Tervehdys Mirjam!
Tässä kohdassa on kysymys ns. avainten vallasta eli kirkkokurin käyttämisestä. Siitä Jeesus itse antoi ohjeita evankeliumeissa:
Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan
kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle
taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se
on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on
myös taivaissa vapautettu. (Matt. 16:18-19)
Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut.
Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.
(Joh. 20:23)
Nämä ohjeet koskevat siis koko kirkkoa tai seurakuntaa. Yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta tehdä ratkaisua siitä, että jollekin ihmiselle ei voida antaa syntejä anteeksi. Niin ankaralta kuin syntien anteeksiantamisen kieltäminen kuulostaakin, se on joissain tapauksissa tarpeellista. Korintin seurakunnassa oli juuri näin. Joku seurakuntalainen eli äitipuolensa kanssa. He olivat muuttaneet avoliittoon, koska edes Rooman laki ei sallinut, että heidät olisi vihitty. Kristittyjen ei siis olisi missään tapauksessa pitänyt sallia tuollaista menettelyä. Jos sellainen käytäntö olisi painettu villaisella, niin kuin Korintin seurakunta teki, olisi Jumalan tahto menettänyt vähitellen kaiken arvonsa seurakunnassa. Ja yhden ainoan ihmisen teon vuoksi pian olisi voinut käydä niin, että koko seurakunta luopuu Jumalan tahdosta ja uskosta Kristukseen. Siksi oli ryhdyttävä toimenpiteisiin.
Paavali käskee seurakunnan koolle ja kertoo, mitä Kristus on apostolille ilmoittanut siitä, kuinka tällaisessa tilanteessa on toimittava: tuo mies on jätettävä Saatanan haltuun. Se tarkoitti yksinkertaisesti seurakunnasta erottamista. Kerran synneistään vapautunut ihminen jätettiin nyt seurakunnan ulkopuolelle, pelastuksesta osattomaksi. Hänelle ilmoitettiin, että sinä et ole kiinni Kristuksessa vaan yhä kiinni synneissäsi.
Jeesukseen uskovat ihmiset ovat Jeesuksen vapauttamia. Ne jotka eivät usko, ovat "tämän maailman ruhtinaassa" eli Saatanassa kiinni. Pelastuksen ulkopuolelle hylkääminen oli Saatanan haltuun hylkäämistä. Se tehtiin siksi, että tämä mies voisi jälleen tulla synnintuntoon ja katumukseen. Seurakunnan suojissa hän olisi voinut jatkaa julkista synnintekemistä ilman katumusta, kun kukaan siitä ei häntä edes nuhdellut. Jos ihmiselle julistetaan kerta toisensa jälkeen anteeksianto sellaisistakin julkisista synneistä, joita hän ei kadu, ei hän ikinä luovu synneistään. Ja samalla seurakunta opettaa, että ei niillä synneillä niin väliä ole. Mutta Paavali ei tehnyt näin eikä hän antanut perustamansa seurakunnan mennä rappiolle. Siksi hän toimi Jumalan käskyn mukaan.
Toisessa Korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu asiasta, joka voi liittyä aivan johonkin muuhun tapaukseen, mutta yhtä hyvin se voi olla myös lopputulos ensimmäisessä kirjeessä annettun ohjeen mukaisesta käyttäytymisestä:
Kirjoitin teille suuressa tuskassa, sydän raskaana ja kyynelsilmin, mutta en
aiheuttaakseni teille surua, vaan osoittaakseni, kuinka suurta rakkautta
tunnen erityisesti teitä kohtaan. Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole
tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille - ainakin jossain määrin,
etten nyt liioittelisi. Tuollaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat
teistä ovat hänelle jo antaneet. Nyt teidän on päinvastoin annettava
anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa. Niinpä
kehotan teitä jälleen osoittamaan hänelle rakkautta. Kirjoitinkin teille juuri
koetellakseni teitä ja nähdäkseni, oletteko kaikessa kuuliaisia. Kenelle te
annatte anteeksi, hänelle annan minäkin, ja kun olen antanut anteeksi
- jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on - olen tehnyt sen teidän takianne
Kristuksen edessä, jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa
me kyllä tiedämme. (2. Kor. 2:4-11)
Olipa kyse samasta tai eri miehestä, oli kirkkokuri jokatapauksessa tehnyt tehtävänsä. Seurakunnan ulkopuolelle erottaminen oli niin kova puhuttelu, että se sai katumaan syntejä ja tekemään parannuksen.
Eräs raamatunselittäjä arveli, että Saatanan haltuun luovuttaminen tarkoittisi jonkinlaista kirousta, joka johtaa sairauteen ja kuolemaan. Tämän kuolemanrangaistuksen lähestyessä mies sitten lopulta myöntäisi syntinsä, ja vaikka hänen ruumiinsa tuhoutuu, hänen henkensä pelastuu. Tämä ei minun korvaani kuitenkaan kuulosta kovin toimivalta selitykseltä. En muista, että seurakuntaa olisi kovasti kehotettu mitään kiroamaan. Ja käsittääkseni raamatunselittäjien joukossa on paljon yleisempää ajatella, että Saatanan haltuun luovuttaminen tarkoittaa seurakunnasta erottamista.
