Hei Aani!
Sanana predestinaatio on yksinkertainen. Se on latinaa, mutta englanninkielen kautta sen ymmärtää mainiosti. Pre-etuliite tarkoittaa jotain edellä tai edessä olevaa. Ja destiny merkitsee kohtaloa. Näitä kun sopivasti yhdistelee, saa idean siitä, mitä predestinaatio tarkoittaa. Se merkitsee "ennaltamääräämisoppia".
Predestinaatioon liittyvissä keskusteluissa siis pohditaan, määrääkö Jumala ihmisten kohtalot etukäteen. Äärimillään sillä tarkoitetaan, että joka ainoa askel ihmisen elämässä on määrätty niin, että kaikki asiat, joissa ihminen luulee tekevänsä oman päätöksen mukaan, tapahtuvatkin vain siksi, että se oli jo ennalta määrätty. Eli ihminen ei voi tehdä mitään omia päätöksiä.
Tämä ei tietenkään voi olla Raamatun mukainen linja. Raamatussa opetetaan ihan jatkuvasti ihmistä tekemään hyvää. Ja on todella tyhmää käskeä ihmistä elämään jollain tavalla, jos ihmisellä ei olisi mahdollisuutta valita tekemisiään. Ihminen ei tietenkään voi valita esimerkiksi täysin synnitöntä elämää. Se on mahdotonta, mutta totta kai ihminen voi valita monia asioita suhteessa oikeaan ja väärään: varastaako vai eikö varasta, lyökö toista vai sanoo kauniin sanan, tekeekö aviorikoksen vai onko uskollinen ... jne.
Tämän vuoksi predestinaatiolla ei yleensä tarkoiteta kaikkia elämän valintatilanteita. Predestinaatio liittyy ihmisen lopulliseen kohtaloon. Eli predestinaation yhteydessä keskustellaan siitä, minkä verran ihminen itse voi vaikuttaa siihen, pääseekö hän taivaaseen vai joutuuko helvettiin. Tähän liittyen minulla on muistissani kolme erilaista ajattelumallia:
Yksinkertainen predestinaatio
Tällä tarkoitetaan oppia, jonka mukaan Jumala määrää osan ihmisistä pelastukseen. Ne jotka ovat kadotuksessa, eivät ole Jumalan sinne määräämiä, vaan he ovat siellä omasta syystään.
Kaksinkertainen predestinaatio
Tällä tarkoitetaan sitä, että Jumala määrää osan ihmisistä taivaaseen, mutta samalla hän määrää osan ihmisistä kadotukseen. Ihminen ei voi valita mitään, vaan kaikki on Jumalan määräystä.
(Henkilökohtaisesti minun on vaikea nähdä käytännön eroa yksinkertaisen ja kaksinkertaisen predestinaation välillä. Ilmeisesti ero on siinä, että yksinkertaisen predestinaation mukaan kadotuksessa olevat ihmiset olisivat voineet valita pelastumisen, vaikka heitä ei ollut määrätty sinne.)
Lutherin malli (by Miikka Ruokanen)
Yhden yliopiston professorin mukaan Lutherilla oli seuraavanlainen käsitys predestinaatiosta: Jumala ei määrää ketään ihmistä kadotukseen, vaan pikemminkin tekee kaikkensa, ettei kukaan sinne joutuisi. Osa ihmisistä on määrätty pelastukseen, mutta tämä ei tarkoita yksittäisiä nimeltä mainittuja henkilöitä vaan yhtä ihmisryhmää. Eli Jumala on määrännyt taivaaseen ne henkilöt, jotka uskovat Jeesukseen.
Lutherin malli on hyvin sielunhoidollinen ja se antaa uskovalle ihmiselle varmuuden pelastuksesta. Ja minun mielestäni se tuntuisi Raamatun mukaiselta. Kun uskot Jeesukseen, sinä voit todella luottaa siihen, että sinut on pelastettu. Jumala on suorastaan määrännyt, että uskovan ihmisen pitää Jeesuksen tähden päästä taivaaseen.
Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut
ja ennalta määrännyt - hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä
mukaisesti. Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen,
tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi. (Ef. 1:11-12)
Paavali kirjoittaa tässä kristityille. Ja sanoma on, että perintöosa kuuluu niille, jotka ovat Kristuksessa - eli meille uskoville. Se on Jumalan suunnitelma ja suorastaan määräys.
Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen
alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. (1. Kor. 2:7)
Sama asia toisin sanoin: Jumalan salattu viisaus (Kristuksen sovituskuolema) on määrätty uskovien ihmisten kirkkaudeksi. Ja se on todella varmaa, koska tämä oli Jumalan suunnitelma jo ennen maailman luomista.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän
on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut,
hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi
esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös
kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän
on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. (Room. 8:28-30)
Uskova ihminen on Jumalan valitsema, koska kukaan ei voi uskoa, jos Jumala ei auta. Se, joka uskoo Kristukseen, kuuluu Jumalalle. Ja ne, jotka ovat jo tässä ajassa valittu Jumalalle, ovat myös määrätty taivaaseen, Jeesuksen kaltaisiksi ja pelastumaan.
Tämän asian käänteinen puoli on ilmoitettu jo Raamatun ensimmäisillä sivuilla. Ja sekin on määrätty:
Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista.
Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä,
jona siitä syöt, olet kuoleman oma." (1. Moos. 2:16-17)
Ketään ihmistä ei ole myöskään nimeltä määrätty kadotukseen. Mutta Jumalan lakiin kuuluu se, että syntinen ihminen kuuluu kuolemalle. Eli syntinen ihminen on "ennaltamäärätty" kadotukseen. Onneksi on olemassa tuo aiemmin esitetty määräys, eli että Jeesus on määrätty synnin sovittajaksi. Ja se määräys on suurempi ja peittää kuoleman lain.
Mielestäni nämä predestinaatioon viittaavat raamatunkohdat eivät puhu siitä, että toiset ihmiset on määrätty kadotukseen ja toiset taivaaseen. Niiden tarkoitus on vakuuttaa uskovalle ihmiselle, että Jeesukseen uskovan ihmisen pelastus on vuorenvarma. Vaikka syntisen ihmisen paikka on Jumalan sääntöjen mukaan kadotuksessa, Jeesuksen sovintoveren suojissa oleva ihminen on määrätty taivaaseen.
Vielä pari asian lähettyvillä olevaa huomiota.
Raamatussa on selvästi kohtia, joissa Jumala on määrännyt jotain ihan nimeltä. Ne liittyvät yleensä Jeesukseen tai joihinkin suuriin linjoihin ja maailman historiaan. Uskoisin, että siitä moni on virheellisesti ajatellut, että samalla tavalla Jumala on määrännyt yksittäisen ihmisen ikuisen kohtalon.
En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt,
mitä minun tulee puhua ja julistaa, (Joh. 12:49)
Tässä kaupungissa Herodes ja Pontius Pilatus liittoutuivat pakanoiden ja Israelin
kansan kanssa pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olit voidellut.
He toteuttivat sen, minkä sinä voimallasi ja päätökselläsi olit ennalta määrännyt
tapahtuvaksi. (Ap. t. 4:27-28)
Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman,
ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on
antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista. (Ap. t. 17:31)
Lisäksi keskusteluissa vilahtaa "ennaltamääräämisen" lisäksi termi "ennaltatietäminen". Tällä tarkoitetaan sitä, että Jumala on kaikkitietävä, eli hän tietää kaiken jo ennalta, vaikkei määrää, miten asioiden kuuluu mennä. Jos lyön lähimmäistäni, se ei ole Jumalan määräys, mutta uskon, että hän tiesi asian etukäteen.
Jumalalta voi pyytää apua elämän matkalle. Ja Jumala auttaa mielellään ja ohjaa elämäämme hyvään suuntaan. Ja Jumala voi todella paljon vaikuttaa lopputulokseen. Esimerkiksi Jumala ainoastaan voi lahjoittaa ihmiselle uskon. Mutta Jumala ei pakota ketään. Hän ei määrää ketään yksittäistä ihmistä taivaaseen tai helvettiin.
