Kirjoittaja Aihe: Epävarmuus parisuhteessa - eroanko, avioidunko vai jatkanko näin?  (Luettu 11114 kertaa)

Elisa Lehti

  • Vieras
Heippa Marko!

Haluisin kysyä omaan tilanteeseeni, olen kyllä rukoillut paljonkin tämän asian puolesta.  :)

Asiani siis koskee minun ja miesystävän tilannetta. Olen itse siis uskovainen vuodesta 2015 ja miesystävä on vasta ikään tullut Uskoon 2023 aikana. Meillä on ollut tosi paljon haasteita suhteemme aikana, on esiaviollista ollut ja siitä kantanu kauheeta taakkaa ja se on vienyt mua kauemmas Jumalasta. Joka on ollut tosi huono asia, viime vuosina vaan meidän suhde tuntuu minun mielestä menneen ero ajatuksiin, syynnä se ollen ettei mieheni ole ottanut vakavasti Uskossa elämäänsä ja sitä myötä pystynyt johdattamaan minuakin Jumalan luokse. Sanoisiko että hän mielummin valitseepi pelailun playstation välillä kuin Raamatun ja rukoilun. Olen tosi umpikujassa ja koen tosi suurta ahdistusta ja eron tuntemuksia. Miehellä ei ole ollut siis mitään ero ajatuksia tai tunteiden hiipumista ja sentakia eroaminen tuntuu vielä kauheammalta ajatukselta kun olo on etten halua jättää häntä. Ainut vaan että itse kärsin ja ahdistukset nousee pintaa ja voinut huonosti 2 vuotta jo. Ei olla naimisissa ja senkin takia haluan miettiä kannattaako sitä edes harkita... :)

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 158
    • Profiili
Hei Elisa!

On murheellista kuulla, kuinka ahdistunut olet miettiessäsi parisuhteesi tulevaisuutta. On todella vaikea antaa mitään viisaita neuvoja tilannetta sen paremmin tuntematta. Viisaat neuvot ovat yleensä vähissä silloinkin, vaikka tilanteen tuntisi vierestä seuraten ja perinpohjaisesti.

Merkittävin neuvoni on kuitenkin sama, joka näkyy tässä viestisi sijoittelussa. Olit kirjoittanut kysymyksesi alunperin viestiketjuun Kristityn ja ei-kristityn suhde. Siirsin sen tähän parisuhteen moninaista epävarmuutta käsittelevään ketjuun. Viestistäsi näet saan vaikutelman, että vaikean tilanteesi taustalla ei ensisijaisesti ole erilainen usko. Kerroit miesystäväsi löytäneen omakohtaisen uskon vasta hiljattain, mutta yhtä lailla koet, että hän ei oikein osaa elää sen mukaan ainakaan sillä tavalla miten sinä sen toivoisit näkyvän. Sinä olet kulkenut tätä tietä jo liki kymmenen vuoden ajan, mutta toisaalta koet myös itsekin tarvitsevasi tukea omassa uskossasi. Kyse ei siis ole kahden täysin erilaisen vakaumuksen yhteentörmäyksestä.

Niinpä minun mielestäni teidän suurin kipupisteenne ei ole siinä, että eläisitte kristityn ihmisen ja ei-kristityn ihmisen jännitteisessä parisuhteessa. Pikemminkin koen, että teidän täytyy varsin kokonaisvaltaisesti miettiä sitä, millä tavalla te näette yhteisen tulevaisuutenne. Kyse ei ole pelkästään hengellisestä näkökulmasta, vaikka sinun mielessäsi tämä kääntyykin suureksi hengelliseksi kipuiluksi ja rukoukseksi. Rukouksesta on aina apua, mutta kahden ihmisen välisessä suhteessa rukous ei korvaa oikeanlaista keskustelua. Teidän tarvitsee rauhassa keskustella omista ajatuksistanne, tunteistanne ja toiveistanne.

Harkitkaa sellaistakin vaihtoehtoa, että kävisitte juttelemassa jonkin parisuhdetyöntekijän kanssa. Useissa seurakunnissakin on erinomaista perhetyötä, jos haluatte käsitellä myös hengellisiä kysymyksiä. Perhetyöntekijöillä on hyvä taito esittää kysymyksiä, jotka saavat teidät pohtimaan parisuhteen kokonaisuutta sekä omasta että toisen näkökulmasta. Se antaa valmiuksia arvioida myös sitä, mihin suuntaan olette parisuhteessanne kulkemassa.
Marko Sagulin