laitoin itselleni päivämäärän muistiin, tiesin, ettei siinä hetkessä ollut mitään muuttunut. Olin oikeasti uskonut Jeesukseen niin pienestä asti, etten tunnistanut itsessäni hetkeä, jolloin en olisi uskonut. Tarvitsin siis vain aikaa ja kasvamista, jotta ymmärsin, ettei ratkaisujen tekeminen ollut minun reittini.

Yhdenlaiset persoonat tarvitsevat jonkin selkeän impulssin muutokseen. Tai he tarvitsevat selkeän rajapyykin, josta voi jälkikäteenkin sanoa, että silloin elämä muuttui. Toisenlaiset ihmiset tarvitsevat aikaa, jotta muutokset tapahtuvat enemmänkin kasvuna kuin selkeinä käännöksinä.

Jos näitä kahta mallia sovelletaan väkisin vääränlaisille ihmisille, tulee a) ahdistus, kun aikaa ja kasvua tarvitsevalle ihmiselle tuputetaan uskonratkaisua b) ei tapahdu mitään, kun ratkaisua tarvitsevalle ihmiselle ei anneta mitään impulssia tai riittävän selkeää muutoksen kehotusta.

Jäljelle jääkin enää viisauden rukoileminen, kummalla tavalla on syytä edetä missäkin tilanteessa - vai onko vielä jotain muitakin persoonallisia tapoja. Merkitystä kun on vain sillä lopputuloksella.

     Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme,
     vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen
     Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.
     (Room. 5:1)
Marko Sagulin

aavistelija

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 6
    • Profiili
Juu, on totta, että osa ihmisistä kasvaa uskoon pikku hiljaa, näin sekä uskovien kotien lapsilla kuin myös muillakin ihmisillä. Kun taas osa ihmisistä kaipaa selkeää ratkaisun tekemisen mahdollisuutta uskoontuloon. Olen tutustunut myös uskovan kodin lapseen, joka tarvitsi sellaisen selkeän uskoontulo mahdollisuuden. Ja oli tyytyväinen ratkaisun tehtyään.... Niin kunpa Jumala aina antaisi viisautta kohdata ihmisiä sillä tavalla kuinka parasta on.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Näin se menee. Olen joskus kuullut hyvän sielunhoitoon liittyvän ohjeen, joka sopii myös tähän aihepiiriin: Jos annat kahdelle ihmiselle saman neuvon, olet antanut vähintään toiselle väärän vastauksen.
Marko Sagulin