Hei Taloushaukka,
Raamattu tarjoaa paljon mahdollisuuksia pohtia omaa suhtautumistaan rahaan. Ehkä kaikkein tutuimpia ovat Jeesuksen opetukset siitä, ettei aarretta pidä kerätä maan päälle vaan taivaaseen.
Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." (Matt. 19:21)
Hän sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." (Luuk. 12:15)
Jeesuksen opetuksen kärki ei ole siinä, että raha olisi itsessään pahaa. Tarkalleen ottaen aarre ja raha ovat eri asioita. Muutenhan Jeesuksen käsky sisältäisi kehotuksen tallettaa rahaa taivaaseen, mikä on mahdotonta. Jeesus kieltää ihmistä tekemästä rahaa omaksi aarteeksensa. Ei ole synti omistaa rahaa. On synti himoita sitä ja tehdä siitä aarteensa.
Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. (1. Tim. 6:9-10)
Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. (Kol. 3:5)
Raamatussa esitellään äärimmäisen rikas mies, Salomo. Jumala ilmestyi hänelle, kun hän oli aloittamassa hallintakauttaan. Salomo sai erityisen tilaisuuden esittää Jumalalle pyyntö. Kävi ilmi, että Salomo ei ollut ahne, sillä hän pyysi viisautta, jotta osaisi hallita Jumalan kansaa:
Tämä pyyntö oli Herralle mieleen, ja hän sanoi Salomolle: "Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva. Mutta minä annan sinulle myös sellaista, mitä et pyytänyt: annan rikkautta ja kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa koko elinaikanasi ole sinulle vertaa." (1. Kun. 3:10-13)
Saarnaajan kirjan kirjoittaja saattaa olla itse kuningas Salomo. Jos näin on, hän pystyy kokemusasiantuntijana puhumaan siitä, mitä Raamattu muuallakin todistaa: rikkaus on Jumalan lahjaa.
Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. (Saarn. 5:18)
Salomo oli rikas, ja se oli Jumalan lahjaa. Ja ainakin osa näistä rikastumisen kuvauksista näyttää sellaiselta niin kuin Salomolle vain yhtäkkiä ilmestyisi omaisuutta kaikkialta, mutta se ei ollut koko totuus:
Kuningatar antoi Salomolle satakaksikymmentä talenttia kultaa ja suuret määrät hajusteita ja jalokiviä. Sellaista hajusteiden paljoutta, jonka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei sen koommin ole maahan tuotu. Hiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Ofirista, toivat sieltä myös paljon jalopuuta ja jalokiviä. Salomo teetti jalopuusta Herran temppelin ja kuninkaan palatsin porraskaiteet sekä laulajien lyyrat ja harput. Sellaista jalopuun määrää ei ollut koskaan tuotu, eikä sellaista ole sen jälkeenkään tähän päivään mennessä nähty. … Sen kultamäärän paino, jonka Salomo vuosittain sai, oli kuusisataakuusikymmentäkuusi talenttia. Lisäksi tuli veroja kauppamiehiltä ja tavaranvälittäjiltä sekä kaikilta Arabian kuninkailta ja paikallisilta käskynhaltijoilta. (1. Kun. 10:10-12, 14-15)
Noihin sanoihin kätkeytyy ajatus kaupankäynnistä ja hyvästä sijoitustoiminnasta. Jumala siunasi Salomon toimia niin, että hän sai sen vuoksi lahjoja, mutta yhtä lailla hänen viisautensa ja johtajuutensa tuotti maallista hyvää. Raamatussa on myös kohtia, jotka kertovat siitä, että Salomo teetätti kansalla verotöitä, joka kartutti omaisuutta. Salomon hovin viranhaltijoiden joukossa oli verotöiden valvoja. Lisäksi Salomon pojan virkaanastujaisissa otettiin puheeksi verotöiden raskaus: Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Kevennä sinä nyt isäsi määräämää raskasta työtä ja painavaa iestä, jonka hän pani kannettavaksemme. Jos sen teet, me olemme sinun palvelijoitasi. (1. Kun. 12:4)
Näillä Salomon elämän katkelmilla halusin tuoda esille sen elämän rikkauden, joka Raamatun sivuilla on. Kysymystä omaisuudesta ei voida mitenkään tiivistää ajatukseen ”raha on pahaa” tai ”omaisuuden karttuminen saa tapahtua vain yliluonnollisesti”. Jeesus kertoi yhden ristiriitaisia ajatuksia herättävän vertauksen, jossa esimerkkinä toimii epärehellinen taloudenhoitaja. ”Herra”, eli tässä kertomuksessa taloudenhoitajan isäntä, kehuu sitä, kuinka epärehellisyydestään huolimatta tuo mies osasi käyttää omaisuutta viisaasti ja osasi reagoida tilanteen vaatimalla tavalla. Tällä esimerkillä Jeesuskin antoi seuraajilleen ohjeen olla viisas ja tarkoituksenmukainen käyttäessään omaisuutta, joka taivaalliseen aarteeseen verrattuna on väärää rikkautta:
Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” (Luuk. 16:8-9)
En osaa antaa parempaa ohjetta kuin Jeesus. Mielestäni se sinun kysymykseesi suhteutettuna tarkoittaisi sitä, että rikkaus itsessään ei saa olla elämän arvo ja aarre. Taitoaan saa käyttää rikastumiseen ja omaisuutta saa kartuttaa. Omaisuudella voi tehdä myös paljon hyvää. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Jeesusta seuranneista naisista, ja loppukaneettina todetaan: ... Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan. (Luuk. 8:3)
Nämä naiset olivat elämäntilanteessa, joka voisi tavallaan kuvata mainitsemaasi ”firettämistä”. He olivat saavuttaneet taloudellisen omavaraisuuden varakkaiden miesten puolisoina, joten heillä oli mahdollisuus suunnata elämänsä energiaa muuhun kuin arjen ja talouden pyörittämiseen. Kaikesta päätellen he käyttivät omaisuuttaan viisaasti.
Sopivalla tavalla ymmärrettynä pidän hienona nyrkkisääntönä ajatelmaa: ”Ei ole syntiä olla rikas, mutta on syntiä kuolla rikkaana.” On ero siinä, tavoitteleeko taloudellista itsenäisyyttä rikkauden itsensä vai jonkun muun tarkoituksen vuoksi. Niitä syitä voi löytyä hyvin läheltäkin: Eihän lasten velvollisuus ole kerätä omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen. (2. Kor. 12:14)