Hei MarkJohn!
Olet äärimmäisen herkän aiheen äärellä. Tiedät omasta kokemuksestasi, kuinka kovasti ajatukset risteilevät, kun päässä kulkevat suloisessa sekamelskassa tunteet ja toiveet sekä ajatukset Jumalan tahdosta. On päiviä, jolloin on toiveikkaan luottavainen, ja on päiviä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan päälle, eikä tiedä, mitä pitäisi ajatella.
Kaipuu itsessään on niin suuri kuorma kannettavaksi, että sitä ei kukaan saa lisätä ainakaan latomalla taakkoja Jumalan tahtoon vedoten. Siksi haluan sanoa painokkaasti, että Jumala voi antaa oikean puolison - muttei ainoaa oikeaa. Jumala on antanut tämän elämän elettäväksi. Hän varmasti haluaa johdattaa uskovaa myös puolisoon liittyvissä kysymyksissä, mutta Raamatun valossa ei saa väittää, että jokaiselle olisi varattu vain yksi ainoa oikea vaihtoehto. Asian voi ajatella vaikka seuraavalla tavalla: Seurustelukumppani ei ole koskaan se ainoa oikea, mutta aviopuoliso on aina.
Raamatussa on puolison valintaan liittyviä käskyjä erittäin vähän, kun huomioidaan, miten jokapäiväinen asia naimisiin meneminen on. Mielestäni jokainen näistä käskyistä liittyy johonkin aivan erityiseen tilanteeseen, eivätkä ne siksikään ole mitenkään yleispäteviä.
Joosef oli valinnut Marian puolisokseen. Marian tultua raskaaksi Joosef tiesi, ettei hän voinut olla isä, joten hän aikoi hiljaisuudessa hylätä Marian. Tällöin Jumala puuttui peliin, ja kertoi Joosefille, että hänen ei tarvitse luopua alkuperäisestä aikeestaan, koska tilanne ei ollut ihan sitä, miltä se näytti:
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli,
joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.
Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. (Matt. 1:20)
Joosefin jälkeen Raamatun toiseksi kuuluisin puolisoon liittyvä ohje taitaa olla profeetta Hoosean Jumalalta saama hyvin ikävän kuuloinen käsky. Hänen käskettiin ottaa itselleen puoliso, joka ei täyttänyt ihannepuolison mittapuuta. Käsky annettiin, jotta Hoosea osaisi oman elämänsä kautta julistaa Jumalan sydämen asennetta petollista kansaansa kohtaan. Käsky ei kuitenkaan sisältänyt yksityiskohtaista määräystä siitä, että täytyisi valita joku tietty nainen:
Herra alkoi puhua Hoosealle ja sanoi näin: "Mene ja ota portto
vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Tämä maa
on uskoton Herraa kohtaan, se on kuin portto, se palvelee vieraita
jumalia." Niin Hoosea otti vaimokseen Gomerin, Diblaimin tyttären,
ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti hänelle pojan. (Hoos. 1:2-3)
Mieleeni tulee vielä yksi selkeä puolison valintaan liittyvä ohje. Profeetta Jeremia joutui elämään VT:n historian ehkä rankimman Israelin vaiheen, jolloin Jumala halusi säästää hänet perheeseen liittyvältä ylimääräiseltä kärsimykseltä:
Minulle tuli tämä Herran sana: "Älä ota itsellesi vaimoa,
älä hanki poikia äläkä tyttäriä tässä maassa! Sillä minä,
Herra, sanon sinulle, miten käy niiden poikien ja tyttärien,
jotka tässä maassa syntyvät, miten heidän äitiensä,
jotka ovat heidät synnyttäneet, ja heidän isiensä,
jotka ovat heidät siittäneet. He kuolevat tuskallisiin
tauteihin! Ei kukaan itke heitä... (Jer. 16:1-4a)
En muista, että suoranaisesti mitään muita selkeitä käskyjä johonkin tiettyyn suuntaan askelen ottamiseksi olisi. Kaikki kolme edellä mainittua liittyivät tiettyihin Israelin kansan vaiheisiin ja niihin liittyviin profeettojen julistukseen. Näiden käskyjen ja kieltojen lisäksi on kyllä yksi hieno johdatuksesta kertova kohta. Abrahamin palvelija pyysi johdatusta, jotta hän löytäisi Jumalan valitseman puolison isäntänsä pojalle. Silti kertomuksen alusta asti on selvää, että ketään ei tässä asiassa voida pakottaa:
Palvelija kysyi häneltä: "Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun
mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan,
josta olet lähtenyt?" Abraham sanoi hänelle: "Älä missään tapauksessa
vie poikaani sinne. Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista
ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän
maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan
sieltä vaimon pojalleni. Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa
valastasi, mutta poikaani älä sinne vie." ... Palvelija rukoili: "Herra,
minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni
Abrahamille ja anna tapahtua näin: Kun minä seison kaivon luona
ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä, niin minä sanon
yhdelle tytöistä: 'Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.' Jos hän
silloin sanoo: 'Juo! Minä juotan kamelisikin', niin hän on juuri se,
jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että
olet osoittanut hyvyytesi isännälleni." ... Laban ja Betuel vastasivat:
"Tämä asia on Herrasta lähtöisin, me emme voi sanoa mitään sen
puolesta tai sitä vastaan. Tässä on Rebekka, ota hänet mukaasi.
Tulkoon hänestä isäntäsi pojan vaimo, niin kuin Herra on määrännyt."
... He kutsuivat Rebekan paikalle ja kysyivät häneltä: "Tahdotko nyt
heti lähteä tämän miehen mukaan?" Hän vastasi: "Tahdon."
(1. Moos. 24:5-8, 12-14, 50-51, 58)
Jumala kuuli Abrahamin ja hänen palvelijansa rukoukset, ja johdatti palvelijan sellaisen tytön luokse, joka oli sopiva ja joka tahtoi lähteä Iisakille vaimoksi.
Iisakin ja Rebekan avioitumisesta on hyvä oppia, että Jumalalle ei ole yhdentekevää, jos ihminen kaipaa naimisiin. Samalla tästä kertomuksesta on hyvin tärkeä oppia se, että avioliittokysymyksissä Jumalan johdatus ei ohita ihmisen tahtoa. On riskialtista tai joskus jopa väärin rukoilla merkkejä ja viestejä, jotka osoittaisivat meille tulevan puolison. Tällöin asetelma alttarilla voisi pahimmillaan olla papin ratkaisevan kysymyksen hetkellä: "en minä tahdo, mutta luulen, että Jumala tahtoo". Ilmeisestä johdatuksesta huolimatta Rebekalta kysyttiin, ja hän tahtoi.
Olen kuullut useita surullisia kertomuksia siitä, kuinka ihmiset ovat profetian tai vastaavan merkin johdosta menneet naimisiin - ja eronneet varsin pian. Kirkko onkin perinteisesti opettanut, että profeetta ei koskaan saa profetoida toiselle ihmiselle puolisoa. Se sitoo ihmisen väärällä tavalla. Johdatusta saa ja pitää pyytää, mutta valinta on ihmisen osuus. Raamatussa tämä käy oikein selkeästi ilmi sekä naimisiin menemisestä että naimattomuudesta kertovissa kohdissa. Ihminen valitsee puolison:
Eikö meillä olisi oikeutta ottaa matkoillemme mukaan vaimoa,
uskonsisarta, niin kuin tekevät muut apostolit, Herran veljet
ja Keefas? (1. Kor. 9:5)
Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain
hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta?
Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on
ottanut jo nuoruudessaan! (Mal. 2:15)
joku teistä saattaa nähdä vankien joukossa kauniin naisen,
rakastua häneen ja haluta hänet vaimokseen. Hänen on siinä
tapauksessa ... (5. Moos. 21:11-12a)
Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä
yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään,
menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa
himon tulessa. (1. Kor. 7:8-9)
Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä,
on parempi olla menemättä naimisiin." Mutta hän sanoi heille:
"Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on
annettu. (Matt. 19:10-11)
haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa
ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. (1. Kor. 7:2)
Raamattu kieltää ryhtymästä epäuskoisten aisapariksi. Se käsky ei puhu erikseen avioliitosta, mutta mielestäni naimisissa oleminen on jo aika perusteellista aisaparina olemista. Muilta osin mitään reunaehtoja ei aseteta. Haluan siksi rohkaista sinua rukoilemaan johdatusta puolison saamiseksi. Mutta yhtä paljon kehotan sinua rukoilemaan viisautta valintaan ja ymmärrystä siihen, että valitessasi tiedät itse, mitä haluat. Silloin on helpompi myös tunnistaa se, kun Jumalan hyvä johdatus osuu kohdalle.
Talo ja tavara peritään isiltä, mutta viisas vaimo on Herran lahja.
(Sananl. 19:14)
