Moi!
Itsetyydytys on aihe, josta ei juurikaan puhuta. Siksi siihen liittyy monia ajatuksia ja uskomuksia. Niitä on omiaan lisäämään sekin, että myöskään Raamattu ei puhu mitään itsetyydytyksestä. Useimmiten ajattelumalli tuntuu olevan, että itsetyydytys pyritään tavalla tai toisella perustelemaan synniksi. Lopputulos päätetään ennen kuin edes tutkitaan, mitä aiheesta sanotaan Raamatussa.
Niin kuin olen tainnut jo useammassakin vastauksessani tällä palstalla todeta, pitää olla erittäin varovainen, jos haluaa julistaa synniksi jotain, mitä ei Raamatussa synniksi sanota. "Kaiken varalta" riittävän ankara Raamatun tulkitseminen on yhtä väärin kuin se, että tulkitsee sitä "löysästi", eli ei kuuntele, mitä siellä sanotaan. Täysin oikein on vain se, että tietää tarkasti, mitä sanotaan - ja elää sen mukaan.
Tällaisella esipuheella ajan tietenkin itseni melkoiseen pussiin. En minä tiedä kaikkea tarkasti. Mutta yritetään nyt jotain aiheesta pohtia.
Ensinnäkin Jumala loi ihmisen seksuaaliseksi olennoksi. Seksuaalisuus ei ole itsessään väärin. Päinvastoin seksuaalisuus on luotu nautittavaksi asiaksi, mikä käy hyvin ilmi esimerkiksi Laulujen laulusta tai 1. Kor. 7. luvun seksuaaliopetuksesta, jossa Paavali kieltää aviopuolisoita lopettamasta seksin harrastamisen, jottei himo kasva liian suureksi. Seksuaalisuus ei ole vain lapsien tekemistä varten. Ihmisen kyky kiihottua ja laueta on Jumalan luoma asia. Itsessään se ei siis voi olla syntiä.
Toki Jumalan luomistyötä voidaan käyttää monella tapaa väärin. Seksuaalisuuteen on annettu aika tarkkojakin ohjeita, koska hienona ja herkkänä asiana sitä voidaan käyttää todella vahingollisesti. Joten toisaalta joku painoarvo saattaa olla sillä, että itsetyydytyksestä Raamattu ei sano mitään. Asia ei varmasti ollut tuntematon Raamatun aikoina. Siksi kysymystä itsetyydytyksestä ei mielestäni voida kääntää niin, että Raamattu vaikenee itsetyydytyksestä siksi, että se on ilmiselvästi kielletty asia. Ovathan myös varastaminen, tappaminen ja aviorikokset ilmiselvästi vääriä asioita, mutta niistä puhutaan Raamatussa paljon.
Raamatussa on mielestäni kaksi kohtaa, jotka ovat tarpeellisia käsitellä tässä yhteydessä. Ensimmäinen on tärkeä siksi, että sitä käytetään usein väärin.
Silloin Juuda sanoi Onanille: "Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi
hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku." Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi
hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä
maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha,
ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla. (1. Moos. 38:8-10)Vanhan testamentin laissa oli säädös, jonka mukaan lapsettomana kuolleen miehen veljen tulee ottaa leski vaimoksi. Heidän ensimmäinen lapsensa lasketaan kuoleen veljen jälkeläiseksi. Onan ei halunnut täyttää tätä tehtävää. Siksi Jumala rankaisi häntä.
Onanin tapausta on virheellisesti sovellettu itsetyydytykseen. (Kuulemma onanointi saa nimensä juuri Onanista.) Onania ei kuitenkaan rangaistu itsensä miellyttämisestä. Ei ole kiellettyä harrastaa seksiä puhtaasti mielihyvän saamiseksi. Onanin virhe oli se, ettei hän täyttänyt Jumalan asettamaa velvollisuutta veljeään kohtaan. Tätä raamatunkohtaa ei siis saa käyttää perusteluna itsetyydytystä vastaan.
Toinen kohta on jo merkittävämpi:
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita
häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. (Matt. 5:28)Tämäkään kohta ei puhu itsetyydytyksestä. Mutta se puhuu jostain, mikä liittyy usein itsetyydytykseen. Jos itsetyydytykseen liittyy pornografinen materiaali tai muu vastaava itsensä kiihottaminen, ollaan rikottu Jeesuksen käskyä elää myös ajatusten tasolla siveellisesti. Raamattu opettaa, että seksi on varattu ainoastaan ihmisten kahdenkeskiseksi asiaksi. Aviopuolisolle varattua ainutlaatuisuutta ei saa särkeä edes asenteiden ja ajatusten tasolla, vaan koko elämän pitäisi kaikkineen suuntautua ainutlaatuista avioliittoa kohti.
On kuitenkin huomattava, että siveettömät ajatukset eivät ole sama asia kuin itsetyydytys. Hyvin usein ne liittyvät toisiinsa, mutta terveeseen synnintuntoon kuuluu se, että osaa erottaa oikeat ja väärät asiat toisistaan. Ihmisen kuuluu tuntea syyllisyyttä siitä, että antaa ajatuksensa vaellella himoissa, jotka Jeesus opetuksessaan kieltää. Mutta terve syyllisyydentunto ja vapauttava anteeksisaaminen muuttuu ahdistuksen kierteeksi, jos ihmisen kykyä laueta pidetään jumalattomana asiana.
Monesti tällainen ahdistus muuttuu kierteeksi, jossa ihminen pakenee hakemaan lohtua siitä, mistä kokee syyllisyyttä. Himo muuttuu yhä raskaammaksi, jos himon kohteeseen ei pysty suhtautumaan järkevästi. Itsetyydytys on ihmiselle mielihyvän lähde. Kaikkeen mielihyvää tuovaan ihminen pystyy jäämään koukkuun sairaalloisesti.
En ehkä ole osannut vastata kovin jäsennellysti. Alkuperäiseen kysymykseesi, "onko itsetyydytys syntiä", voisin tiivistetysti sanoa:
- Raamattu ei puhu itsetyydytyksestä. On riskialtista nimetä synniksi sellainen asia, jota Raamattu ei nimeä synniksi.
- Raamattu kuitenkin käskee ihmisiä olemaan siveellisiä ajatuksiltaan. Jos itsetyydytys saa ihmisen toimimaan joitain Raamatun ohjeita vastaan, on se mielestäni väärin.
Jatkokysymyksiä tai vastaväitteitä saa esittää tällä palstalla. Keskusteluun voi osallistua pohdintapalstan puolella, jossa sama aihe jo pyöriikin. Sinne pääset
tästä linkistä.
