Hei Aani ja Els!
Ajatus on yksinkertaisuudessaan seuraava: Jokainen ihminen tekee syntiä, joten ei ole reilua, jos syntinen ihminen tuomitsee toisen ihmisen synnistä. Jos minä ajan ylinopeutta, en minä voi tuomita sen jälkeen kaveriani siitä, että hänkin ajaa ylinopeutta. Mutta kun ne toisten virheet on vaan niin helppo huomata - ja yhtä helppo on olla huomaamatta omia virheitä. Sitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan, että kaverin silmässä on helppo nähdä roska, mutta omassa silmässä olevaa hirttä ei tahdo huomata. Sama ajatus löytyy Raamatusta muualtakin:
Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset
muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi,
koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että
Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko
sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?
(Room. 2:1-3)
Rehellinen ihminen löytää itsestään yleensä samat virheet kuin hän näkee läheisissään. Ja usein vielä pahempina.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli
joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja
sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse
teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on
kivitettävä. Mitä sinä sanot?" He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen
koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus
kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä
vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt
syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Hän kumartui taas ja kirjoitti
maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen,
vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen.
Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö
kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi:
"En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh. 8:3-11)
Olen koko ajan käyttänyt aivan tarkoituksellisesti samaa verbiä kuin teidän kysymässänne kohdassa ja näissä kahdessa edellä mainitussa: tuomita. Kristitty ei saa painaa villaisella uskonveljen tai -sisaren syntejä. Niistä on nuhdeltava ja niissä on tuettava ja niistä on tehtävä parannusta. Synti on aina uskallettava sanoa synniksi. Mutta tuomita ei saa:
Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta
tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?
(Jaak. 4:12)
Eli ihminen ei saa tuomita ja jakaa ihmisiä jo täällä maan päällä: "Sinä olet menossa taivaaseen ja sinä kadotukseen." Vain Jumala voi tietää, mitä ihmisen sydämessä on. Edes enkelien sotajoukon johtaja Mikael ei uskaltanut tuomita Saatanaa - vaikka luulisi, että siinä tilanteessa asetelma olisi niin selvä, että voisi jo jotain uskaltaa sanoa:
Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen
kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi:
"Nuhdelkoon Herra sinua!" (Juud. 1:9)
Jumala/Jeesus on ainoa tuomari. Kenelläkään muulla ei ole valtaa tuomita. Ei edes enkeleillä. Vielä vähemmän ihmisillä. Kristittyjen on kyllä rohkeasti julistettava sitä, mitä Raamattu sanoo Jumalan tahdosta sekä oikeasta ja väärästä. Ja uskonveljiä ja -sisaria on oikeasti opastettava Jumalan sanalla. Mutta kenenkään synneistä ei saa tehdä johtopäätöksiä ja jakaa heidän ikuisuuskohtaloitaan jo täällä. Muuten oma kohtalokin olisi aika kurja. Iso osa meidän omista synneistämmekin on koko ajan muiden nähtävissä.
