Hei Didymos!
Kysymys juutalaisen kansan asemasta on monella tapaa rajalinjoja muodostava. Arabikulttuureissa juutalaisuus on melkoinen kirosana, ja maailman historiassa muutenkin eri pakanakansat ovat kohdelleet todella kaltoin juutalaisia.
Raja-aitoja muodostuu myös kristittyjen sisään. Joskus voidaan suorastaan kiistellä siitä, kuinka Israeliin ja juutalaisuuteen pitäisi suhtautua. Kristikunnan historiaan kuuluu surullisia vaiheita, joissa juutalaisia on haukuttu Kristuksen tappajiksi ja ymmärtääkseni kohdeltukin sillä tavoin. Toisaalta löytyy toinen ääripää, jossa Israel-ystävyys saa suhteettomat mitat, ja kaikki, mitä juutalaiset tekevät, koetaan oikeaksi ja hyväksi. Lienee melko itsestäänselvää, että hyvin harvoin mikään äärilinjaus on järkevä tai oikea.
Juutalaisten pelastumisen suhteen Raamattu on erittäin yksiselitteinen. Pelastus ei katso kansalaisuutta tai edes valitun kansan asemaa. Pelastus on sidoksissa vain Jeesukseen. Paavali, joka oli itse juutalainen, kirjoitti omaa kansaansa koskien hyvin selkeää tekstiä. Kreikkalaisilla näissä kohdissa tarkoitetaan ylipäätään ei-juutalaisia eli pakanoita, joista suurin osa oli silloin juutalaisten lähellä eläviä kreikkalaisia.
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se
tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille,
sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy
uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa
elää." (Room. 1:16-17)
Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa,
ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia
ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin
juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa
ihmisten välillä. (Room. 2:9-11)
Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan.
Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin
kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. (Room. 3:9)
Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama
Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä
avukseen. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen
Herran nimeä, pelastuu." (Room. 10:12-13)
Kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu
Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1. Kor. 1:24)
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai
vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki
on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda
samaa Henkeä. (1. Kor. 12:13)
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai
vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te
kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)
Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua
eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä
vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. (Kol. 3:11)
Roomalaiskirjeessä Paavali käyttää muutaman luvun verran tekstiä siihen, miten hän määrittelee juutalaisten asemaa suhteessa Kristukseen ja pakanakristittyihin. Edellä hän opettaa selvästi, että vain Kristus on tie Jumalan luo. Yhtä selvästi hän toisaalla myös puhuu siitä, että juutalaisuus itsessään ei ole pelastava tekijä:
Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti,
eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä
ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen
sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen
ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki.
Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.
(Room. 2:28-29)
Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska.
Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen
yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä.
Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja
joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on
tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja
lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä
lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty
Jumala, aamen! Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät
kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin
jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu:
"Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi." (Room. 9:2-7)
Raamattu opettaa, että vanhan liiton aikaan Jumalan yhteyteen päästiin juutalaisuuteen kuuluvan uskon ja temppelipalveluksen kautta. Muista kansoista oli mahdollista kääntyä juutalaiseksi ja palvella samaa Jumalaa. Nyt Jeesus on tullut temppeliksi. Kaikista kansoista on lupa kääntyä Kristuksen puoleen ja kristityksi niin kuin aikoinaan oli mahdollisuus kääntyä juutalaiseksi.
Israel-ystävien piireissä puhutaan "korvausteologiasta", ja siihen liitetään usein aika pilkallisia tai halveksivia liitteitä. Korvausteologiaksi nähdään ajattelumalli, että kristityt ovat korvanneet juutalaisuuden valittuna kansana. Jotta kädenvääntö korvausteologian rajanvedosta vältetään, haluan tehdä tarkentavia määrittelyjä.
Pelastuksen näkökulmasta kristinusko on hyvin selvästi korvannut juutalaisuuden. Jos juutalaisuus olisi edelleen se oikea tie, täytyisi olla temppeli ja uhripalvelus, jotta juutalaista uskoa voitaisiin elää loppuun asti todeksi. Uhreista Heprealaiskirje kuitenkin sanoo, että ne on täytetty Kristuksessa. On olemassa vain yksi Raamatun kokonaislinja. On vanha liitto, jonka temppelipalvelus ja uhrit olivat esikuvaa, ja on uusi liitto, jossa Kristus on kaiken tämän täyttymys. Tämän yhden linja ympärillä vain on niin, että ensimmäistä puoliskoa veivät eteenpäin juutalaiset, jotka hylkäsivät sen täyttymyksen. Kristityt ovat kantaneet jälkimmäistä puoliskoa eteenpäin.
Tämä edellä mainittu on sanottu vain pelastuksen näkökulmasta. Yhtä aikaa on myös totta se, että Jumala on valinnut juutalaiset omaksi kansakseen, ja tätä valitun kansan asemaa ei ole otettu pois. (Vaikkakin monia Israelille annettuja Jumalan lupauksia on hengellisessä mielessä lupa myös kristittyjen lukea omalle kohdalleen.) Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että lapset ovat lapsia huolimatta siitä, ovatko he kuuliaisia vanhemmilleen vai eivät. Israel on omaisuuskansa, vaikka juutalaisuus ei pelasta.
Paavali pohtii tätäkin kysymystä Roomalaiskirjeessä. Pelastuksen suhteen hän kirjoittaa, että juutalaisuudesta on uskon näkökulmasta se suuri hyöty, että koko kansa on elänyt Jumalan Sanan tuntemisessa. Edellisen lainauksen alussa (Room. 9:4-5) on lista siitä, kuinka juutalaisilla on valtava aarreaitta käytössään, vaikka he eivät ole vielä huomanneet, että se osoittaa Jeesukseen. Kun se heille avautuu, on juutalaisilla paljon syvempi mahdollisuus ymmärtää Jumalan suurta suunnitelmaa kuin pakanoilla, jotka eivät ole sitä vuosituhantista perinnettä eläneet.
Mitä etuja sitten on juutalaisilla, ja mitä hyötyä on
ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin. Jumala
on ensiksikin uskonut sanansa juuri heille. Mutta vaikka
jotkut ovatkin olleet epäuskoisia, ei kai heidän epäuskonsa
tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei toki! Vaikka kaikki
ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava.
(Room. 3:1-4a)
Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet,
että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän
lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille,
ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos
heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle
ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon
enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa!
Teille pakanuudesta kääntyneille sanon: minä ylistän
tehtävääni kansojen apostolina, sillä näin herätän ehkä
heimolaisissani kateutta teitä kohtaan ja voin pelastaa
joitakuita heistä. Jos juutalaisten hylkääminen on avannut
maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun
Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät
eloon! (Room. 11:11-15)
Juutalaisella kansalla on valittuna kansana yksi tulevaisuuden lupaus, joka näyttää vielä odottavan täyttymystään.
Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän
tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut
osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista
koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel
on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu:
- Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden
Jaakobin jälkeläisistä. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan:
minä otan pois heidän syntinsä.
Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän
tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita,
isien tähden. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.
(Room. 11:25-29)
Tämä kohta nivoo hyvin yhteen kaiken edellä sanotun. Pelastuksen suhteen on vain yksi tie: Jeesus. Siksi Paavali iloitsee siitä, että hänen kansansa saa vielä kerran ottaa vastaan Jeesuksen pelastajanaan. Juutalaiset ovat kansana Jumalan omaisuuskansa, joka ei pelastu siksi, että se on Israel - mutta Jumala haluaa pitää heistä huolta, ja on luvannut, että heille vielä kerran avautuu salaisuus Jeesuksesta.
